Haruki Murakamin (s. 1949) kirjoista otetaan Japanissa miljoonapainoksia ja hänen teoksiaan on käännetty 40 kielelle. Murakami kasvoi lukien amerikkalaisia kirjailijoita kuten Kurt Vonnegutia ja Richard Brautigania. Hänen tuotantonsa onkin erottunut muusta japanilaisesta kirjallisuudesta länsimaisilla vaikutteillaan.
Murakami opiskeli elokuvaa ja draamaa Wasedan yliopistossa Tokiossa. Siellä hän myös tutustui vaimoonsa. Murakami koki vuoden 1968 opiskelijamellakat, joista kirjoitti myöhemmin teoksissaan. Murakami sanoo olleensa aina yksin viihtyvä ja omaa vapautta rakastava. Käsikirjoittajan uran hän hylkäsi, koska se olisi ollut ryhmätyötä.
Nuorena Murakami luki valtavasti ja rakasti Dostojevskiä, Tolstoita, Balzacia ja Jungia. Hän olisi halunnut tulla heidän kaltaisekseen mutta tunsi, ettei se voisi olla mahdollista. Kirjallisuuden sijaan hän päätti valita musiikin. Valmistuttuaan yliopistosta Murakami perusti vuonna 1974 vaimonsa kanssa pienen jazz-klubin. Klubi nimettiin lemmikin mukaan Peter Catiksi, sillä Murakami rakastaa kissoja. Klubi toimi kahdeksan vuotta ja muistona tästä ajasta Murakamilla on 7000 vinyylilevyä. Myöhemmin Murakami sai innoituksen ryhtyä kirjoittamaan. Nykyisin Murakami asuu Tokion lähellä. Hän kirjoittaa aamulla neljä tuntia ja juoksee sen jälkeen kymmenen kilometriä.
Ensimmäisenä täysipainoisena romaaninaan Murakami pitää Suurta lammasseikkailua (1982). Romaani yhdistää outoja tapahtumia Raymond Chandlerin tyyliseen rikoskertomukseen. Vuonna 1987 Murakami julkaisi romaanin Norwegian Wood. Teos erottuu Murakamin muista kirjoista sillä, että siinä todellisuutta kuvataan realistisesti ilman arkeen sekoittuvaa yliluonnollisuutta. Romaanista tehtiin samanniminen elokuva vuonna 2010. Kafka rannalla (2002) sai World Fantasy -palkinnon ja Franz Kafka -palkinnon. Suomennos sai Tähtifantasia-palkinnon.
Kirjailijat, joiden vaikutteet ovat selvimmin näkyvissä Murakamin töissä, ovat Franz Kafka, J. D. Salinger, Paul Auster ja Jorge Luis Borges. Murakami kirjoittaa tietoisen yksinkertaisella kielellä. Jotkut kiinnittävät huomiota Murakamin tyyliin käyttää kliseitä ja naiiveja ilmaisuja. Murakamin teokset ovat humoristisia ja surrealistisia, mutta käsittelevät vieraantumista ja yksinäisyyttä. Kirjoissaan hän on arvostellut japanilaisen yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja henkistä tyhjyyttä. Hänen teoksensa kritisoivat inhimillisten arvojen ja ihmisten välisen yhteyden katoamista. Murakamin päähenkilöt ovat usein jokamiehiä ja syrjästäkatsojia. He eivät ole niinkään japanilaisia kuin maailmankylän asukkaita, joita yhdistävät kokemukset samoista kulttuurituotteista. Murakamin tarinoissa naiset ovat usein päähenkilöltä kadonneita, oppaita unenomaisiin asioihin tai toiseen maailmaan.
”Kaikki päähenkilöni etsivät jotain tärkeää, ainakin heille itselleen. Ja tuo etsintä on hänelle eräänlainen seikkailu ja eräänlainen koetus. Mutta tärkeintä ei ole se mitä hän on etsimässä vaan etsintä itse. Ja tämä kehityskulku tarkoittaa sitä että on yksin, itsensä varassa, että on oltava itsenäinen ja yritettävä niin kovasti kuin pystyy. Joten kyse on eräänlaisesta pienestä odysseiasta.” Kirjoittaessaan Murakami seuraa pelkästään mielikuvitustaan. ”Kirjoittaminen on kuin uneksintaa valveilla.” Murakamille alitajunta on tuntematon maa, jonka hän ottaa kokonaisuutena. Hän ei katso sisällyttävänsä teoksiinsa vertauskuvallisuutta. ”En tiedä miksi pidän outoudesta niin paljon. Olen itse hyvin realistinen ihminen.” Murakamin teosten alla on ajatus, että elämä on ennustamatonta, arvoituksellista, mahdollisesti mieletöntä – mutta toivoa on olemassa.
Suomennetut teokset
Suuri lammasseikkailu (1982)
Maailmanloppu ja ihmemaa (1985)
Norwegian Wood (1987)
Tanssi tanssi tanssi (1988)
Rajasta etelään, auringosta länteen (1992)
Vieterilintukronikka (1994–95)
Sputnik – rakastettuni (1999)
Kafka rannalla (2002)
Pimeän jälkeen (2004)
Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2007)
1Q84: osat 1 ja 2 (2009)
1Q84: osa 3 (2010)
Värittömän miehen vaellusvuodet (2013)
Miehiä ilman naisia (2014)
Komtuurin surma (2017)
