Lunar Park
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Arto Schroderus. Päällys: Markko Taina. Päällyksen alkuperäiskuva: Bill Boque. Kauhu, rajatapaus.
1. painos: Tammi, 2005. Keltainen kirjasto 369. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Loisto, 2008. Nidottu.
World Fantasy -palkintoehdokas 2006.
Kuvittele romaanikirjailija, joka on saavuttanut menestystä ja vaurautta jo opiskeluaikanaan, sitten nähnyt sietämättömän isänsä hupenevan tuhkakasaksi ja oman kuuluisuutensa haihtuvan parjausten, viinan ja huumehuurujen mukana ilmaan. Kuvittele, että sellainen kirjailija saa toisen mahdollisuuden. Tämän romaanin päähenkilö nimeltä Bret Easton Ellis saa.
Romaanin Ellis asuu esikaupungin perukoilla vaimonsa, poikansa ja tytärpuolensa kanssa. Kohtalokkaissa halloween-pippaloissa Ellis näkee vilaukselta levottomuutta herättävän (fiktiivisen) hahmon, auton, joka on aivan samanlainen kuin hänen isävainaansa auto; tytärpuolen nukke alkaa käyttäytyä epänormaalisti ja talossa alkaa tapahtua outoja muutoksia. Ellis yhdistää nämä muutokset toisiin, vakavampiin tapahtumiin – sarjamurhiin ja nuorten poikien katoamisiin – ja yrittää epätoivoisesti puolustaa perhettään. Vaimo, terapeutti ja poliisi väittävät, että hänen pelkonsa ovat turhia, aineiden väärinkäytön ja egomaanisuuden synnyttämiä.
Lunar Park aiheuttaa lukijalle hämmennyksen toisensa perään. Se muuttuu komediasta psykologiseksi ja yliluonnolliseksi kauhuksi ja käsittelee matkan varrella rakkautta ja menetyksiä, isiä ja poikia. Teos on sekä syvästi henkilökohtainen että uskomattoman mielikuvituksellinen.
Los Angelesissa ja New Yorkissa asuva Bret Easton Ellis (s. 1964) on kirjoittanut neljä romaania ja yhden novellikokoelman. Hänen teoksiaan on käännetty 27 kielelle.
”Lunar Park ei avaudu ihan helposti, mutta on taas kerran osoitus siitä, miksi Bret Easton Ellis on mm. Chuck Palahniukin ja Jonathan Frazerin ohella USA:n mielenkiintoisimpia nykykirjailijoita.” – Jukka Väänänen, Apu 2005/45
”Lunar Park on kypsän ja mahdollisesti seestyneenkin miehen mestariteos, joka nostaa Ellisin takaisin amerikkalaisen nykykirjallisuuden parnassolle.” – Tommi Aitio, Salon seudun sanomat 11.11.2005
“Yhdysvalloista ei ole viime vuosina tullut yhtään toista niin väkevää romaania kuin Lunar Park. Kaikessa ehdottomuudessaan ja raadollisuudessaan teos onnistuu sekä kauhistuttamaan että riemastuttamaan. Sen paikoin masentavassa maailmankuvassa pilkahtelee toivo siitä, että kaikki voi vielä kerran kääntyä hyväksi.” – Jouni Huhtanen, Kymen sanomat 12.11.2005
”Ellisin teksti on jälleen tuhlailevan runsasta, monipuolista, sujuvaa, terävän hauskaakin.” – Juhani Ruotsalo, Uutispäivä Demari 22.11.2005
”Ellis ei petä: hänen mielikuvituksensa ja sanankäyttönsä edessä ei voi kuin huokailla ihailusta.” – Heli Koppelo, Cosmopolitan 2005/Joulukuu
”Vaikka Lunar Park on piinaavan intensiivinen kuten trillerin tuleekin, ei jännitys suinkaan ole kirjassa pääasia. – – Lunar Park on hieno romaani. – – Lunar Park palauttaa Ellisin suoraan amerikkalaisen nykykirjallisuuden parhaimmiston joukkoon. Hän on mestari yhdistämään viihdyttäviä ja populaareja muotoja syvällisiin sisältöihin. Lunar Parkissa viehättävät myös sen pirullisuus ja viiltävä itseironia. Romaani on hieno paluu suoraan huipulle.” – Ville Seuri, Savon sanomat 11.12.2005
”Ellis kuvaa herkullisen tarkasti vauhtikakaran asettumista periporvarilliseen pikkukaupunkiin. – – Lunar Park ei ole tavanomaisin keski-ikäistymistarina. Tavanomaista ei Ellisiltä olisi voinut odottaakaan.” – Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti 2005/50
”Lunar Parkin päähenkilön vainoharhaisuus kasvaakin koko amerikkalaisen menestyksenpalvonnan skitsoidiksi omaksikuvaksi, häijyksi ja yllättävän tiheäksi ja relevantiksi aikalaisromaaniksi. Paikoin Ellisin kulttuurianalyysi lähentelee peräti Saul Bellowin totaalisia visioita. – – Teos on ironisoitu kauhufiktio, musta satiiri amerikkalaisesti unelmasta ja nykykulttuurin tilaa tarkasteleva hieno aikalaisromaani.” – Hannu Waarala, Keskisuomalainen 14.12.2005
”Ellis on parhaimmillaan parodioidessaan vauraan keskiluokan esikaupunkilaiselämää, jossa perheonnea rakennetaan hysteerisesti reseptien mukaan piristeiden ja rauhoittavien yhdistelmällä.” – Mikko Majander, Uutispäivä Demari 12.1.2006
”Kirjailijan lahjakkuutta ei voi kieltää – – Kirja on sujuva ja viihteellinen, tarina etenee jouhevasti. – – Tarina on – – tarpeeksi absurdi ja anteeksipyytelemätön, ettei sen seurassa vietettyä aikaa voi katsoa tuhlatuksi.” – Antti Kemmo, Joensuun Ylioppilaslehti 2006/1
Bret Easton Ellis
Bret Easton Ellis on syntynyt Los Angelesissa vuonna 1964. Hän nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen teoksellaan Amerikan psyko (1991). Ellisin teoksia on käännetty 27 kielelle. Hän asuu Los Angelesissa ja New Yorkissa.
Bret Easton Ellisin tähänastiseksi pääteokseksi on sanottu romaania Lunar Park (2005), jonka päähenkilön nimi on Bret Easton Ellis. Romaani oli World Fantasy -palkintoehdokkaana.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Sarja sisältää 364 pääteosta ja yhteensä teoksia 81 kpl.
Kirja-arvioita
Bret Easton Ellisin teoksista olin aiemmin lukenut Amerikan psykon, Glamoraman ja Alta nollan, joten olin tietoinen kirjailijan kyvystä kuvata dekatenttia elämänmenoa. Se oli pääsyy, miksi nappasin kirjan kirpputorilta halvalla ja luulin tehneeni pienen löydön. Sekä valehtelisin, jos väittäisin että rapion estetiikka ei kiehtoisi minua. Omasta kirjahyllystäni löytyy mm William S. Burroughsin Nisti ja Hunter S Thompsonin Pelkoa ja inhoa Las vegasissa, jotka kuuluvat yhä suosikkeihini.
En ollut tätä teosta ennen tutustunut Ellisin tuotantoon, ja jäinkin pohtimaan, mitä mahdollisia hienouksia ohitseni lipui huomaamatta sen vuoksi. Koska teos oli paljolti omaelämäkerrallinen mutta ei täysin, täytyi minun väkisinkin käydä hakemassa tietoa Ellisistä ennen kuin sain mielenrauhan. Teksti on (Ellisin tuotantoon aiemmin perehtymättömälle) säpsähdyttävän suorasukaista, mikä toisaalta on kiehtovaa. Syvien teemojen vuoksi käsittelyn kepeys - esimerkiksi hirviöihin tutustuminen lähemmin - oli toisinaan mielestäni tarpeetonta, mutta ehkäpä osittain niiden takia Ellis on valtavaan suosioonsa noussut. Lunar Park oli kuitenkin kiinnostavaa seurattavaa rappion estetiikassaan ja etenkin rikkaan omakotitalolähiön arki oli usein kylmäävästi kuvattu. Suosittelen teosta etenkin Ellisin muuta tuotantoa lukeneille sekä toisaalta kenelle tahansa, joka kiinnostuu sanan "pseudoelämäkerta" kohdalla.
Kirjan juoni on mielestäni hyvä. Siinä on sopivassa määrin oikeasti pelottavaa kauhua, mutta kirjaa on kevennetty huumorilla. Pidän kirjailijan kirjoitustyylistä, ja kirja imaisee sisäänsä jo heti ensimmäisillä sivuilla. Juonen kannalta turhia kohtauksia kirjassa ei juurikaan ole. Bretin lisäksi kirjassa ei hirveästi ole panostettu henkilöihin. Koko hänen perheensä ja lähipiirinsä jäivät aivan liian pinnallisiksi. Bretin hahmo on taasen saatu niin elävän tuntuiseksi, että kirjaa lukiessa tekisi mieli huutaa tälle ja käskeä jättämään huumeet ja alkoholi rauhaan. Kirjan loppu oli turhan hätäinen. Siinä ei annettu vastauksia kirjaa lukiessa heränneisiin kysymyksiin ja muutenkin se jäi erittäin paljon kesken. Olisi ollut kiva tietää, olivatko yliluonnolliset tapahtumat oikeasti totta, vai tapahtuivatko ne vain Bretin mielikuvituksessa. Jos loppuun olisi panostettu enemmän, olisi kirja saanut myös enemmän tähtiä.