Humiseva harju
Alkuteos ilmestynyt 1847.
1. laitos: suomentanut Kaarina Ruohtula. Karisto, 1976 (10. painos 2013).
2. laitos: suomentanut Eila Pennanen. WSOY, 1991 (uusi painos 2006; uusi painos 2026 osana julkaisusarjaa Maailmankirjallisuuden klassikot, kannen suunnittelija: Jenni Saari, sidottu).
3. laitos: suomentanut Juhani Lindholm. Otava, 2006.
Kiihkeä kuvaus ihmisen ja nummien karusta luonnosta kiehtoo kautta aikain.
”On aivan kuin [Emily Brontë] kykenisi repimään irti kaiken mistä me tunnistamme inhimilliset olennot ja täyttämään jäljelle jäävät, tunnistamattomat ja läpinäkyvät olennot sellaisella elämän kuohulla, että ne yltävät todellisuuden tuolle puolen. Hänen taituruutensa on mitä harvinaislaatuisinta.” – Virginia Woolf
Kapinallisen kartanon tyttären Catherinen ja leppymättömän ottopojan Heathcliffin rakkaus on intohimoista, pakkomielteistä ja täyttymätöntä. Englannin nummille ja kartanoihin sijoittuva Humiseva harju on paitsi maailmankirjallisuuden väkevimpiä ja unohtumattomimpia rakkaustarinoita myös psykologisen kuvauksen ja jännitteen taidonnäyte.
Emily Brontën (1818–1848) ja hänen sisariensa Charlotten ja Annen koti oli Yorkshiren nummilla Englannissa. Ikiklassikon asemaan noussut Humiseva harju jäi 30-vuotiaana kuolleen Emily Brontën ainoaksi romaaniksi. Vuonna 1847 ilmestynyt teos on inspiroinut lukuisia muita kirjailijoita, taiteilijoita ja elokuvantekijöitä, ja se tunnetaan yhtenä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista.
Emily Brontë
Emily Brontë (1818–1848) oli englantilainen kirjailija. Hänen sisarensa Charlotte ja Anne Brontë olivat myös kirjailijoita ja runoilijoita. Brontën ainoa romaani oli vuonna 1847 julkaistu Humiseva harju.
Brontën neljä sisarusta kasvoivat Haworthin pappilassa Yorkshiren Haworthin kylässä. Haworth sijaitsi syrjässä, karujen nummien keskellä, ja siellä yksinäisten, äidittömien lasten parasta viihdettä olivat mielikuvitusleikit. Brontë ja hänen sisaruksensa kirjoittivat pienestä pitäen kertomuksia, jotka sijoittuivat erilaisiin mielikuvitusmaailmoihin. He tunsivat jo nuoresta pitäen William Shakespearen, John Miltonin, George Gordon Byronin ja Walter Scottin teokset.
Kirja-arviot ja kommentit
Humiseva harju on ollut hyllyssäni jo pidemmän aikaa, ja luin sen nyt jo kolmannen kerran. Tämä brittiklassikko ei koskaan jätä kylmäksi, ja on ehdottomasti omaäänisimpiä ja kiinnostavimpia teoksia, joita brittikirjallisuudesta ylipäätään on noussut. Usein Humisevasta harjusta puhutaan suurena romanssina. Itse en ole koskaan lukenut sitä niin, vaan minulle se on ensisijaisesti psykologinen eristäytyneestä yhteisöstä, jossa voimakkaimmat vaikuttajat sanelevat kaikkien muiden tahdin. Se on siis tarina kontrollista, tunteista ja ihmismielen muokkautuvuudesta. Toisessa sukupolvessa heijastuvat ensimmäisen päätökset, toiveet ja katkeruudet uusina sekoituksina ja persoonina.
En oikein osaa sanoa pidinkö tästä kirjasta. Humiseva harju ei ole tylsä, mutta tarina on suurimman osan kirjaa niin ankea, että lukeminen oli ajoittain raskasta. Hahmot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erittäin vastenmielisiä, etenkin teoksen ”sankarit” Catherine ja Heathcliff. Heathcliffin epämiellyttävyys ja sadistisuus sekä Catherinen itsekeskeisyys tuntuivat usein täysin liiallisuuksiin viedyiltä. Lukijana turhauduin välillä siihen, miten asiat tuntuivat menevän Heathcliffin haluamalla tavalla, eikä kellään ole selkärankaa laittaa hommalle pistettä. Lukukokemus oli kieltämättä tunteita herättävä, mutta ei vain hyvällä tavalla.
