Goottilainen kauhu

Dracula (Keskiyön kirjasto) - Bram Stoker

Goottilainen kauhu on kauhukirjallisuuden alalaji, joka yhdistää yliluonnollisen kauhun, synkän romantiikan ja goottilaisen estetiikan. Se sai alkunsa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, ja sen juuret ovat syvällä eurooppalaisessa kirjallisuusperinteessä, erityisesti keskiaikaisessa arkkitehtuurissa ja romantiikan ajan kirjallisuudessa. Tarinoiden keskiössä ovat usein vanhat linnat, synkät kartanot, hylätyt luostarit ja muut rappeutuneet, mysteerien ympäröimät paikat, jotka luovat pelottavan ja aavemaisen tunnelman.

Goottilaisessa kauhussa keskeistä on vahva tunteiden korostaminen. Tarinoissa käsitellään usein melankoliaa, yksinäisyyttä, kaipuuta ja kiellettyä rakkautta, ja niiden hahmot ovat usein kohtalon uhreja, jotka kamppailevat yliluonnollisia tai psykologisia uhkia vastaan. Kauhu voi ilmentyä kummituksina, kirouksina, hulluuden partaalla horjuvina mielinä tai luonnon ylivoimaisena voimana, joka murskaa yksilön tahtoa.

Genren varhaisimpia ja tunnetuimpia teoksia ovat Horace Walpolen Otranton linna, Mary Shelleyn Frankenstein, Bram Stokerin Dracula ja Edgar Allan Poen novellit, jotka loivat perustan goottilaisen kauhun keskeisille elementeille. Näissä tarinoissa tunnelma rakentuu hitaasti tihentyvästä pelosta, salaisuuksista ja kohtalonomaisista tapahtumista, joissa ihmisen ja yliluonnollisen maailman rajat hämärtyvät.

Vaikka goottilaisen kauhun kulta-aika sijoittuu 1700- ja 1800-luvuille, se on vaikuttanut vahvasti moderniin kauhukirjallisuuteen. Sen vaikutukset näkyvät edelleen niin psykologisessa kauhussa, kummitustarinoissa kuin nykyaikaisessa kauhufantasiassa. Goottilainen kauhu vetoaa lukijoihin, jotka kaipaavat kirjallisuudeltaan paitsi pelkoa ja jännitystä, myös syvää tunteiden paloa, traagisia kohtaloita ja ajattoman synkkää kauneutta.

Yhteensä 47 teosta kirjatietokannassa.

Uutuudet | Tulossa kirjoja | Top kirjat

Pääluokka: Kauhu