Risingshadow
Spekulatiivista fiktiota
  • Koti
    • Etusivu
    • Tietoa meistä
    • Artikkelit
    • Uutiskirje
    • Käyttöehdot
    • Sivuston ylläpitäjät
    • English (EN)
  • Selaa
    • Uusimmat tapahtumat
    • Uutuuskirjat
    • Tulossa kirjoja
    • Kirjalistaushaku
    • Kirja-arviot
    • Tyylilajit
    • Lisää kirja
  • Yhteisö
    • Keskustelut
    • Uusimmat viestit
    • Uusimmat aiheet
    • Kuumimmat aiheet
    • Suosituimmat aiheet
    • Haku
  • Haaste
    • Lukuhaasteet
    • Kirjavisa
  • Kirjaudu

Vampyyri

John Polidori
Vampyyri - John Polidori
  ★ 6.04 / 23
1★2★3★54★25★96★17★68★9★10★

Alkuteos ilmestynyt 1819. Suomentanut Sami Jansson. Esipuheen kirjoittanut Christopher Frayling. Nidottu.

John Polidorin (1795–1821) Vampyyri on ensimmäinen moderni vampyyrikertomus, tarina verenhimoisesta lordi Ruthvenista. Teoksen esipuheen on varta vasten suomenkielistä julkaisua varten kirjoittanut Christopher Frayling, populaarikulttuurin tutkija ja Kauhun historia -sarjan (BBC) juontaja ja käsikirjoittaja. Frayling kiteyttää Vampyyrin merkityksen toteamalla: ”Matka lordi Ruthevnista kreivi Draculaan on vain lepakon siiven heilahdus...”

Adlibris: tarkista saatavuus

Kirjan tilaus
Adlibris
BookBeat
FinlandiaKirja
Nextory
Storytel

Arvosanani kirjalle
☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆
Omassa pääkirjahyllyssäni

Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Onko sinulla kysymyksiä kirjasta tai haluatko jakaa mielipiteesi? Liity keskusteluun!
Muokannut 19.12.2014
Luokitus: Kauhu, Goottilainen kauhu, Vampyyrit
Julkaistu: lokakuu 22, 2005 (Faros)
Alkuperäinen nimi 'The Vampyre'
John Polidori

John Polidori

John Polidori (1795–1821) oli italialainen kirjailija ja lääkäri. Hän oli Englantiin muuttaneen Gaetano Polidorin ja Anna Maria Piercen lapsi. Gaetano Polidori oli kirjallisuuden harrastaja ja oli kääntänyt muun muassa goottilaisen kauhukirjallisuuden aloittaneen Horace Walpolen romaanin The Castle of Otranto italiaksi. John Polidori valmistui Edinburghin yliopistosta lääkäriksi aikansa nuorimpana, 19-vuotiaana.

Vuonna 1816 kuuluisa runoilja lordi Byron palkkasi Polidorin henkilökohtaiseksi lääkärikseen Euroopan matkalleen, jolla oli mukana myös Mary Shelley. Byronin kustantaja maksoi Polidorille ennakkoon 500 puntaa siitä, että tämä pitäisi päiväkirjaa matkalta.

Lue lisää ...

Kun Byron pani pystyyn seurueen kauhutarinain kirjoituskilpailun (joka oli alku Shalleyn Frankensteinille), Polidori kirjoitti Byronin esittämän luonnoksen pohjalta vampyyritarinan. Tarina julkaistiin Englannissa New Monthley Magazinessa 1819 ilman Polidorin nimeä ja lupaa. Pitkässä alkupuheessa kerrottiin Byronin oleskelusta Genevessä, ja Vampyyri yhdistettiin häneen ilmeisen kaupallisista syistä. Vampyyri-novellista tuli hyvin suosittu etenkin Manner-Euroopassa, Saksassa ja Ranskassa. Siitä tehtiin useita näytelmäversioita ja sille kirjoitettiin jatko-osia. Polidori kirjoitti New Monthley Magazineen oikaisun, jossa myönsi käyttäneensä Byronin suunnitelmaa tarinan pohjana, mutta kirjoittaneensa sen kuitenkin itse loppuun.

Polidori ei elinaikanaan saavuttanut menestystä. Hän teki itsemurhan 1821 vain 26-vuotiaana uhkapelivelkojen painamana.

Polidorin novelli on ollut esikuvana myöhemmälle vampyyrikirjallisuudelle. Itäeurooppalaiseen kansanperinteeseen pohjautuvat vampyyritarinat sopivat hyvin romantiikan aikakauden kirjailijoille, jotka hakivat innoitusta vanhoista taruista. Tarinan päähenkilön, pelottavaa viehätysvoimaa säteilevän kuolonkatseisen lordi Ruthvenin on sanottu olevan Byronin karikatyyri. Samaa salaperäisen mahtimiehen mallia käytti jo Horace Walpole.

Juonen sijasta Polidorin novellissa on pääosassa vieraiden maiden maisemien kuvailu. Teoksen ansiona on lähinnä sen pohjustus tuleville vampyyriteoksille. Polidori otti itäeurooppalaiset vampyyriuskomukset käyttöön ensimmäisenä englantilaiskirjailijana. Hän toi vampyyrit kaupunkiympäristöön ja teki heistä hienostuneen yläluokan jäseniä.

Lordi Ruthven on selkeä esikuva kirjallisista vampyyreista kuuluisimmalle, Bram Stokerin Draculalle. Stokeria ennen vaikutti kuitenkin James Malcolm Rymerin nimettömänä julkaistu, halpoina lehtilukemistoina painettu ”Varney the Vampire” vuosina 1845–47. ”Pennin kammotuksina” tunnetuissa lehdissä julkaistu saippuaoopperamainen tarina toi uudenaikaiseen vampyyritarustoon mukaan muun muassa yksityiskohdan, etteivät vampyyrit syö lainkaan normaalia ruokaa. Merkittävin keksintö olivat terävät kulmahampaat, jotka jättävät uhrin iholle kaksi siistiä puremajälkeä.

Linkkejä

John Polidori. Wikipedia.
Jukka Parkkinen: John Polidori.
Reijo Valta: Lordi Ruthven, herrasmiesvampyyrien isä. Pois työpöydältä 27.4.2010.
Juri Nummelin: Vampyyri. Helsingin sanomat 5.11.2005.
Tuomo Karhu: Vampyyri. Turun sanomat 24.1.2006.

Lähteet: Wikipedia. Juha Ågren: Viktoriaaninen kauhukirjallisuus: Lyhyt oppimäärä. Tähtivaeltaja 4/2010.

Kirja-arvioita

18.02.2007
Varjolehti avatar
Varjolehti
Kirjoja 124, Kirja-arviot 56, Viestit 0
★★★★☆☆☆☆☆☆ 4 / 10

Fyysiseltä olemukseltaan tämä kirja on mitä ihastuttavin pikku orkideapuketti, mutta sisältö on surullisen lyhyt ja surullisen klassinen. Liekö tuo ihmekään, sillä tämän novellin kokoisen romaanin sanotaan olevan modernien vampyyritarinoiden edelläkävijä. Autenttisen 1800-lukulaisesta sävystä huolimatta tuntematon pankin räjäyttäjä, Polidori, välttää pahimmat korniudet. Kiinnostava yksityiskohta on, että hänen vampyyrinsä on arveltu viittaavan lordi Byroniin.

Takaisin ylös
  • Risingshadow
  • Selaa
  • John Polidori
  • Vampyyri
Hostingpalvelun tarjoaa Planeetta Internet Oy
© 1996 - 2025 Risingshadow. Kaikki oikeudet pidätetään.

Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.

Tietosuoja