John Polidori (1795–1821) oli italialainen kirjailija ja lääkäri. Hän oli Englantiin muuttaneen Gaetano Polidorin ja Anna Maria Piercen lapsi. Gaetano Polidori oli kirjallisuuden harrastaja ja oli kääntänyt muun muassa goottilaisen kauhukirjallisuuden aloittaneen Horace Walpolen romaanin The Castle of Otranto italiaksi. John Polidori valmistui Edinburghin yliopistosta lääkäriksi aikansa nuorimpana, 19-vuotiaana.
Vuonna 1816 kuuluisa runoilja lordi Byron palkkasi Polidorin henkilökohtaiseksi lääkärikseen Euroopan matkalleen, jolla oli mukana myös Mary Shelley. Byronin kustantaja maksoi Polidorille ennakkoon 500 puntaa siitä, että tämä pitäisi päiväkirjaa matkalta.
Kun Byron pani pystyyn seurueen kauhutarinain kirjoituskilpailun (joka oli alku Shalleyn Frankensteinille), Polidori kirjoitti Byronin esittämän luonnoksen pohjalta vampyyritarinan. Tarina julkaistiin Englannissa New Monthley Magazinessa 1819 ilman Polidorin nimeä ja lupaa. Pitkässä alkupuheessa kerrottiin Byronin oleskelusta Genevessä, ja Vampyyri yhdistettiin häneen ilmeisen kaupallisista syistä. Vampyyri-novellista tuli hyvin suosittu etenkin Manner-Euroopassa, Saksassa ja Ranskassa. Siitä tehtiin useita näytelmäversioita ja sille kirjoitettiin jatko-osia. Polidori kirjoitti New Monthley Magazineen oikaisun, jossa myönsi käyttäneensä Byronin
suunnitelmaa tarinan pohjana, mutta kirjoittaneensa sen kuitenkin itse
loppuun.
Polidori ei elinaikanaan saavuttanut menestystä. Hän teki itsemurhan 1821 vain 26-vuotiaana uhkapelivelkojen painamana.
Polidorin novelli on ollut esikuvana myöhemmälle vampyyrikirjallisuudelle. Itäeurooppalaiseen kansanperinteeseen pohjautuvat vampyyritarinat sopivat hyvin romantiikan aikakauden kirjailijoille, jotka hakivat innoitusta vanhoista taruista. Tarinan päähenkilön, pelottavaa viehätysvoimaa säteilevän kuolonkatseisen lordi Ruthvenin on sanottu olevan Byronin karikatyyri. Samaa salaperäisen mahtimiehen mallia käytti jo Horace Walpole.
Juonen sijasta Polidorin novellissa on pääosassa vieraiden maiden maisemien kuvailu. Teoksen ansiona on lähinnä sen pohjustus tuleville vampyyriteoksille. Polidori otti itäeurooppalaiset vampyyriuskomukset käyttöön ensimmäisenä englantilaiskirjailijana. Hän toi vampyyrit kaupunkiympäristöön ja teki heistä hienostuneen yläluokan jäseniä.
Lordi Ruthven on selkeä esikuva kirjallisista vampyyreista kuuluisimmalle, Bram Stokerin Draculalle. Stokeria ennen vaikutti kuitenkin James Malcolm Rymerin nimettömänä julkaistu, halpoina lehtilukemistoina painettu ”Varney the Vampire” vuosina 1845–47. ”Pennin kammotuksina” tunnetuissa lehdissä julkaistu saippuaoopperamainen tarina toi uudenaikaiseen vampyyritarustoon mukaan muun muassa yksityiskohdan, etteivät vampyyrit syö lainkaan normaalia ruokaa. Merkittävin keksintö olivat terävät kulmahampaat, jotka jättävät uhrin iholle kaksi siistiä puremajälkeä.
Linkkejä
John Polidori. Wikipedia.
Jukka Parkkinen: John Polidori.
Reijo Valta: Lordi Ruthven, herrasmiesvampyyrien isä. Pois työpöydältä 27.4.2010.
Juri Nummelin: Vampyyri. Helsingin sanomat 5.11.2005.
Tuomo Karhu: Vampyyri. Turun sanomat 24.1.2006.
Lähteet: Wikipedia. Juha Ågren: Viktoriaaninen kauhukirjallisuus: Lyhyt oppimäärä. Tähtivaeltaja 4/2010.
