Kuoleman käytävä
Alkuteos ilmestyi ensimmäisen kerran jatkokertomuksena 1996, yksiosaisena kirjana 1997. Suomentanut Heikki Kaskimies. Sidottu.
1. suomenkielinen painos ilmestyi 1997 jatkokertomuksena kuusiosaisessa minikirjasarjassa. 2. painos ilmestyi yksiosaisena laitoksena 2000. Kannen kuva on kirjaan perustuvasta elokuvasta Vihreä maili.
Bram Stoker -palkinto 1996. Locus-palkintoehdokas 1997.
Kuoleman käytävä eli Vihreä taival kulkee Cold Mountainin vankilan kuolemansellien välissä. Sen varrella tapaamme ikimuistettavia henkilöitä:
ylivartija Paul Edgecombe – johdoissa vikaa, kokee ihmeen
Vanha Kipinä – sähkötuoli, paistaa kypsäksi kuin kalkkunakukko
John Coffey – tuomittu petomaisesta murhasta, mutta...
Eduard Delacroix – pikkuinen fransmanni, kärventää ja kärventyy
herra Kulkunen – Delacroixin suojelusenkeli, hiiri
vartija Percy Wetmore – "tapahtumistaan odottava onnettomuus"
Villi-Bill Wharton – lievästi sanottuna "hullu kakara"
Melinda Moores – kärsii kovista kivuista, puhuu hävyttömiä
Käyttäjät lukeneet myös
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Kuoleman käytävä
Kuoleman käytävä sisältää 6 kirjaa, sekä 1 sarjaa täydentävän teoksen — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arvioita
Kuoleman käytävä oli kokonaisuutena onnistunut, se piti otteessaan ja jätti loppujen lopuksi hyvän mielen. Kauhukirjallisena teoksena en tätä pysty näkemään, mutta jotain hyvin kingimäistä se kuitenkin oli. Pohjalla on hyvin yksinkertainen idea, josta on kuitenkin saatu monipolvinen juoni. Olen nähnyt leffan joskus aikoja sitten ja siitä on jäänyt aika vahvat mielikuvat, mutta oli tämä kirja parempi. Ehdottomasti lisätähdet siitä, että King ei jaarittele turhia tai yritä selittää mitään auki, aika moni asia jätetään lukijalle itselleen pohdittavaksi. Jos jostain rutisen, niin siitä, että teoksen kirjasarjamaisuus näkyi. Aina kun uusi osa (uusi kirja) alkoi, alussa oli tiivistys edellisistä tapahtumista, jotka olin juuri itse lukenut...