Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Lue lisää ...
Kingin ensimmäinen romaani Carrie ilmestyi vuonna 1974 ja oli menestys. Pian tämän jälkeen King perheineen muutti Boulderiin Coloradoon, jossa hän kirjoitti paikkakunnalle sijoittuvan romaanin Hohto. Teos julkaistiin 1977 ja sen myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Perhe palasi pian takaisin Maineen 1975, missä hän kirjoitti romaanin Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.
Kingin teosten pohjalta on tehty lukuisia elokuvia. Brian De Palma ohjasi Carriesta elokuvaversion vuonna 1976. Kuuluisin elokuva on Stanley Kubrickin ohjaama Hohto (1980). Rob Reinerin Viimeinen kesä (1986) ja Frank Darabontin Avain pakoon (1994) saivat useita Oscar-ehdokkuuksia. King on kirjoittanut myös salanimellä Richard Bachman. Kingin kaupallinen menestys on omaa luokkaansa: hänen teoksiaan on myyty ainakin 350 miljoonaa kappaletta.
Varmasti Doctor Sleepkin saa filmiversion ennemmin tai myöhemmin.
[Spoileri - klikkaa]
Hiukan myös ihmettelin nimien valinnan samankaltaisuutta, Susannah ja Susan. Vaikka he kuuluivatkin ihan eri ajanjaksoille, silti ärsytti. Ellei tällä sitten ole jotain merkitystä tulevaisuudessa.
Nyt olisi sitten valinnan paikka, hengähdystauko Mustan tornin tavoittelusta eli Tuulen avain vai matkaamista joukkion mukana eli Callan sudet? Ei sillä ehkä ole merkitystä, mutta mikä fiilis on kirjat lukeneilla?
Toki Tuulen Avainkin sopii välipalaksi, mutta sekin tarjoaa Rolandin menneisyyden seikkailuja.
Susanin ja Susannahin nimien samankaltaisuus liittynee Tornin maailman filosofiaan: Ka on pyörä :)
Pate64Susanin ja Susannahin nimien samankaltaisuus liittynee Tornin maailman filosofiaan: Ka on pyörä :)Aivan... Joku tuohon suuntaan menevä ajatus minullakin oli aikaisemmin, mutta unohdin sen. Joten kiitos. :smile:
Ja nyt täytyy sanoa että kolmessa ensimmäisessä osassa Kingin kerronta on parhaimmillaan ja ehkä ihan huipentuu kakkosessa ja kolmosessa. Rolandin vierailut New Yorkissa eri aikakausina, kun hän vetää kolmosiaan, on huikeaa luettavaa, kilpajuoksut Länsimeren rannalla, Dettan juonittelut, Jack Mortin tapaus, jne jne.. Joutomaassa tunnelma jatkuu, Shardik-karhun kohtaaminen, Jaken vetäminen maailmasta toiseen, Ludin kaupungin seikkailut, Blaine... Näitä lukiessa saattaa todellakin kuulla nahan narinan ja nähdä Säteen polun edessään..
Seuraavaksi yöpöydällä odottaakin Doctor Sleep lukemista,toivottavasti se paljastuu odotusten arvoisiksi,koska näiden uusien Kingien taso vaihtelee välillä,vaikka 22.11.63 olikin positiivinen yllätys olemalla todella hyvä kirja.
NooraMä taas tykkäsin kyllä kovasti Velhosta itseasiassa se on mun suosikkiosia Mustassa Tornissa, Rolandin nuoruudesta oli kiva lukea ja se romantiikka osuus oli ihanaa luettavaa, mutta mä olen lukenutkin jostain,että Velho uppoaa enemmän naisiin,kuin miehiin :smile:Kerropa sitten kokemuksia Doctor Sleepistä :)
Seuraavaksi yöpöydällä odottaakin Doctor Sleep lukemista,toivottavasti se paljastuu odotusten arvoisiksi,koska näiden uusien Kingien taso vaihtelee välillä,vaikka 22.11.63 olikin positiivinen yllätys olemalla todella hyvä kirja.
Velho on toki hyvä, mutta tosiaan itselleni kolahti vähemmän kuin muut osat
HiistuOlen lukenut myös Marvelin versioimia Dark Tower -sarjakuvia ensimmäisen viiden albumin sarjan, koska Rolandin nuoruusseikkailut ja etenkin -kumppanit ovat niin mainioitaTörmäsin näihin kanssa, ja luin sen ensimmäisen osan (joka kattaa Velhossa esiintyneen Rolandin nuoruuden juonikaaren). Hienoa jälkeä, ei voi muuta sanoa. Varsinkin [Spoileri - klikkaa]
Vaikken itse kirjoitetussa muodossa tarinasta pitänyt, piirrettynä se tuntui paljon paremmalta (ja olihan sitä tiivistettykin). Ilmeisesti ne loput osat sarjakuvaa perustuvat myös Kingin kirjoittamiin tarinoihin. Missä ne on kerrottu? Tuulen nimessä?
Muistelen, että Velhoa lukiessani vielä tosissani jännitin, miten tarinassa mahtaa käydä, mutta sarjakuvassa mielestäni tehtiin selkeämmin heti alusta lähtien selväksi, kuinka tulisi käymään (siis sen lisäksi, että tiesin sen tietty jo kirjasta), ja keskityttiin fiilistelemään sitten sitä. [Spoileri - klikkaa]
Emelie Varsinkin [Spoileri - klikkaa]Minulla aiheutti tuijotusta etenkin..se kohtaus, missä sakki on kapakassa/saluunassa/jossain ja pitää toisiaan aseidensa tähtäimissä, ja siitä etenkin se viimeisin, missä Roland painaa aseensa Jonaksen selkään, ja Jonaksen silmät katsoo sivuun. *hyrr* Tuijotin sitä pitkään. Ja toinen minut tuijottamaan jättänyt piirros oli Susan roviolla.
[Spoileri - klikkaa]

Minulla oli jo Velhoa lukiessa vaikeuksia muistaa, että Roland oli takaumakohtien aikaan vain 14-vuotias.. Sarjakuvaa lukiessa ajatus ei paikoin kulkenut enää senkään vertaa. :roll:
Tuo mainitsemistasi kuvista jälkimmäinen oli muuten suomennetussa versiossa mielestäni paljon vaikuttavampi kuin alkuteoksessa. Suomeksihan Susan siis huutaa sen "Roland, sinua rakastan", englanniksi "Roland, I love thee". Suomen "rakastaa"-verbi vaan iskee kovempaa kuin mikään ylevä "thee"-pronomini.
EmelieIlmeisesti ne loput osat sarjakuvaa perustuvat myös Kingin kirjoittamiin tarinoihin. Missä ne on kerrottu? Tuulen nimessä?Loput samaan sarjaan kuuluvat sarjakuvat perustuvat pääosin kirjasarjan ensimmäisessä osassa (Revolverimies) sekä Velhon lopussa kerrottuihin tietoihin Rolandin nuoruudesta - ja sarjakuvantekijöiden omaan mielikuvitukseen. Tuulen avaimesta sarjakuvantekijät eivät tainneet tietää tuolloin vielä mitään, ja sarjakuvien tapahtumat ovatkin osin ristiriidassa sen kanssa (eli siten ns. ulkona kaanonista, jos sitä koskaan ovat olleetkaan). Sarjakuvissa esim. tapahtumat etenevät todella nopeasti, eikä Roland niissä olisi ennättänyt Tuulen avaimen kaltaisiin lisäseikkailuihin.
Sitten on vielä seuraava (ja ilmeisesti viimeiseksi jäänyt) satsi Dark Tower -sarjakuvia, jotka kaiketi kattavat Revolverimiehen "nykyaikaan" sijoittuvat tapahtumat ja ajan ennen sitä, kuten novellin "Elurian pikku sisaret". Sarjakuvantekijöiden omista juonikuvioista pitäisi ratketa ainakin [Spoileri - klikkaa]
Revolverimiehen alkua seuraava ja viimeinen suomennettu albumi eli Pitkä kotimatka ei perustu oikeastaan mihinkään, se on vain sarjakuvantekijöiden näkemys ka-tetin matkasta Mejisistä takaisin Gileadiin. Ekan sarjakuvan jälkeen se oli aika pettymys.. Värimaailma on tasaisen synkkää (monessa kohdin henkilöt lähes pelkkiä siluetteja), eikä yksitoikkoisissa ruuduissa muutoinkaan oikein tapahdu mitään näkemisen arvoista. Siinä missä Revolverimiehen alku on tiivistys valtavasta määrästä tarinaa, nyt tarinaa on luotu vain tasan sen verran kuin tarvittu ruutuja. Tekijät ovat ehkä olleet arkoja lisäämään tarinaan mitään omaansa, jottei kukaan vain pahastu.. Yhtä riippusiltaa ylitetään sitten 8 sivun verran. Parasta oli mielestäni Purppurakuninkaan runsas läsnäolo, hän kun on kirjoissa vaikuttanut aika etäiseltä hahmolta. Myös vanhaa teknologiaa näkyy. Lisäksi Cuthbertin ja Alainin sanailua oli hupaisaa seurata, eikä vähiten siksi, että he jäivät jaarittelemaan aivan käsittämättömissä tilanteissa.
Myöhemmissä sarjakuvissa meno taas paranee, koska lähdemateriaali tarjoaa jälleen ikimuistoisia kohtauksia kuvitettaviksi ja tekijät ovat uskaltautuneet vääntämään enemmän omaakin juttuaan esim. Farsonista. Eivätkä tyhjäkäyntiosuudetkaan olleet enää niin yksitoikkoisia. Lisäksi on hoksattu hyödyntää "oikeiden" tapahtumien lisäksi ideoita, jotka olisivat kirjojen perusteella kuuluneet jo ensimmäiseen albumiin, kuten [Spoileri - klikkaa]
Minua tosin harmitti, että Fall of Gileadin on piirtänyt eri henkilö kuin nuo muut lukemani sarjakuvat, ja henkilöiden ulkonäkö muuttui mielestäni kurjan paljon. Esim. suosikkihahmoni Cuthbert näyttää siinä ihan erilaiselta kuin muissa albumeissa. :huh: Lisäksi Bertin "syvällinen puoli" jäi sarjakuvissa ehkä aika paitsioon... mutta sekoilut kyllä naurattivat. Ja Jericho Hilliä lukiessa tietenkin [Spoileri - klikkaa]
HiistuOkay, kiitos tästä informaatiosta. :) Mietin vain, että miten etenen Mustan Tornin kirjoissa ja noissa sarjakuvissa. Kun kuitenkin haluaisin ensin lukea varsinaisen tarinan kirjoitetussa muodossa ennen sen sarjakuvamuodossa lukemista (jotta pystyy paremmin keskittymään piirroksiin). Mutta jos ne eivät perustu mihinkään varsinaisesti kirjoitettuun, niin sitten voi sen enempää murehtimatta etsiä loput sarjakuvaversiot käsiini.EmelieLoput samaan sarjaan kuuluvat sarjakuvat perustuvat pääosin kirjasarjan ensimmäisessä osassa (Revolverimies) sekä Velhon lopussa kerrottuihin tietoihin Rolandin nuoruudesta - ja sarjakuvantekijöiden omaan mielikuvitukseen. Tuulen avaimesta sarjakuvantekijät eivät tainneet tietää tuolloin vielä mitään, ja sarjakuvien tapahtumat ovatkin osin ristiriidassa sen kanssa (eli siten ns. ulkona kaanonista, jos sitä koskaan ovat olleetkaan). Sarjakuvissa esim. tapahtumat etenevät todella nopeasti, eikä Roland niissä olisi ennättänyt Tuulen avaimen kaltaisiin lisäseikkailuihin.
Ilmeisesti ne loput osat sarjakuvaa perustuvat myös Kingin kirjoittamiin tarinoihin. Missä ne on kerrottu? Tuulen nimessä?
Ja mitä tulee [Spoileri - klikkaa]
Kuinkas vanha Roland muuten on Mustan Tornin alussa/Velhon kohdalla heidän nykyaikana?
Kakkososan alussa, kun [Spoileri - klikkaa]
EmelieKun kuitenkin haluaisin ensin lukea varsinaisen tarinan kirjoitetussa muodossa ennen sen sarjakuvamuodossa lukemista (jotta pystyy paremmin keskittymään piirroksiin). Mutta jos ne eivät perustu mihinkään varsinaisesti kirjoitettuun, niin sitten voi sen enempää murehtimatta etsiä loput sarjakuvaversiot käsiini.Joo, Velhon luettuaan uskaltaa kyllä lukea sarjiksia ainakin Jerichoon asti, todennäköisesti sen jälkeenkin ilmestyneet. (Paitsi se Little sisters of Eluria tosiaan perustuu samannimiseen lyhyttarinaan, suomeksi King-kokoelmassa "Maantievirus matkalla pohjoiseen".) Tuulen avaimessa tosin on mainintoja Rolandin äidistä, joka luonnollisesti esiintyy myös sarjakuvissa, (ja mm. Cortista) joten jos oikein haluaa varmistaa, ettei sarjakuvamielikuvat pääse vaikuttamaan kirjan lukemiseen, niin Tuulen avain kannattaa ehkä lukea ennen niitä.. (Paitsi Pitkän kotimatkan kyllä voi lukea, koska ei tosiaan liity oikein mihinkään.)
Sain luettua Tukikohdasta suomennoksen ensimmäisen puolikkaan. Tällä hetkellä tarina ei ihan miellyttänyt, kun mukaan lappasi lyhyessä ajassa paljon uusia hahmoja, enkä ole vielä tottunut epäkronologiseen kerrontaan (eräs henkilöhahmo pitää päiväkirjaa ja niissä pätkissä selitetään muussa tarinassa jo tapahtuneita asioita). Myös ns. yliluonnolliset seikat tuntuvat saavan aika hulppeat mittasuhteet. [Spoileri - klikkaa]
Tarina paisuu ilmestyskirjamaisiin ulottuvuuksiin ja on todella jännittävä, suosittelen...
Joku taika näissä vaikuttaa, kun niitä jaksaa lukea kerrasta toiseen uudestaan, vaikka kaikki tapahtumat ja ihmiskohtalot on jo tiedossa...
Sarjakuvia en ole lukenut, pitäisköhän siirtyä seuraavaksi niihin.
Doctor Sleepiä odotellessa tartuin Piinaan vuosien tauon jälkeen ja onhan se mainio ja makaaberi realistisuudessaan :)
JussiKuvun alla -pokkari ilmestyy Tammelta ensi maaliskuussa. Saa nähdä, onko tässä tv-sarjakansi. Jokin suomalainen kanava saattaa ruveta esittämään sarjaa keväällä.Nyt on varmistunut, että Nelonen näyttää sarjan keväällä. On lähes varmaa, että pokkariin laitetaan tv-sarjakansi.
Jääköhän viime toukokuussa ilmestynyt Joyland suomentamatta The Colorado Kidin tapaan? Ainakin Tammi hyppäsi sen yli Tohtori Uneen. George R.R. Martin mainitsi Joylandin yhdeksi tämän vuoden suosikkikirjoistaan. Kingin seuraava romaani on ensi vuoden kesäkuussa julkaistava Mr. Mercedes.
Olihan se loppujenlopuksi ihan hyvä kirja omalla tavallaan,mutta ei mielestäni parasta Kingiä,vaikka ihan mukaansatempaava kirja onkin. Eikä se ollut kovin pelottava kirja edes. Hohto ja Unitohtori ovat ihan erilaisia kirjoja kokonaisuuksina,joten ei niitä oikein voi verrata keskenään. Unitohtori on ihan kelpo jatko-osa Hohdolle.
Kirjaa lukiessa huomaa,että sen kirjoittaja on ihan erilaisessa elämäntilanteessa,kuin Hohtoa kirjoittaessaan.
[Spoileri - klikkaa]
Seuraavaksi sitten Tukikohdan kimppuun ja sen jälkeen Painajainen.
Mutta onko Painajainen millainen kirja sitten eli onko se hyvää Kingiä vai huonompaa Kingiä?
Pitää varmaan Doctor Sleep lukea suomennoksena uudestaan vain sen takia,että haluan olla varma,että ymmärsin kaiken oikein.
NooraNyt on Doctor Sleep tullut luettua loppuun.Onko Painajainen Salem's Lot? Se on kyllä yksi Kingin alkukauden parhaista! Mitähän siitä sanoisi paljastamatta mitään... No, se uudisti erään kauhun lajityypin tyystin. Nyt se ehkä tuntuu jo vanhanaikaiselta, mutta voin vakuuttaa että silloin ennen se loksautti leuan lattialle.
Mutta onko Painajainen millainen kirja sitten eli onko se hyvää Kingiä vai huonompaa Kingiä?
JussiOn lähes varmaa, että pokkariin laitetaan tv-sarjakansi.Olin väärässä, sillä Kuvun alla -pokkarista löytyy sama kansikuva kuin kovakantisesta laitoksesta. Linkitetään vielä Hohdon uuden pokkaripainoksen kansi.
ValjusJos Kuvun alla kirjasta tehty tv sarja rantautuu tänne suomeen asti niin takuulla tulen katsomaan sitä. Kirja ei mielestäni kuulu Kingin parhaimmistoon mutta oli silti erinomaista luettavaa ja olisi mielenkiintoista nähdä se telkkarin ruudusta kerrottuna.Samaa mieltä, Kuvun alla ei ihan parhaimmistoon yllä, mutta toimivaa tarinaahan siinä oli. TV-sarja on katsomislistalla
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Stephen King