Mitä olet viimeksi pelannut

Tuli aloitettua [b]Elder Scrolls IV: Oblivion[/b] alusta, kolmannen kerran. Ekan pelin pelasin läpi ritarilla, sitten kokeilin hetken aikaa varkaana, jonnekin 17 tasolle asti. Kevyen haarniskan ja heikot voimat kyllä huomasi, taistelut olivat puolta haastavampia. Ja nyt aloitin velhona. Taistelukyvyssä tämä ei parempien ja paremmin riittävien loitsujensa ansiosta häviä yhtään ritarillekaan. Mitään sikaresistimosia vastaan en kyllä ole vielä ottanut matsia. Kun questitkin ovat tuttuja niin homma etenee nopeasti, neljässä päivässä 25 tasolle. En vain voinut poistaa peliä kokeilematta vielä tuota pelityyliä. Ja onhan siinä monta uuttakin questia tullut vastaan mitä en ekalla hahmolla pelannut.   Tuli kokeiltua modiakin eli Oblivion Warcrytä, joka poistaa perusvastustajien tasoskaalauksen. Rotat pysyvät rottina riippumatta millä tasolla pelaaja on ja ne pahikset ovat sitten pahoja matalan tason hahmolle. Se myös lisäsi paljon uusia aseita ja vastustajia. Aivan mainio modi.   Toinen peli mitä olen viime aikoina pelannut on [b]Sniper Ghost Warrior[/b]. Sinänsä ihan kiva mutta silti vähän petyin, koska ei täyttänyt kaikkia odotuksia. Peli oli liian lyhyt. Pääpelin pelasin läpi 9,5 tunnissa. Ja siinä oli himpun verran liiaksi putkijuoksun tuntua kun reittipisteet oli merkitty jopa 50 metrin välein ja aina ei päässyt reitiltä kovin kauas. Eli olisin toivonut että olisi ollut vähän vapaampaa menoa, tyyliin tässä on tehtävä, mene ja hoida se kuten haluat.   Myös itse ammuskelusta olisin toivonut vähän haastavampaa. Ruudussa näkyi pulssi, tuulensuunta ja etäisyyskin kaiketi, mutta itse ei tarvinnut (saanut) pähkäillä mihin tähdätä koska aina näkyi punainen piste, johon peli oli laskenut valmiiksi kaikki tekijät. Eikä kauhean haastavia ampumisia tullut vastaan. Pahin paikka oli kun peli siirtyi pois tarkka-ampujan ohjaamisesta välillä ja piti taistella yhtenä kolmen miehen tukitiimistä, rynkyllä missä oli vain perustähtäin. Enhän minä nyt ilman kiikaria halua ampua 10 metriä kauemmas :D   Mutta ettei menisi aivan haukkumiseksi niin sanotaan nyt lopuksi että pidin silti pelistä. Challenge lisätehtävä tarjosi haastetta, kesken itse asiassa vieläkin. Moninpeliä en ole vielä kokeillut, tiedä sitten onko linjoilla enää ketään näin kauan pelin ilmestymisen jälkeen. Joku taisi aiemmalla foorumilla mainita että tämä on kovin buginen, mutta valtaosa bugeista oli näemmä korjattu, koska en saanut tätä kaatumaan kuin kerran.   Pitää varmaan katsoa Tom Berengerin Sniper leffa taas kerran ja aloittaa toinen kierros tämän kanssa kunhan pahin Oblivion into laantuu.

Fallout: New vegas Mielestäni yksi parhaista uuden vuosituhannen peleistä. Modit tosin saattavat vaikuttaa asiaan, omani lisäävät yhtä sun toista. Hahmoni oli ylivoimakas tappajanainen kun pahin vastustajakin kuolee kerrasta. En tosin suosittele loppua pelkääville. pelissä se tulee pääjuonta etenemällä nopeasti.

Aloitin taas pelaamaan Skyrimiä. Jatkoin vanhalla 47 lvl Khajiitillani jolla olen suurimmilta osin kaikken saanut tehtyä lisäosia myöten. Tekemistä löytyy tehtävämodien avulla, joita tuli ladattua iso kasa ennen pelin aloittamista. Olinkin unohtanut kuinka hauska tämä peli olikaan!

Neverwinter-mmorpgtä olen tässä viimeaikiina vähän pelaillut. Ihan perukamaa, ja mukava peli, varsiniin ilmaiseksi. Control Wizardilla pelaan tällä hetkellä.   Toinen mmorpg, mitä olen pelannut aika paljon, on Drakensang Online. Siinä on kiva manuaalinen tähtäyssysteemi (voi tehdä huteja) ja paljon pelialueita, mutta vaan 4 hahmoluokkaa on tylsä :)

Virtuaalisissa maailmoissa on taas vierähtänyt aikaa pidempiäkin jaksoja, tässä vähän raportointia tuoreimmista kokemuksista:   [b]Asura's Wrath[/b] viipyi pitkään harkintalistalla sen takia, että pohdin melko perusteellisesti, kannattaako minun kuluttaa siihen arvokasta aikaani vai ei. Perinteisen videopelaamisen kaavoja rikkova japsivalmisteinen animetoimintamättö vaikutti erittäin erikoiselta, mutta myös liian epäpelimäiseltä, jotta olisin kiinnostunut siitä sataprosenttisesti. Halpa hinta teki kuitenkin taas ostopäätöksen puolestani, joten sain kokea yhden kummallisimmista pelikokemuksista miesmuistiin. Tuotos on paljon lähempänä interaktiivista elokuvaa kuin oikeaa videopeliä, sillä suurin osa ajasta kuluu välivideoita katsellessa ja QTE-kohtauksia läpi rämpytellessä. Varsinaista pelaamista on tarjolla niukasti ja silloinkin mekaniikat ovat todella yksinkertaisia.   Vaikka inhoankin yli kaiken ns. tarinaan panostavia pelejä, joissa kuunnellaan loputtomiin polygonipäiden lässytystä ja tehdään muka merkittäviä repliikkivalintoja, pidin tästä outolinnusta jopa enemmän kuin aavistin. Tarina ylimaallisen vihan riivaamasta puolijumalasta, jonka osaksi lankeaa maailman pelastaminen demonien kynsistä, on niin överiksi vedettyä humpuukia, ettei sille voi kuin nauraa. Asuran taistellessa kosmisia jättihirviöitä ja valtavia avaruuslaivastoja vastaan ihmiskunnan kohtalo vedetään uusiksi moneen kertaan, ja siinä touhussa joku planeetan halkeaminen on ihan pikkujuttu. Kaikki hahmot lausuvat vuorosanansa karjuen ja jokainen juonenkäänne on uskomattomuudessaan täyttä hulluutta. Järkeä tai kunnollista pelattavuutta kaipaaville en voi Asura's Wrathia suositella, mutta jos turboahdettu toiminta ja visuaalinen ilotulitus kiinnostaa, niin otapa katsantoon.   [b]Gothic 3[/b] on ollut työstön alla jo pidempään, joskin olen pitänyt siitä hieman taukoa, kun tuli kaikkea uutta pelattavaa tilalle. Aion jatkaa sitä kyllä jossain vaiheessa, pelin tarina kun on sitä lajia, jossa haluaa oikeasti tietää, miten siinä lopulta käy. Gohic-sarjalla on uskoakseni varsin pieni mutta omistautunut fanikunta, joka innokkaasti korjailee kehittäjän bugeja ja täydentää keskeneräisyyttä. Peli pyöriikin iästään huolimatta melko raskaasti ja kaatumisuhkakin on syytä ottaa tosissaan. Kovin pahoja bugeja en ole silti kohdannut, ainoastaan äänet ja grafiikat temppuilevat lievästi silloin tällöin. Tehtävät ovat kuitenkin toimineet moitteetta tähän asti, eikä varsinaisia pelinpysäyttäjiä ole ilmaantunut.   Pelimaailma on tavanomaista perusfantasiaa, jossa örkit ovat vallanneet ihmisten valtakunnan ja tehneet heistä orjiaan. Pelaaja voi liittyä joko örkkien kanssa yhteistyötä tekeviin palkkasotureihin tai kapinallisiin, jotka yrittävät päästä eroon uusista isännistään. Mielenkiintoisesti pelaaja joutuu asioimaan kaikkien osapuolten kanssa, mikä pakottaa oikeasti miettimään, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Örkkien heikkoon kohtaan iskeäkseen on yleensä ensin päästävä riittävän lähelle, mikä onnistuu vain näiden luottamuksen saavuttamalla. Pääjuonen lisäksi tarjolla on tietysti paljon muutakin tekemistä, mikä kannustaa tutkimaan avointa maailmaa ja takaa pelituntien kertymisen mittariin. Siinä ajassa, minkä olen tähän mennessä Gothiciin uhrannut, olisin pelannut ainakin pari putkiräiskintää ja aloittanut kolmannen.

En kauheasti pelaile, mutta Civilization V Gods&Kings on se, jonka kanssa vietän aikaa, jos jotakin pelailen (no pasianssia toki myös aina välillä...). On ihan minulle sopiva peli ja sopivan koukuttava. Vaikeustasojakin löytyy mukavasti, jotta tällainen aloittelijakin on päässyt hyvin pelaamiseen makuun. Pelissä on hirmuisen paljon kaikkea, joten tällä minun pelaamisvauhdilla menee varmaan aika pitkään, että oppii kaikki ulottuvuudet hallitsemaan. Toisaalta uskon, että mielenkiinto ainakin pysyy yllä jatkossakin. Toinen lisäosa voisi olla kuulemma vielä ihan hyvä, joten ehkä pitää se jossain vaiheessa hankkia.   Aiempi pelihistoriani kattaa lähinnä Age of Empires II:n, joten Civ on ollut tähän aika hyvä jatko :smile:

Pistin modit uusiksi Skyrimin kanssa. Nyt ne vartijat ihmettelevät, kuka ampuu kiväärillä porukkaa, vaikka koko maailmassa on tasan yksi kivääri. Noh, aina ei voi voittaa. Pelasin pelin kerran tosissaan läpi, minkä jälkeen pelistä tuli miulle lähinnä hupailupeli.

Civilization V: Brave New World on ollut työn alla jo pidempään. Sen verran monipuolinen peli, että jaksaa tahkota lähes päivittäin, ja Steamin tarjoilemat Saavutukset lisää motivaatiota entisestään. Sitten kun tähän kyllästyy, voisi ehkä ottaa Spellforcen uudelleenpeluuseen...

Ostinpa Steamista Torchlightin. Olen Diablojen suuri fani ja olen kuullut suosituksia että pitäisi kokeilla. Ja ihan menevä peli se onkin, vaikkei Diablojen tasolle yllä. Peli on aivan liian helppo meikäläiselle vaikka tuli vaikeustasoksi valittua Hard.   Peli muistuttaa paljolti silti Diabloa, joka on hyvä seikka sinäänsä. Tutut Town portalit, tavaroiden jatkuva uusiminen, musiikit ym. ym. ovat tässä pelissä. Ihan tyytyväinen olen. Uskaltaisinko kutsua tätä aloittelijoiden diabloksi?

Pelaan kaikkea sekaisin. Skyrim ja Dota2 menee koko aika (hitaasti ja harvoin), aloitin myös Witcher 2. Walking Dead meni ja Avatar on pelattu PS 3 kolme kertaa. Nyt hankinnassa Zomboid, state of decay ja ehdottomasti haluan kokeilla Xrebirth!!!!!!! Skymppiä modeilla ja Dota 2 maistellen (en ihan pidä). PC:ni on rakkaani ja PS3 rakastajani.

[b]XCOM: Enemy Unknown[/b]   Olen aiemmin pelannut sen helpoimmalla ja normaalilla läpi, joten nyt on vuorossa Classic. Vasta hieman alkuvaiheissa olen, mutta tuo random generaattori tykkää syytää minulle hirveän määrän snipareita ja supportteja (joita on molempia kuusi tällä hetkellä). Löytyy vain kaksi heavy ja yksi ainut assault koko porukasta.   Yhtä supporttia yritän pitää hengissä pelin loppuun asti, jos vaikka sattuisin saamaan sen yhden achievementin siitä hyvästä... toistaiseksi onnistunut hyvin, kun sitä nyt muutenkin pitää taka-alalla tehtävien aikana. Mutta tosiaan, lisää assaultteja olis kiva saada, mutta alkaa rookietkin olla vähissä. Kai se on pakko palkata lisää porukkaa, jos vaikka saisin niitä muutaman. Hemmetti..

Vähän aikaa sitten tuli katsottua Pokemon Originsia muutama jakso, josta innostuneena sitten korkkasin Pokemon FireRedin. Mukavaa ajanvietettä iltaisin kun ei jaksa pelailla mitään kovin ihmeellistä.

[b]Atleetlik Valgusest Kiiremini - Se on värske![/b]   [url=http://carlsagan.tumblr.com/post/40844496745/so-i-just-bought-this-vidja-game-called-ftl][img]http://31.media.tumblr.com/f07196a2479f142b289efe5ebb7419f6/tumblr_mgtuxwHcpY1rc5hfyo4_400.png[/img][/url]   Ostin itselleni [b]FTL: Faster Than Lightin[/b]. Hintaa sillä oli joulualen (joka muuten jatkuu vielä pari päivää) ansiosta suunnilleen saman verran kuin tölkillisellä pintahiivaolutta, eli ei ainakaan liikaa. (normaalisti pitää maksaa kaksi tölkkiä)   Tämähän on metka! Vähän kuin Battlestar Galactica, [url=http://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/red-november/]Red November[/url] ja Nethack olisi pantu pussauskoppiin (Nethackin sijaan tekijät mainitsivat merkittäväksi inspiraation lähteeksi Spelunskyn, mutta sitä en ole itse muistanut kokeilla).   Toisin sanoen roguelikejen tapaan maailmassa (maailmankaikkeudssa) on samat elementit, mutta niiden tarkka sisältö luodaan joka kerta uusiksi ja tallennuksiin ei saa palata, vaan jos alus räjähti tai muuten vaan kaikki kuolivat, eikun alusta uudella aluksella miehistöineen. Virheistä oppii ja aina pääsee toivottavasti pidemmälle. Yet Another Stupid Death tunnetaan täälläkin. (pelin voi tietysti tallentaa jatkaakseen myöhemmin)   Siinä sitten pompitaan tähtijärjestelmästä toiseen pakoon perässä tulevaa vihollisarmadaa. Etukäteen ei koskaan tiedä, onko vastassa joku vihamielinen tyyppi, kauppias tai jotain muuta. Itse peli koostuu aluksen kapteenina toimisesta, eli aluksen toimintojen säätelystä ja aseilla ampumisesta sekä toisaalta miehistön ohjailusta, tyypit pitää lähettää asemapaikoilleen, korjaamaan jotain, pieksämään jotain alukseen ängenneitä vieraan esivallan jefreetteitä tai sairastuvalle parantelemaan em. toimissa tulleita vammojaan. Ovetkin voi avata avaruuteen asti ja päästää osasta alusta ilmat pihalle – mikä on ihan kätevää [strike]jos[/strike] kun jotain syttyy tuleen eikä se niistä jefreettereistäkään nyt aina niin hauskaa ole.   Luulen, että tulen hukkaamaan vielä liikaa aikaa tähän. Internetkommentaarien perusteella peli ilmeisesti pysyy tasapainossa loppuun saakka. Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa tulee ilmeisesti jonkinlainen jatko-osakin.     [url=http://www.ftlgame.com]http://www.ftlgame.com/[/url]

Tuosta FTL-pelistähän tuli mieleen yksi mielenkiintoisimpia C-64/Sinclair pelejä eli [b]PSI-5 Trading Company[/b] vuodelta 1986, missä pelaaja toimi aluksen kapteenina ja käskytti muuta miehistöä. Tarkoituksena oli rikastua tähtienvälisellä kaupankäynnillä ja uhkana avaruuspiraatit.   [url=http://www.ysrnry.co.uk/articles/psi5tradingco.htm]http://www.ysrnry.co.uk/articles/psi5tradingco.htm[/url]   [url=http://www.mobygames.com/game/psi-5-trading-co/screenshots]http://www.mobygames.com/game/psi-5-trading-co/screenshots[/url]

Päätin kokeilla [b]Warframea[/b]... ei ihan iske.. Jos rahaa on ja jaksaa mätkiä menemään niin suosittelen.. Muuten ei..

[b]Spec Ops: The Line[/b] ehti odottaa hyllyssä melkein puoli vuotta, ennen kuin sain hoidettua tärkeämmät pelit pois alta. En ole kovin suuri sotaräiskintöjen ystävä, mutta tämä vaikutti arvostelujen perusteella sellaiselta, että kaltaiseni sotanyyppäkin voisi saada siitä jotain irti. Ihan mukavasti peli minulle maistuikin, itse asiassa lopputekstit lävähtivät ruudulle yllättävänkin nopeasti. Juoni oli paljon parempi kuin osasin odottaa ja sen teemat antoivat onnistuneesti ajattelemisen aihetta, mikä onkin pelin keskeinen pointti. Sodan kauheutta ja mielettömyyttä pohditaan monelta kantilta ja pelaajakin asetetaan usein tilanteisiin, joissa tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Saatettuani suurehkon joukon siviilejä polttavan fosforisateen alle ja pelin tunkiessa lopputulosta silmieni eteen oli melkein oikeasti kurja fiilis.   Olisin ollut mielissäni, jos minut olisi laitettu moraalisten valintojen eteen useamminkin, sillä pääosin Spec Ops on erittäin perinteinen putkiräiskintä. Hiekkamyrskyjen riepottama Dubai loistohotelleineen ja pilvenpiirtäjineen on peliympäristönä kaunis ja tunnelmallinen, mutta suojasta suojaan sinkoilu on tekniseltä toteutukseltaan sataan kertaan koettua peruskauraa. Se toimii ja viihdyttää ilman mainittavia ongelmia, mutta mitään uutta siinä ei ole. Kahden tiimitoverin käskytyskin on lopulta aika pintapuolinen kikka, vaikka tekoälytoverit hoitavatkin hommansa yllättävän hyvin. Mutta tarinan ja tunnelman ansiosta peli oli ihan kelpoa parin illan viihdettä.

Skyrimiä täälläkin pelataan. Muita pelejä ei tällä hetkellä taida olla kesken, vaikka tuostakin on ihan riittävästi vaivaa koululle… Jollekin muullekin on ehkä tullut joskus mieleen, että miun pitäisi joskus pelata jotain muutakin kuin haltiamaagia/-jousiampujaa, mutta jotenkin olen totaalisen jumittunut siihen (aina ja kaikissa peleissä, joissa mahdollista) enkä osaa vakavasti edes harkita muuta. Lisäksi pelissä moraalisesti epäilyttävät tehtävät jää miulta usein tekemättä, koska ne ON moraalisesti epäilyttäviä, vaikka se juu on vain peli. Vähän myös harmittaa, koska olen jo nähnyt vierestä pelin olennaisimmat tapahtumat eikä ne enää siispä tule yllätyksenä (epäreilua, että toisilla on enemmän aikaa ja että ne ehtii edelle).   Laatikossa odottamassa on myös Assasin's Creedit, mutta niihin ei olla vielä koskettukaan. Voisi kyllä kohta, koska ei tuota Skyrimiä ihan kauhean kauaa enää jaksa pelata ainakaan ilman lisäosia. Tuo toinen huushollini asukki tietysti haaveilee jatkuvasti milloin mistäkin pelistä, joka on Steamissa tarjouksessa.   Niin, ja eilen tein jotain nettipalapelejä...

On se jännä, miten paljon tuota XCOMia on muokattu, kun tuota Enemy Within-DLC:tä pelaan. Grafiikkaa on paranneltu hieman, muttei tarpeeksi. Kyllä se on edelleenkin aika buginen ja tökkii. Muutoin sitä on ollut ihan hauska pelata ja ensimmäinen covert tehtävä meni penkin alle, kun en muistanut tallentaa ollenkaan ennen sitä. Aina unohdan laittaa automaattitallennuksenkin päälle.. huoh. Ehkä jonain päivänä minä opin tallentamaan aina tarpeen tullen.

Pyrin pelaamaan League of Legendsiä ainakin kerran pari viikossa, näin lomilla menee melkein joka päivä, mutta koulun keskellä harvemmin kerkeää.

Ennen joulua tuli ostettua steamin alesta Civiin The Brave New World -lisäosa. Sitä on tässä nyt sitten jonkin verran tullut pelailtua. (Tai siis meikähän ei nyt oikein muuta pelaakaan, paitsi pasianssia. Ylipäänsä pelailen siis aika vähän.) Tykkään tuosta lisäosasta, kulttuuri- ja diplomatiajutut ovat minun mieleeni.

Angry Birdsiä:3

Mää sain ( :heart: ) Binding of Isaacin. Sitä hakkaan määrissä joista mietin onko ihan terveellistä. Pääsin jo kerran melkein läpi.   Tarina on tarkoituksellisen ahdistava. Jumala kehottaa Isaacin äitiä tappamaan poikansa, jolloin tämä pakenee kellariin ja joutuu siellä painajaisten ja yhä inhempien elikoiden riivaamaksi.   Peli on sarjakuvatyyliin piirretty, rouhee musiikeiltaan ja simppeli pelitavaltaan: juokse ja ammu. Erilaisia esineitä on sadoittain, niistä sitten miettimään, saiko pysyviä lisäsydämiä vai hidastuivatko ammukset. Randomoitujen tasojen takia jokainen pelikerta on erilainen.

Päätin hieman tutustua moninpelien ihmeelliseen ja arvaamattomaan maailmaan ja ostin Xbox Liven kultajäsenyyden kolmeksi kuukaudeksi. Gears of War ykköstä on tullut testailtua muutama päivä ja myönnän jopa koukuttuneeni hieman, vaikka tappojen ja pisteiden kerääminen ei varsinaisesti ole kovin hohdokas päämäärä. Gearsin matsit ovat kuitenkin sen verran hidastempoisia ja pelaajamäärät pieniä, että kaltaiseni kömpelyskin pärjää niissä kohtuullisesti. Peliseuraakin löytyy yllättävän helposti, vaikka ykkös-Gears onkin jo pelien mittapuulla eläkeikäinen. Ja kuten totesin jo yksinpelin aikana, rynnäkkökivääriin pultattu moottorisaha on yksi tyydyttävimpiä tappovälineitä ikinä.   Toinen kokeilemani nettipeli on Halo: Reach, jossa pelaajien väliset mittelöt ovat useimmille vähintään puolet koko pelipaketista. Siinä homma onkin toteutettu viimeisen päälle, pelitiloja ja mahdollisuuksia otteluiden kustomointiin löytyy enemmän kuin minua edes kiinnostaa. Halottaminen on ihan hauskaa myös muita vastaan, mutta valitettavasti reaktionopeuteni ei ole aivan samaa tasoa vihollisteni kanssa. K/D-tilastoni ei näytä toistaiseksi kovin kunniakkaalta, mutta tunnen sentään kehittyväni koko ajan.   En vielä tiedä, jatkanko kultajäsenyyttäni määräajan umpeuduttua, koska pohjimmiltani olen kuitenkin yksinpelaaja enkä myöskään jaksa jumittua yhteen peliin kovin pitkäksi aikaa. Kaksi ilmaista peliä joka kuukausi on silti houkutin, johon voisin tarttua, mikäli jatkossakin tarjotaan yhtä varteenotettavia nimikkeitä kuin nyt (tammikuun pelit olivat Sleeping Dogs ja Lara Croft and the Guardian of Light).

Call of Duty: Modern Warfare 3

Näin sivuhuomiona, Lasienkeli ja LongWalk: voisitte kertoa enemmän omia mielipiteitänne peleistä, joita olette pelanneet sen sijaan, että vain kerrotte pelin nimen. Niin ovat kaikki muutkin tehneet. :smile:   Ostimme tuossa vastikään [b]Ni No Kuni - Wrath of the White Witch[/b]-roolipelin (PS3) ja sitä on tullut pelattua suhteellisen vähän. Maailma vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta ja laajalta eikä tehtävät lopu kesken: milloin missäkin pitää auttaa avun tarpeessa olevia ja varsinkin niitä, joiden sydämistä on paloja viety pois. Nuoren pojan tehtävänä on pelastaa äitinsä: hänen heijastuksensa rinnakkaismaailmassa on vangittu, joten Oliverin on opittava taikomaan selvitäkseen vaaroista, joita tuntemattomassa maailmassa on useita. Matkan varrella opittavat familiarit tuovat taisteluihin erilaisia vaihtoehtoja, koska (ainakin toistaiseksi) pelikentällä on omalta puolelta vain yksi hahmo vihollisia vastaan. Toki näiden välillä on vaihdeltava, koska familiar ei kestä kauaa ja kaikki vahinko, mitä familiarit saa tulee Oliveriin itseensä.   Hieman erilainen japsirope on tähän mennessä vaikuttanut hyvinkin erilaiselta mihin on tullut törmättyä ja erityisesti välianimaatiot ovat parhautta, koska ne on tehnyt, yllätys yllätys, Studio Ghibli! Tokyo Philharmonic Orchestra on soittanut kaiken musiikin, joka kantaa tarinaa eteenpäin. Grafiikka on yksinkertaista, mutta toimivaa ja maailmankartalla kävely tuo vanhoja muistoja mieleen.