Bensku - kirjahylly

Ainoastaan se, ettei kirjalle ole jatko-osia harmittaa. Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, pidän kirjoittajan tyylistä, säkä juoni-ideoista. Aluksi mietin vähän, kannattaako lukea (koska takakansi), mutta nyt olen tyytyväinen, että tuli luettua. Kirjassa on "vain" kuutisensataa sivua, mutta sen ei kannata antaa hämätä, että sen lukisi mitenkään hirveän nopeasti. Juoni etenee loppua kohden varsin nopeasti.

Hyvä päätös hyvälle kirjasarjalle. Kerronta oli kohtalaisen sujuvaa, ja maailmaa kuvailtiin loistavasti. Loppukin tuli omasta mielestäni sopivaan kohtaan, tuskin siitä olisi enää samoills hahmoills tarinaa voinut jatkaa. Isoin ongelma aikaisemmissa osissa on ollut vaikeasti muistettava ja mutkikas nimistö, mutta tässä osassa se ei enää ollut minulle ongelma. Henkilöt ovat useimmiten tuttuja jo aikaisemmista osista, ja ne muisti hyvin.

Tuleeliikaa mieleen Sysilouhien sukua-kirjan aloitus. Juonessa on vaikea pysyä mukana, eikä se jaksa hirveästi pitää mielenkiintoa yllä. Ja toisin kuin Lumen ja jään maa-sarjan ensimmäisessä osassa, tässä vastaava kestää melkein kirjan loppuun asti, mikä ei pahemmin innosta lukemaan seuraavaa osaa. Aijon kyllä lukea sen, kun se ilmestyy, mutta vain siksi, että muistan, miten hieno Lumen ja jään maa oli, ja toivon, että seuraava osa olisi edes vähän samanlainen.

Idea on sinäänsä hyvä, mutta kuvailu on aivan onnetonta. Epäilen sitä osittain sumennoksen viaksi, eihän tämä muuten olisi voinut mitään palkintoa ikinä saada, mutta yhtä kaikki teksti on ärsyttävää luettavaa. Onneksi lainasin kirjan kirjastosta, enkä tullut tuhlanneeksi rahojani.

Ihan hyvä kirja, joskin olen samaa mieltä, että samankaltaisuuksia Harry Potterin kanssa esiintyy. Se ei kuitenkaan pilaa kirjaa, ja itseasiassa enemmän haittaa hyppivä ja liian nopeasti kulkeva juoni. Loppuratkaisu (jota en kerro) on kuitenkin niin hyvä, että neljä tähteä tulee. Lorey osaa kirjoittaakin kohtalaisen hyvin, ja juoni-idea on toimiva.

Takakannen perusteella pidin kirjaa aluksi huonona, mutta luettuani voin sanoa, että pidin siitä todella paljon ja luen jatko-osatkin (parasta aikaa...) Hahmot ehkä olivat vähän kliseisiä, mistä tuo pikku miinus. Yllättävän hyvin aikamatkailusta pystyy vieläkin saamaan jotain irti. Historian vartijat, Time Riders ja Aikavartio esimerkiksi ovat todella erilaisia ja tämä on parhaita niistä.

Kerronta ehkä tökki hieman joissakin kohdissa, mutta pääosin kirja oli loistava. Tosin hahmoja on paljon, ja joskus on vaikea muistaa, kuka kuuluu mihinkin aikaan, mutta lukiessa pidemmällä siitä ei ole enää ongelmaa, koska hahmot eivät vaihdu enää koko ajan. Jatko-osa on lähes pakollinen luettava tämän jälkeen, koska loppu jää niin avoimeksi. Siis ainakin, jos tykkäsi tästä kirjasta.

Tykkäsin tästä varsin paljon, ehkä eniten Eddingsien kirjoista (jos ei lasketa Polgaraa ja Belgarathia). Joillekin sivumäärä saattoi olla varsin tyrmäävä, mutta itse luen nopeasti, ja pidän jaarittelusta, missä kerrotaan arkisia asioita. Kerronta ei tosiaankaan ollut aina mitään huippua, mutta juoni toimi noin pääsääntöisesti. Ja pidin lopusta, koska ylipäätään sen tyyliset päätökset ovat minust parhaita. Kannattaa siis todellakin lukea, ellei sitten satu jo inhoamaan Eddingsien tyyliä. Varsin samanlaista tavaraa tämäkin.

Hyvä, mutta ei aivan Mustemaailman tasoa. Kirja on ehkä vähän turhan lyhyt, joten kuvailu jää monin paikoin todella vähälle. Sinäänsä se ei haittaa, mutta tarinaan voi uppoutua lyhyemmäksi aikaa, kun se on tiiviisti kirjoitettu. Siitä en oikeastaan pidä suuremmin. Mutta kyllä, menee seuraava osa lukuun. Muistaakseni Mustemaailma (sarja) parani aika reippaasti ensimmäisen osan jälkeen, joten miksei tämäkin...