Viimeinen haltia
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Laura Lahdensuu. Päällyksen kuva ja mustavalkokuvitus: Gianni De Conno. Päällyksen typografia: Kirsi Kujansuu. Sidottu.
Kiehtova fantasiaromaani Italiasta
Orpo haltialapsi Yorshkrunsquarkljolnerstrink tarpoo nälissään ja hädissään pois tulvivasta kylästään, jota vaivaa loputon sade. Nainen nimeltä Sajra – pakomatkalla hänkin – pelastaa kylmettyneen lapsen, ja vastoin ihmisten ja haltioiden kanssakäymistä määrääviä sääntöjä he jatkavat matkaansa yhdessä. Seudun pääkaupungin palatsin kellareista matkalaiset löytävät vanhan ennustuksen: maailmaa piinaava sade lakkaa, kun viimeinen haltia ja viimeinen lohikäärme kohtaavat. Alkaa monivaiheinen seikkailu, kertomus ystävyydestä ja rohkeudesta, suvaitsevaisuuden taistelusta ennakkoluuloja vastaan.
Viimeinen haltia on Italian menestynein fantasiaromaani, täynnä jännitystä, huumoria ja lohikäärmeiden ikivanhaa viisautta.
Käyttäjät lukeneet myös
Silvana De Mari
Silvana De Mari (s. 1953) on italialainen kirjailija. Hän on koulutukseltaan kirurgi, mutta on työskennellyt sittemmin psykoterapeuttina.
Kirja-arvioita
Uskomattoman liikuttava, herkkä ja kaunis tarina orvosta pienestä haltianvesasta, joka ei ymmärrä olevansa rotunsa viimeinen. Surkeaan pikkuruiseen haltiaan on helppo samaistua, olitpa mies tai nainen, tyttö tai poika. Kantaa ottava teos, joka peilaa nyky-yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kuitenkaan osoittelevasti moralisoimatta ja opettamatta. Tämän voi lukea kevyenä välipalana, tai perehtyä sanomaan lauseiden takana. Sujuvasti kirjoitettu, humoristinen ja lämmin tarina. Ehdoton fantasian helmi.
Ensimmäinen lukemani fantasiakirja, jonka luin pari vuotta sitten. Se oli reilusti pitempi kuin muut kirjat joita olin siihen mennessä lukenut vaikka vain noin 300 sivuinen muistaakseni. Tykkäsin tästä. Ja tarina pienestä haltiapojasta, lohikäärmeestä ja muista oli aivan ihana.
Kirjan alkupuolisko oli mielestäni hauska ja humoristinen. Loppua kohden kirja kääntyi ennemminkin jännittäväksi ja liikuttavaksi. Luin tämän suunnilleen 11-vuotiaana, ja silloin tykkäsin tästä kovasti. Suosittelen kaikille fantasiasta pitäville, jotka etsivät tunteikasta ja kevyttä lukukokemusta. :)
Kirja joka paranee loppua kohti. En voi sanoa varsinaisesti pitäneeni siitä, että alussa kokoajan joku itki,se oli ärsyttävää! ÄRSYTTÄVÄÄ. Niinkuin kirjailija tapasi korostaa. Ensin tuntuikin että kirja oli raivostuttava, mutta sehän johtui pelkästään niistä tunteista joita kirjailija onnistui herättämään. Niinkuin edellinen arvostelija on jo sanonut, kuvaa todella hyvin nyky-yhteiskunnan eriarvoisuutta, omasta mielestäni myös erittäin osuvasti tyhmyyttä, sokeutta ja tietämättömyyttä. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että kirja on upea, kaikessa ärsyttävyydessään ja epäoikeuden mukaisuudessaan ja suoranaisessa typeryydessään. Ja todellakin, kirja kertoi ystävyydestä.
'Viimeinen haltia' oli sangen erikoinen luettava, tyyliltään se on suoran seikkailun ja syvällisen filosofian välistä. Kirjan maailmassa käsiteltiin hyvin erilaisuutta, suvaitsevaisuutta ja välinpitämättömyyden seurauksia ja vallanhimon turmelevat vaikutukset olivat myös loppu puolella mukana. Haltialapsi oli mielenkiintoinen hahmo, samoin kummatkin lohikäärmeet. Kirjan kenties surullisimmat hahmot olivat Emolohikäärme ja sen lapsi, Viimeinen Lohikäärme. Tarina alkoi hyvin, mutta loppu pienoinen pettymys. Tarina silti vei mukanaan, eikä siihen tylsistynyt missään vaiheessa. Kaiken lisäksi kirjassa seikkailun ja filosofian lisäksi huumoria. Tyyliltään kirja muisutti minusta Tiina Kailan 'Auringonlaskun torni'a. 'Viimeinen haltia' on nautittava lukukokemus ja suosittelen jokaiselle mukavaa luettavaa etsivälle. Arvosana: 8.
