Uinuvien kirjojen kaupunki

Uinuvien kirjojen kaupunki on jokaisen lukijan ehdoton suosikki. Se on kirja kirjoista ja lukemisesta ja samalla antaa uuden näkökulman Walter Moersin Zamoniaan. Hildegunst von Mythenmetz on hauska ja samastuttava päähenkilö. Moers käsittelee kirjallisuuden eri osapuolia, mutta suuresti siitä saatavaa valtaa.

Hildegunst saa runonkummiltaan tämän kuolinvuoteella koko Zamonian täydellisimmän tekstin, jonka ajamana hän matkustaa Kirjalistoon, Uinuvien kirjojen kaupunkiin ja Zamonian kirjallisuusmaailman sydämeen. Maailman mahtavin teksti vie hänet Phistomefel Smeikin, Kirjainasiantuntijan ja Kirjaliston salainen valtiaan luokse, joka syöksee Hildegunstin tekstin takia alas Katakombeihin, sillä teksti on liian mahtava annettavaksi sen tai sen lukijoiden liikkua maan päällä. Hildegunst joutuu vaaralliselle matkalle takaisin päivänvaloon halki katakombien. Tämän vaelluksensa aikana Hildegunst kohtaa niin Spinxxxit, kammokirjakkaat, kirjanpyytäjät päätyen lopulta vastakkain Katakombien herran, mahtavan Varjoruhtinaan kanssa.

Olen ylpeä itsestäni, kun viimein luin tämän kirjan. Kolmannella yrityksellä se viimein onnistui. Kansi ja takakansiteksti lumosivat minut heti, kun näin tämän kirjan. Ensimmäiset yritykseni kariutuivat ennen kuin olin päässyt 60 sivua kirjaan sisään. Niillä paikkeilla oli minun lempikohtani koko kirjassa. Loppu ei ollut niin mieluista. Kirja oli ennen ehdottomia inhokkejani, mutta nyt olen tyytyväinen että luin tämän, vaikka se ei siltikään nouse edes lähelle lempikirjojani.

Luin ehkä vajaat 50sivua ja oli muuten älyttömän tuskallista. Jotenkin ylifilosofista tekstiä, etten pystynyt etenemään. Ei kiitos.

Muistan ikuisesti kun 9 vuotiaana tyttönä poimin tämän kirjan kirjastossa hyllystä ja hihkuin isälleni kuinka paksun kirjan olin lainannut. Kirjan lukemisesta on nyt jo aikaa joten en muista läheskään kaikkea tarkasti, mutta muistan, että tätä kirjaa kuljetin mukanani niinkauan, kunnes luin sen loppuun, myös suihkussa, pyöräillessä ja koulussa. Hieman raaka kirja 9-vuotiaalle oli mutta se ei minua haitannut, elin täysillä mukana jokaisessa hetkessä. Voisi luulla että kirja on lapsellinen, jostain näkökannasta katsottuna se onkin, mutta perusrunko ei todellakaan ole lapsille suunnattu. Moersin kirjoitustapa oli ja on edelleen, erittäin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton. Ikinä ei voinut tietää, mitä seuraavaksi kirjassa tapahtui. Tarina kulki mielenkiintoisesti ja voin vain kuvitella, kunika uskomaton mielikuvitus kirjailijalla oli, kun pystyi luomaan tällaisen fantasia-maailman. Suosittelen kaikille joita ei haittaa hieman poikkeava kirjoitustyyli ja jotka tykkäävät fantasia-kirjoista :)

Kirjaliston katakombit... Tämä lupaa vain ja ainoastaan hyvää. Moers on saanut romaaniinsa uskomattoman koukuttavan juonen ja kerronnan. Tunnistan täydellisen kirjan heti, kun alan lukemaan sitä. Tämä oli yksi niistä, sillä olin osa tarinaa. Olin mukana Kirjalistossa ja kaikissa sen aavemaisissa kolkissa. Näin sen kaiken omin silmin. Joten, kutsun kaikkia maailman lukutaitoisia ja niitä, joille joku voi lukea ääneen, tulemaan mukaan tähän huikeaan tarinaan ja nauttimaan siitä täysin rinnoin!

Muistan ikuisesti sen yhden kesäpäivän, kun nappasin tämän kirjan mukaani kirjastosta sen enempää miettimättä. Tämä oli ensimmäinen krja Moersilta, jonka luin. Tosin täytyy varmaankin mainita, että lainatessani kirjan en tiennyt, että päähenkilö on lohikäärme, ja jos olisin tiennyt, olisi kirja varmaankin jäänyt lainaamatta. No mutta asiaan... Kirjan maailma on uskomaton ja upeita yksityiskohtia täynnä, että ei voi muuta kuin ihmetellä Moersin mielikuvitusta! Kirjalisto oli kaupunkina ihana ja niin elävä, ja sai minut haluamaan käymään siellä... Juoni oli mielestäni todella ennalta-arvaamaton, ja yllätyinkin lähes jokaisessa juonenkäänteessä täydellisesti. Hahmot olivat jokainen todella aidon tuntuisia ja ihania. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka vain fantasiasta tykkää.

Uinuvien kirjojen kaupunki on kirja minun makuuni. Kirja on alusta loppuun mukaansa tempaavan yksityiskohtainen ja kiinnostava. Koko maailma on luotu uudelleen aukottomaksi ympäristöksi ja tarinan laatu vain nousee loppua kohti. Päähenkilö Hildegunstiin on helppo samaistua kirjan joka käänteessä ja hänen ajatuskulkunsa perässä on helppo pysyä. Suosittelen tätä kirjaa kaikenikäisille lukijoille.

Odotin kirjan juonen olevan takakannen perusteella erilaisempi kuin mitä se on. Ei tämä kuitenkaan lukunautintoa haittaa, kirja on tyypillistä Moersia. Juonen sisälle on saatu hienosti ujutettu pieniä tarinoita, jotka eivät välttämättä liity juoneen laisinkaan. Ajoittain nämä pienet tarinat saattavatkin olla melko pitkäveteisiä. Kirjan alaviitteet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja antavat mukavia pikkufaktoja. Juoni on joiltain osilta ennalta-arvattava, mutta kuitenkin joiltain osilta ennalta-arvaamaton. Kirjoitustyyliltään kirja on aivan ihana. Päähenkilö Hildegunstiin on selkeästi panostettu tässä kirjassa. Häneltä löytyy tunteita epätoivosta hersyvään nauruun, ja henkilöön pystyy täydellisesti eläytymään. Muista päähenkilöistä Kammokirjakkaat olivat aivan suloisia ja heidän kulttuurinsa ja elämäntyylinsä jäi hyvin mieleen. Kirjan loppu oli täydellinen. Vaikka se jäi vähän kesken, ei parempaa loppua olisi voinut tällä kirjalla olla. Hyvän lopun lisäksi kirja jaksoi aina hämmästyttää yksityiskohdillaan. Kuvat toivat mukavaa elävyyttä kirjaan ja helpotti lukijan työtä eri paikkojen ja henkilöiden kuvaamisessa. Kirjassa jäi häiritsemään väärin sijoitetut ja puuttuvat puhemerkit, mutta tämä taitaa olla suomentajan moka. Suosittelen kirjaa lämpimästi aivan kaiken ikäisille, sillä vaikka sen luulisi olevan lapsille suunnattu, myös vähän vanhemmat pystyvät eläytymään kirjaan.