Uinuvien kirjojen labyrintti
Uinuvien kirjojen labyrintti: Romaani Zamoniasta. Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Marja Kyrö. Tekijän kuvittama. Sidottu, kansipaperi.
Uhkarohkeat lukijat, tervetuloa tarunhohtoiseen Kirjalistoon, Uinuvien kirjojen kaupunkiin!
Tarinanikkari von Mythenmetz lähtee salaperäisen kirjeen innoittamana katsomaan miltä Kirjalisto nyt näyttää. Edellisestä vierailusta on 200 vuotta.
Mythenmetz saa haltuunsa pahamaineisten katakombien kartan, ja suuri seikkailu alkaa. Kirjat voivat johtaa hulluuden partaalle, ne pystyvät haavoittamaan, myrkyttämään ja surmaamaan, mutta myös murtamaan vanhat kaavat ja opettamaan elämää.
Englanniksi: The Labyrinth of Dreaming Books
Käyttäjät lukeneet myös
Walter Moers
Walter Moers (s. 1957) on saksalainen kirjailija, sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja kuvanveistäjä. Hän on itse kuvittanut Zamonia-kirjansa.
Moersia pidetään nuorten ja aikuisten kirjallisuuden välisen rajan ylittäjänä. Hän kirjoittaa nuorille, mutta hänen teoksistaan nauttivat myös aikuiset.
Kirja-arvioita
Ihan mukava kirja, mutta muuttuu aika pitkäveteiseksi nopeasti. Alku on mielenkiintoinen ja antoi odottaa parempaa kirjaa. Myös ihan loppu oli hyvä ja tuli aika yllättäen pitkään jatkuneen tylsyyden jälkeen. Kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen melkein tietokirjamainen kerronta monissa kohdissa. Alussa olleet hiukan jännittävämmät kohdat muuttuivat pettymyksiksi, kun ne olivatkin päähenkilön kuvitelmaa. Jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin kuvitus täydensi lukemista hyvin ja sivujen alareunan pienet huomautukset auttoivat käsitteiden ymmärtämistä. En välttämättä suosittelisi kirjaa, mutta jos meinaat lukea, neuvoisin skippaamaan nukketismista kertovat "muistiinpanot".
Uinuvien kirjojen labyrintti on kirja, joka ei meinaa alkaa millään. Ja sitten kun se alkaa, se loppuu saman tien. Kaiken kaikkiaan kirjaa ei voi suositella muille kuin aikaisemman osan, Uinuvien kirjojen kaupungin, faneille, jotka odottavat kolmatta osaa. Uinuvien kirjojen labyrintti ei toimi itsenäisenä kirjana; se näyttää ja maistuu liikaa väliosalta. Kirjassa edellisen osan sankari Mythenmetz palaa takaisin Kirjalistoon - ja oikein muuta ei sitten tapahdukaan. Kirjassa lähinnä kerrataan edellisen kirjan juonta. Kaikkein räikeimpänä osoituksena tästä on kohta, jossa Mythenmetz seuraa näytelmää, jossa kerrataan järjestyksessä edellisen kirjan tapahtumat. Kappaletta lukiessa tulee vain olo, miksi en saman tien lukisi vain Uinuvien kirjojen kaupunkia uudestaan. Uinuvien kirjojen labyrintti ei tavoita ensimmäisen osan tasoa jännittävyyden tai juonen kannalta, mutta on silti pakkoluettavaa kaikille aiemman osan ystäville, koska kolmas osa on tulossa.