Artemis Fowl

Kävelin tämän kirjan ohi vaikka kuinka monta vuotta kirjastossa, enkä koskaan lainannut tätä... Sitten tämän vuoden ystävänpäivänä sain tämä kaverilta lahjaksi ja pakkohan se oli lukea.

Ensinnäkin en sanoisi Artemis Fowlia fantasia kirjaksi, vaan scfiksi, joka on kuorrutettu ohuella fantasialla. Kahden ensimmäisen sivun jälkeen jäin tähän kirjaan koukkuun ja taisin kertoa melkein kaikille ystävilleni kuinka hyvä kirja tämä on.

Artemis Fowl on hyvin kirjoitettu kirja. Juoni ei jynnää missään kohdissa paikallaan ja kirjan ahmii melkein heti. Colfer on saanut kirjoitettua tämän kirjan todella hyvin, sillä se sopii hyvin varhaisnuorille ja myös teini-ikäisille. Artemis Fowlista ei puutu vauhtia ja toimintaa, sen voin luvata.
Rakastuin tähän kirjaan ja sen ihaniin hahmoihin ja huumoriin, joka on pystytty nerokkaasti lisäämään toiminnan keskelle.

Artemis Fowlin lukeminen toiseen kertaan virkisti muistoja myös ensimmäisestä lukukerrasta ja sitä edeltäneistä ajoista. Erityisen selvästi muistin ennakkoluulot, joita minulla tätä kirjaa kohtaan joskus oli. Tiedä sitten mistä olivat alunperin kummuneet, mutta turhia ne joka tapauksessa ovat olleet. Artemis Fowl on loistava kirja joka toimii toisellakin lukukerralla.

Erityisesti minua viehättivät kirjassa seuraavat seikat: Colferin luoma maailma, Artemis Fowl itse, sekä huumori. Aloittakaamme maailmasta.

Colferin näkemys keijuista on sellainen, mihin en ole oikeastaan missään muualla törmännyt. Keijut eivät muistuta perinteisiä kukissa asuvia perhossiivillä varustettuja barbeja, tai pelottavan kauniita juonittelijoitakaan. Sen sijaan keijut ovat melko lailla ihmisten kaltaisia, tosin pienikokoisempia ja he asuvat syvällä maan alla, jonne ihminen on ne ajanut. Keijuja on kuitenkin monia lajeja, mennikäisistä hiisiin ja kentaureista kääpiöihin. (Minulla, jolla on pinttyneitä mielikuvia juurikin kentaureusta ja kääpiöistä kesti kyllä jonkin aikaa tottua Colferin näkemyksiin, jotka eroavat varsin paljon Narnia/Taru sormusten herrasta tyylisistä taruolennoista.) Ja vaikka keijuilla on käytössään taikuutta, tekiniikka on syrjäyttänyt sitä paljolti. Tekniikastakin oli mahtavaa lukea ja esimerkiki biopommien sekä iiriskameroiden voisin kuvitella vetoavan myös poikalukijoihin. Mutta asiasta toiseen, vuorossa itse Artemis Fowl.

Artemis Fowl toi taas mieleeni mieltymykseni älykkäisiin päähenkilöihin, joiden huippua Artemis on. Itse rakastin lukea Artemiksen superälykkäistä suunnitelmista, joita muistan ensimmäisellä lukukerralla olleen mahdoton arvata. (Ja oikeastaan jouduin miettimään kunnolla, että edes ymmärsin kaikki käänteet :D.) Artemis Fowl on nero kaikessa mihin ryhtyy, on kyseessä sitten Mona Lisan jäljennös, sifonian sävellys tai nerokas varkaus. Oikeastaan nuoren rikollisneron ainoa heikkous on fyysisessä voimassa, mutta sitä varten Artemiksella on uskollinen ystävänsä ja henkivartijansa Butler.

Sitten vielä huumorista. Colfer lukeutuu mahtavassa huumorissaan samaan kastiin Rick Riordanin kanssa. Hahmojen älyttömät tokaisut, sekä älyvapaat juonenkäänteet ja fantasiaelementit takaavat sen, ettei naurua puutu tätä kirjaa lukiessa.

Juoni ei kuten jo mainittua päästänyt otteestaan tällä toisellakaan lukukerralla ja olen varma, että tulen lukemaan myös muut Artemis Fowlit uudenpaan otteeseen.

Vasta viime kirjastoreissulla tuli Artemis Fowlin seikkailuun tartuttua, kun olen aikaisemmin vierastanut vähän liikaakin tätä ideaa jostain kummasta syystä.
Mietinpä vaan tän suosiota. Jos tällä on niin paljon faneja, niin kaippa tää jotenkin erityishyvä on.
Tyytyväinen olen siihen, että kirjaan tartuin ja tokan osan etsin heti , kun kirjastoon ennätän.
Nousi heti suosikkikirjasarjojeni listalle ja siellä pysyy varmastikkin pitkään.
Ehkä yksi syy näin myöhään sarjaan tutustumiseen oli ala-aste, jossa opettaja lykkäsi kouraani Artemis fowl - sarjakuvapokkarin, joka ei oikeen ollut mieleeni. Silloin olinkin tosin erillainen, kuin nykyään :D

"Artyt on vaan niin ihania."

Aivan, ja vielä kiinnostaviakin kaupan päälle!

Tässä Artemis Fowlien ensimmäisessä osassa juoni on vain minusta niin nerokas. Varsinkin lopetusta voi kutsua yllättäväksi ainakin sillä tapaa, että (tietenkin päähenkilö pelastuu lopussa, mutta) se tapa, jolla kaikki ratkesi Artemiksen osalta, oli vähintäänkin yllättävä.

Koko ajan ajattelin, että ei se mene niin pitkälle, ei ne mene niin radikaaleihin toimiin, mutta sitten kun kaikki tapahtui... ^^ Historiaa. :p

Kirjassa on toimintaa, ja sitä hienoa huumoria, mikä on minusta tunnusomaista Colferin teoksille. Hienovaraista tai silmilletunkevaa, mutta silti ylensä toimivaa eikä koskaan ilkeää. Ironiaa ja sanoilla leikittelyä löytyy myös, ja kuulin että Artemis olisi vieläkin itsetietoisempi ja ärsyttävämpi tyyppi englanniksi. Täytyy mahdollisuuksien mukaan kokeilla.
Ei sillä etteivätkö suomennokset olisi erinomaisia, huonolla suomennoksella tämä olisi pahimmassa tapauksessa saanut neljä tähteä viiden sijasta.

Henkilökemia toimii ja hyvin. Hahmot ovat mielenkiintoisia, hauskoja ja omaperäisiä. Foaly ja Butler yksinä esimerkkeinä, unohtamatta tietenkään itsetietoista lapsinero Fowlia ja muita keijuja kuten Julius Rootia ja Hollya ja ihmisiä kuten Artemiksen vanhempia... jokaisessa hahmossa on jotain mielenkiintoista, eikä ohuita hahmoja oikeastaan ole, siinä merkityksessä missä sitä olen tottunut käyttämään joidenkin muiden kirjojen kohdalla.

Tiivistettynä; hauskaa, nopeaa, viihdyttävää ja kevyttä lukemista.

Suosittelen ehdottoman taatusti. ^^

Artemis Fowl on hauska ja jotenkin naurettavan irvailevasti maailmaa katseleva kirja. Keijujen ja ihmislapsen taistelu tekee kirjasta mielenkiintoisen, myös siinä kuvattu kätketty Keijujen maailma joka sijaitsee "meidän" eli ihmisten arkimaailmassa. Toiminta ja jännitys vauhdittavat kirjaa ja hauskimpia hahmoja olivat majuri Root ja Foaley.
Artemis vaikuttaa ilmetyltyä lapsinerolta joka älyllään käyttää opportunistisesti hyväkseen ihmisiä.
Artemiksen pahiksen kuvaa lieventää hänen äitinsä ja kaipuunsa isäänsä kohtaan. Kirja on hyvä ja välttää kaikki kliseet ja kääntää osan niistä päälaelleen.
Suosittelen kirjaa kaikille jotka pitävät hyvästä lukunautinnosta.
Arvosana: 8+.

Ensimmäisessä Artemis Fowl kirjassa Artemis on pahis ja itserakas pikkupoika tai sellaista julkisivua hän yrittää pitää pystyssä. Kirjan toisia henkilöitä kuvaillaan ja liitetään tarinaan sulavasti, kuitenkin pitäen Artemiksen etusijalla, Holly Shortin kanssa. Huumoria tästä kirjasta saa revittyä ja ehkä parhaimmasta päästä jos vertailee sarjan toisiin osiin. Jos haluaa piristystä tämä, kirja kannattaa lukea. Varsinkaan ironisen sävytteisestä huumorista ei ole puutetta. Mukaansatempaava ja vauhdikas fantasiakirja.

12 vuotiaana kun tämän luki se oli huippu, mutta kyllä vielä 17 vuotiaanakin sen pystyy lukemaan tylsistymättä. Että kannattaa vanhempienkin ihmisten tätä kokeilla ja jättää ennakkoluulot sikseen. Eihän sitä tiedä jos vaikka pitäisikin..