Keijut
Keijut on kirjallisuuden avainsana, joka viittaa teoksiin, joissa keijut ovat keskeisessä roolissa joko hahmoina, mytologisina olentoina tai tarinan teemallisina elementteinä. Keijut ovat perinteisesti osa kansanperinnettä ja mytologiaa, ja niitä kuvataan usein joko viehättävinä ja hyväntahtoisina tai petollisina ja vaarallisina olentoina.
Fantasiakirjallisuudessa keijut voivat esiintyä monessa muodossa, kuten pieninä siivekkäinä olentoina, jotka muistuttavat klassisia satuhahmoja, tai voimakkaina ja mystisinä yliluonnollisina olentoina, jotka elävät rinnakkaismaailmoissa ja vaikuttavat ihmisten kohtaloihin. Esimerkiksi William Shakespearen Kesäyön unelma esittelee keijuja taianomaisina, mutta keppostelevina hahmoina, kun taas Holly Blackin The Cruel Prince -sarjassa keijumaailma on täynnä juonittelua, politiikkaa ja synkkiä voimia.
Keijut esiintyvät myös monissa klassisissa ja moderneissa fantasiatarinoissa, kuten J.M. Barrien Peter Panissa, jossa Helinä-keiju on uskollinen mutta temperamenttinen kumppani, sekä Tolkienin Taru sormusten herrasta -teoksessa, jossa haltioiden hahmot ovat osittain saaneet vaikutteita keijuperinteestä. Lisäksi Laurell K. Hamiltonin Merry Gentry -sarja ja Sarah J. Maasin Throne of Glass ja A Court of Thorns and Roses -sarjat sisältävät keijuja osana fantasiamaailmaa ja tarinankerrontaa.
Keijutarinoissa keskeisiä teemoja ovat usein ihmisten ja keijujen väliset suhteet, taikuus, kuolemattomuus ja moraalin häilyvät rajat. Ne voivat olla satuja, synkkiä tarinoita tai poliittisesti latautuneita fantasiaseikkailuja, mutta niiden ytimessä on aina keijujen lumoava ja arvoituksellinen olemus.
Suosituimpia kirjoja
