Thomas Riiminiekka
Thomas Riiminiekka: Romanssi. Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo. Kansikuva: Meri Siitonen. Nidottu.
World Fantasy -palkinto 1991, Mythopoeic-palkinto 1991, Tähtifantasia-palkinto 2009. Locus-palkintoehdokas (fantasiakirjat) 1991.
Skotlannin syrjäseudulla, siellä missä haltijoille jätetään maitovati yöksi ja kukkuloiden alla uskotaan olevan keijujen valtakunta, vanha pariskunta saa myrsky-yönä odottamattoman vieraan. Thomas, kiertelevä nuori soittoniekka, saa sieltä kodin ja turvapaikan. Thomasin maine harpunsoittajana ja lauluntekijänä kasvaa ihmisten parissa, mutta hänestä kiinnostuu myös itse keijukaisten kuningatar. Thomas joutuu seitsemäksi vuodeksi lumottuun Haltiamaahan, missä hän näkee monet ihmeet ja oppii mitä tosi ihmisyys on. Mutta voiko haltijoiden parissa elänyt ja todenpuhumisen lahjan saanut bardi enää selvitä ihmisten maailmassa?
Yhdysvaltalaisen Ellen Kushnerin moderni tulkinta keskiaikaisesta skotlantilaisesta balladista Thomas the Rhymer voitti ilmestyessään vuonna 1990 arvostetut World Fantasy Award ja Mythopoeic Award -palkinnot. Kirjassa on kaikkiaan neljä eri kertojaa, joista kukin tuo tarinaan oman äänensä. Thomas Riiminiekka on sensuelli, kaunis ja ajaton tarina, joka sekä kunnioittaa fantasian perinteitä että tuo kirjallisuudenlajiin jotain aivan uutta.
”Kushnerin ansiona on näkökulmien vaihtelu... Kauniiden balladien hintana on jatkuva toiseuden ja vierauden tuntu.” – Marja Salomaa, Metro 15.12.2008
”Kyseessä ei tosiaankaan ole suuri eeppinen fantasiaromaani vaan pieni ja intiimi tarina yhden miehen elämästä ja sen täydellisestä muuttumisesta... Romaanissa on todellisuuden ja maanläheisyyden maku, jopa silloinkin kun liikutaan Haltiamaan ylhäisessä ilmapiirissä.” – Juhani Hinkkanen, Portti 4/2008
”Teos välittää vaikuttavia tunnelmia ja ilahduttaa nokkelalla kielenkäytöllä ja elävillä henkilökuvilla. Myös suomennos on alkuteoksen monisyisyyden tasalla; neljän kertojahenkilön erilaiset äänensävyt välittyvät selvästi.” – Elli Leppä, Tähtivaeltaja 1/2009
"Kushnerin kieli onnistuu muuntumaan eri henkilöiden suihin, mikä ei ole vähäpätöinen saavutus... Vaskikirjat puolestaan on tehnyt taas kulttuuriteon." – Mika-Petri Lauronen, Legolas #46
"Alun pienen joutokäynnin jälkeen teos imaisee mukaansa. Kushner kuvaa teoksessaan kiinnostavasti Thomasin muuttumista naistennaurattajasta totiseksi todenpuhujaksi ja tietäjäksi." – Marika Riikonen, Hämeen sanomat 21.3.2009
"Kushnerin käsissä perinteinen hahmonkehityksen kerronta on rakennettu kokonaan ympäri. Riiminiekan tarina on inhimillinen ja siinä on ajatusta... Ryminäfantasian lukijoiden olisi syytä lukea ainakin yksi tällainen kirja elämässään" – Janne Kemppi, Spin 1/2009
”Raikas legendan uudelleentulkinta, herkkä balladi rakkaudesta, uskollisuudesta ja totuudesta.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Ellen Kushner
Ellen Kushner on yhdysvaltalainen kirjailija ja radiotoimittaja. Kushner on kasvanut Clevelandissa Ohiossa. Hän on opiskellut antropologiaa ja humanistisia aineita Bryn Mawr Collegessa ja valmistunut Barnard Collegesta. Kushner on työskennellyt New Yorkissa kustannustoimittajana ja myöhemmin vapaana toimittajana, puhujana ja luennoitsijana.
Kushner asuu New Yorkissa yhdessä puolisonsa, kirjailija Delia Shermanin kanssa. Kushner ja Sherman ovat perustajia Interstitial Arts -säätiössä, jonka tarkoituksena on tukea eri taide- ja tyylilajien väliin jääviä kirjailijoita. Ellen Kushner rakastaa matkustamista ja pitää lukemista välttämättömyytenä, ei harrastuksena. Hän on myös intohimoinen puutarhuri.
Kirja-arvioita
Ellen Kushnerin "Thomas Riiminiekka" (Vaskikirjat, 2008) on vanhaan skotlantilaiseen balladiin pohjautuva fantasiaromaani harppua soittavasta naistennaurattajasta, joka tutustuu maalla asuvaan pariskuntaan, ja heidän kauttaan nuoreen Elspeth-neitoon. Suhde saa kuitenkin traagisen käänteen, kun Thomas kohtaa nummilla keijujen kuningattaren, joka suudelmallaan sitoo bardin itseensä seitsemäksi vuodeksi. Thomas lähtee uuden valtiattarensa mukaan keijumaahan, ainoana ehtonaan olla puhumatta siellä kenellekään kuin kuningattarelle, ja jättää kaiken taakseen. Ja kuinkas sitten käykään? Neljän eri kertojaäänen eteenpäin kuljettama "Thomas Riiminiekka" vaikutti alussa ihan kiinnostavalta tapaukselta, mutta syystä tai toisesta menetin mielenkiintoni tarinaa kohtaan viimeistään siinä vaiheessa kun sen olisi pitänyt lähteä lentoon - eli toisin sanoen keijujen maailmaan siirryttäessä. Jostakin syystä en saanut romaanista paljoakaan irti, vaikka hetkittäin pidinkin kauniista ja aistillisesta kielestä sekä epätäydellisestä henkilöhahmosta. Lieneekö sitten syy mielentilassa vai missä, mutta aikamoista pakkopullaa kirjan loppuun lukeminen oli. Suomenkielisen laitoksen kustantajan olisi kannattanut satsata hieman enemmän kansikuvaan, joka on sanalla sanoen karmaiseva.
Vanhaan balladiin (tosin ainakin itselleni tuntemattomaan) pohjautuva fantasiaromaani. Kiertelevä soittoniekka, Thomas, ystävystyy vanhan pariskunnan kanssa, asuu heidän luonaan jonkin aikaa ja tutustuu naapurin kauniiseen neitokaiseen. Tutustumninen on johtamassa läheisempääkin kanssakäymisen, kun Thomas päätyy palvelemaan keijukaisten kuningatarta sekä musiikin että ruumiin kielellä seitsemäksi vuodeksi. Palveluajan päätyttyä hän ei enää ole sama mies kuin aikaisemmin, ja hän on saanut siunauksekseen ja kirouksekseen kyvyn ja pakon puhua aina totta ja tietää aina vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Kirja jakautuu erillisiin osiin, joissa kertojahahmo vaihtuu. Ensimmäisessä osassa kertojana on Thomasin ”adoptoineen” pari mies, toisessa osassa joka tapahtuu haltijoiden maassa kertojana on Thomas itse, kolmannessa osassa aikaisemmin mainitun parin muori, ja viimeisessä kertojana on Thomasin puoliso. Kirjan kieli on todella kaunista ja sujuvaa. Käännös on onnistunut mainiosti. Tarina itsessään ei ole mitenkään yllättävää, mutta ei sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan, vaan kyseessä on sadunomainen miellyttävä lukukokemus, jossa henkilöt ovat hyvin kuvattuja ja koskettavia. Etukäteen ajatellen kirjan kansi ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta, mutta lukemisen jälkeen se tuntuu kyllä hyvin kirjan sisällölle sopivalta. Mikään kovin kaupallinen ratkaisu tämän kansikuvan käyttö ei kyllä ole ollut, sillä ainakin itsellä etukäteen kansi kyllä pikemminkin lykkäsi lukemista kuin toimi houkutuksena.
Ellen Kushnerin 'Thomas Riiminiekka' on lumoava uudisversio vanhasta balladista. Aluksi epäilin hieman teoksen laadukkuutta, sillä sen tökerö kansikuva pisti ennakoimaan jotakin 'Eragonin' tai 'Ennuskivien' kaltaista, edes kirjailijan nimi ei sanonut mitään. Onneksi kuitenkin tartuin silti kirjaan, sillä se osoittautui yhdeksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani. Kushner on mestari kuvailussaan, joka varsinkin Haltiamaassa pääsee oikeuksiinsa. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen neljän kertojansa kera. Samalla vanha balladi saa uudenlaisen asun ja selitysten joukon, mikä hauskuutti. Tarina oli suhteellisen tuntematon, sen sijaan kirjassa viitatusta Tam Linin tarinasta olin lukenut kuvauksen jostakin. Juoni on hyvä, vaikkakin oudon tynkä, varsinkin Thomasin elämästä Leirmontin tornissa ja hänen Profeettana olostaan olisi ollut hyvä lukea enemmän. Kushner on hienosti tuonut vanhaan tarinaan lisää henkilöitä ja kasvattanut Thomasin hahmon eläväksi ja kokonaiseksi ihmiseksi. Myös Haltiamaan Kuningatar on ehjempi ja eläväisempi. Tarinaan on myös kudottu moraalinen opetus rakkaudesta, valheesta ja totuudesta sekä toden ja unen suhteista. 'Thomas Riiminiekka' on laatutavaraa ja suosittelen sitä kaikille. Arvosana: 9.
Pidän Thomas Riiminiekasta kovasti, se on omaperäistä ja mielikuvituksellista fantasiaa. En tuntenut ennestään keskiaikaista balladia, johon tarina perustuu, mutta tämä ei häirinnyt lukemista. Kirja on tiiviin juonen takia melko ohut, tekstissä on mukana paljon laulunsäkeitä, ja lukujen alkuihin on sijoitettu lainauksia alkuperäisestä balladista. Yhtään taistelukohtausta ei löydy. Kirjassa käytetään erikoista kerrontatekniikkaa, ensimmäisen 60 sivun jälkeen olisi voinut luulla, että kyseessä on "puhdas" historiallinen romaani. Minä-kertojakin vaihtuu kolmesti tarinan aikana. Tapahtumapaikkaa ei kertaakaan nimetä, mutta lukijan on helppo päätellä, että teos sijoittuu Skotlantiin. Kirjassa on todella koskettavia kohtauksia ja henkilönkuvaus on onnistunutta, mutta parhaaksi asiaksi nostaisin Kushnerin proosan. Teksti on kaunista ja tyyliteltyä, mutta helppolukuista. Paras jakso romaanista oli Haltiamaassa tapahtuva, haltioiden valtakunta ja sen asukkaat kuvataan erittäin kiinnostavasti. Thomas Riiminiekka on palkintonsa ansainnut, ja aion ilman muuta kokeilla Kushnerilta toistakin kirjaa.