Kuninkaan lohikäärme

Kuninkaan lohikäärme on Naomi Novikikin hypetetty esikoisteos, joka avaa Temeraire-sarjan. Täytyy sanoa, että kirjasta ei pahemmin löydy syvyyttä, vaan se on puhdasta viihdettä. Teos on helppolukuinen, vauhdikas ja varsin lyhyt alle 300-sivuisena. Mutta minä pidin, kirjailija ei varmasti ole vakavampaan pyrkinytkään. Romaanin idea, älykkäät ja miehitetyt lohikäärmeet sodankäynnissä tuliaseiden aikakaudella, on hieno ja omaperäinen. Lopputaistelu oli kirjoitettu todella jännittävästi, ja tarinan maailma kiinnostaa minua. Päähenkilö Laurence on ajanjakson moraalikäsityksineen onnistunut hahmo, hänen ja Temeraire-lohikäärmeen suhdetta kuvattiin hyvin. Kuninkaan lohikäärmettä voi pitää vastapainona vakaville ja synkille fantasiasaagoille. Toivottavasti WSOY jatkaa sarjan suomentamista.

Tajunnan mullistava vaihtoehtoinen historia Napoleonin ajoilta. Kirja muuntaa hauskasti koulussa luetun historian ja kutoo siihen uusia hauskoja ulottuvuuksia. Napoleonin aikaan ei taisteltukkaan laivatojen tykkien turvin vaan käytettiin lohikäärmelaivueita. Nuoren laivasto kapteenin ja harvinaisen lohikäärmeen yhteinen matka ja varttuminen on kiinnostavaa luettavaa. Myös tarinaan ujutet yksityiskohdat ovat varsin piristäviä. Kirja yllätti iloisesti sekä juonen että tarinan suhteen. Kirjaan tarttuessani odotin keskiverto fantasiaa, joka sekoittuu massaan, mutta Kuninkaan lohikäärmen kuitenkin erottui edukseen.

'Kuninkaan lohikäärme' oli iloinen yllätys minulle. Kirjan nimen ja sen, että se on Novikin esikoisteos, perustaalla odotin jotakin 'Eragonin' kaltaista, mutta kenties parempaa, koska kyseessä kuitenkin oli aikuinen nainen. (Älä koskaan kirjoita ennen kuin olet vähintään 20!) No, takaisin aiheeseen. Kirja oli mahtava yllätys, eräänlainen kirjallinen tämän kesän pommi. Novikin hahmot ovat syvällisiä ja heissä on ristiriitoja, jotka tekevät kirjasta kiintoisan. Tarinassa tapahtuu fyysisen maailman lisäksi paljon myös hahmojen suhteissa ja henkisellä tasolla. Novik on myös onnistunut luomaan loistavan vaihtoehtohistorian Napoleonin sotien ajasta. Lohikäärmeet on saatu täysin järjellisesti sidottua kiinni tarinan maailmaan. Novik liittyy näin mukaan Susanna Clarken ja monen muun aloittamaan 1800-luvun buumiin fantasiassa. Jos aiemmin kirjoissa elettiin keskiaikaa, nyt monissa tarinoissa liikutaan 1800-luvulla. Kirjan paras hahmo oli minusta Temeraire, vaikka myös Laurence, Choiseul ja Levitas keräsivät pisteitä. Temeraire hallitsee tarinaa, joka tavallaan kietoutuu Temerairen ympärille, vaikka Laurence onkin enemmän pääosassa. Temerairen hahmo on myös siitä herkullinen, että hän kyseenalaistaa asioita, kuten omistajuuden käsitettä Madeiralla ja uskollisuutta isänmaalle Englannissa. Näin Temeraire saa myös Laurencen pohtimaan hänen ennen täysin hyväksymiään asioita. Temeraire on kenties inhimillisin lohikäärme, johon olen tähän mennessä törmännyt. (Tosin Hobbin Tintaglia on heti perässä.) Kirjan kenties naurettavimmat kohdat minulle, olivat ne missä Laurence ja muut britit harrastavat niin peribrittiläistä pokkurointia etiketin, käytöstapojen ja sellaisen muiden kansojen mielestä epäkäytännöllisen käytöksen parissa. Kirjassa myös tulee loistavasti esiin brittien taito vältellä loukkaavien tai epäsopivien asioiden sanomista silloin kun olisi tarvetta. 'Kuninkaan lohikäärmessä' onkin minusta tuotu parhaiten esiin brittejä koskevat yleiset stereotypiat. Novikilla ei juurikaan esiinny kliseitä ja hän ihastuttavan runsaasti onnistunut luomaan omia originaaleja ideoita. Tämä teos on tämän vuoden Tapaus. Tarina vie mennessään ja Novikin kirjoitustyyli onkin suleva ja koko ajan eteenpäin vievä. Tarinan lopussa jää koukuttuneena odottamaan jatko-osia ja Jacksonin mahdollista elokuvaversiota kirjasta. Koskettavin kohta oli ehdottomasti Levitasin kuolema Doverissa. Lisäksi kirja onnistui saamaan minut miettimään, minkähänlainen olisi suomalainen lohikäärme, jos Novik sellaisen toisi tarinaansa. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille fantastikoille. Arvosana: 10-.

Kirjassa lohikäärmeitä lähestytään tuoreella tavalla: siinä lukijoita ei viedä maailmaan, jossa asustaa lohikäärmeitä vaan lohikäärmeet tuodaan meidän maailmaamme, ne liitetään historiaamme ja niistä tehdään osa maailmaa, jota me asutamme. Temeraire oli kirjan hahmoista kaikkein koskettavin eikä siitä voinut olla pitämättä. Sen kasvu ja ongelmat ,joita on varmaan ollut meillä jokaisella tai on edelleen, tekivät siitä inhimillisen ja helposti samaistuttavan. Tietenkään Lawrencea ei sovi unohtaa. Pidin heti alusta lähtien hänen henkilöhahmostaan ja hänen pakonomainen hyvientapojen noudattaminen ja niiden noudattamisen vaatiminen oli jotenkin todella liikuttavaa, jos asiaa voi niin edes ilmaista. Tykästyin kirjaan heti ensimmäisestä sivusta lähtien ja odotan innolla jatkoa, jos sellaista on tulossa.

Kuninkaan lohikäärmeen minä lisäsin lukulistalleni heti, kun kuulin että se suomennetaan. Se vaikutti hyvältä, ja sitä se todella onkin. Se on älyttömän hieno teos, se maailma yhdistettyinä lohikäärmeisiin on suoraan sanottuna paras oman lajinsa edustaja. Nelson ja Bonaparte sotivat toisiaan vastaan, molemmilla on omat lohikäärmensä ilmavoimissa ja lohikäärmeitä on muillakin valtioilla. Yksi hienoimmista asioista tässä tarinassa ja sen maailmassa ja hahmoissa on se, miten elävän tuntuisia ne ovat. Erityisesti niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin hahmojen suhtautuminen lohikäärmeisiin oli ihastuttavaa. Lawrencen ennakkoluulot ilmavoimia kohtaan murtuivat, kun hän ymmärsi lohikäärmeen ja sen lentäjän suhteen syvyyden. Jokainen hahmo tiesi lohikäärmeet, ja se oli osaltaan auttamassa sitä, että tuntui kuin lohikäärmeet olisivat aina olleet osa meidän maailmaamme. Päähekilö Will Lawrence on hyvä mies, koskettavakin. Loistava hahmo. Temeraire (<3) taas... Sen identiteettiongelmia, muiden joukkoon sovittautumista, kasvamista, oppimista ja sen kehittymistä lukiessa tuli täysin luonnollinen olo. "Niin sen kuuluukin olla." Muut hahmot olivat myös hienoja, yhtään selvästi ohutta henkilöä ei ollut. Joitakin nimiä sekoitti, mutta ei se haitannut ollenkaan. ^^ Ja lopuksi haluan vielä sanoa komppaavani täysin ylempänä mainittua Terry Brooksin kommenttia kirjasta. ”Juuri kun luulet lukeneesi kaikki mahdolliset lohikäärmetarinat, Naomi Novik osoittaa, että olet väärässä.” – Terry Brooks Suoraan sanottuna... rakastan tätä kirjaa. Lukekaa ihmeessä, kaikki.