Sammakkoprinsessa
Kansi: Laura Lyytinen. Sidottu.
Romantiikkaa ja rupikonnia!
Maailmassa on vain yksi poika, jota Ofelia voi suudella. Kaikki muut pojat muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi.
14-vuotias Ofelia on kyllästynyt olemaan suudelmaneitsyt. Hän on päättänyt saada ensisuudelmansa mahdollisimman pian, mutta äidin järjestämä synttäriyllätys muuttaa kaiken. Ofelia saa kuulla olevansa keiju, ja hänen korvansakin kasvavat jumbomittoihin. Kaiken huipuksi kummitädin antama keijulahja aiheuttaa katastrofaalisia muutoksia suutelurintamalle.
Anna Hallavan esikoisteos on sujuvaa ja suorasukaista, hulvattoman hauskaa ja häpeämättömän viihteellistä chick litiä nuorille.
Anna Hallava
Anna Hallava (s. 1974) asuu pääkaupunkiseudulla ja on ammatiltaan kieltenopettaja. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa satakuntalaisessa pikkukaupungissa, ja pikkukaupunkilaisuus kiehtoo häntä edelleen. Nykyään hän asuu Vantaalla. Kirjailijaksi hän päätti ryhtyä kahdeksanvuotiaana luettuaan L. M. Montgomeryn Pienen runotytön.
Hallava rakastaa huumoria ja mielikuvitusmaailmoja. Silloin kun hän ei kirjoita, hän todennäköisesti rakentaa nukkekotia tai kutoo kynsikkäitä.
Kuva: Pertti Nisonen
Kirja-arvioita
Anna Hallavan "Sammakkoprinsessa" (WSOY, 2015) kertoo Ofelia-nimisestä tytöstä, joka elää ihan tavallista yläkoululaisen elämää. Päässä pyörivät lähinnä pojat ja suuteleminen, jota sankarittaremme ei ole päässyt harrastamaan. Vielä. Neljäntenätoista syntymäpäivänään vanhemmat haluavat kertoa Ofelialle jotakin tärkeää, mikä herättää tytössä lähinnä kauhua. Ei kai luvassa ole Kukat ja mehiläiset -saarna? No ei. Vanhemmat kertovat Ofelialle, että tämä on keiju. Suippokorvat puhkeavat ja kaiken lisäksi kummitäti on antanut lahjan, josta tuntuisi olevan enemmän haittaa kuin hyötyä: jokainen poika, joka ei satu olemaan se oikea tosirakkaus, muuttuu suudeltaessa sammakoksi. Ja sitten seikkaillaan kahden maailman välillä ja otetaan yritetään ottaa tuntumaa vastakkaiseen sukupuoleen, olipa kyseessä sitten koulun ihana nörttipoika Jetro tai keijuveljekset, joista toinen on ihana hurmuri ja toinen stiff upper lip -henkinen jäykkis. Nuorille suunnattu chick-lit ja/tai pararomantiikka on tuonut vastaan lähinnä pettymyksiä, mutta tämähän oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Vaaleanpunaista hattaraahan tämä on ihan kauttaaltaan, mutta mitäpä siitä, kun kokki taitaa asiansa! Romantiikkaa, huumoria, fantasiaelementtejä ja yläkoululaista pissismiä on annosteltu sen verran taiten, että kokonaisuus jaksaa viihdyttää kannesta kanteen.
Hauska idea, mutta omaan makuuni tosiaan aivan liian lapsellinen. Teini-ikäinen saa tästä kirjasta varmasti paremmin viihdykettä kuin minä. Teiniangstia lukuunottamatta oli kyllä ihan lukemisen arvoinen kirja, ja seuraavaankin osaan varmasti tartun jossain vaiheessa. Kepeä lukuelämys :)
Ollakseen niin totaalinen teinidramatiikka kirja Sammakkoprinsessa yllätti minut. "Draama" oli vedetty niin huolella yli, että kirjaa oli ihan oikeasti hauska lukea ja huomasin tirskahtelevani monin paikoin Ofelian ajatusmaailmalle. Hauskaa ja helppoa teinidraama viihdettä. Ei tosikoille, tämän kirjan kanssa pitää osata ottaa vähän iisimmin... *Minä vihaan itseäni!" karjuin kuin puin päälle mekkoani. Se oli niin tiukka rinnasta, että repeäminen oli sekunneista kiinni. "Miksi minä synnyin? Miksette te kaksi voineet pitää käpälöitä erossa toisistanne?" "Rauhoitu", äiti sanoi. "Laajennetaan sitä hiukan." Laajennetaan? Minä olin ainoa tyttö maailmassa, jonka mekko vaati laajennusta reilun kuukauden sisällä. Minä olin parantumaton. Minusta tulisi kuin rannalle juuttunut valas, enkä kykenisi muuta kuin liikuttamaan kättäni suun suuntaan.*