Okaruusujen valtakunta

Sain lukusuosituksen ystävältä tästä kirjasta niin pitihän se viimein saada luetuksi. Luin joskus samalta kirjailijalta toista sarjaa ja se tuntui omaan makuun jotenkin kumman lapselliselta ja tympeältä, pakko myöntää, että tämä tuntui juuri samalta. Ehkä tällä kirjailijalla on jokin omanlainen tyylinsä kirjoittaa mitä en vaan koe omakseni, mutta ei tämä nyt kamalasti riemunkiljahduksia saanut aikaan. Lähtökohdat Prythialle oli minusta vähän oudot ottaen huomioon mitä Feyre teki ja jotenkin koko kirjan maailma oli vain niin outo ja kummallinen. Alku oli vähän hidastempoista ja puolet kirjasta keskityttiin lähinnä Feyren eloon ja oloon Prythiassa kunnes puolivälin jälkeen pistettiin vaihde silmään ja sitten tykitettiinkin tapahtumaa toisensa jälkeen ihan urakalla. Loppupuoli oli ehkä kirjan parasta antia ja tykkäsin jollain tapaa tarinan ja tapahtumien "raakuudesta". Aika näyttää, että saanko tartuttua seuraavaan kirjaan. Hassua sinänsä, mutta kun tämän sai loppuun niin ihan hyvin voisi ajatella, että tämä oli yksinäinen oma kirjansa, joka alkoi ja päättyi eikä jatkoa tule, mutta tätä on luvassa useammankin kirjan verran. Ehkä joku hetki tartun seuraavaan osaan.

Okaruusujen valtakunta on pyörinyt enemmän ja vähemmän TBR-listallani siitä lähtien, kun kirja aiheutti ensimmäisiä "somekohujaan" BookTube-aikoina. On sanottava, että tämä on voinut vaikuttaa ennakko-odotuksiini kirjaa kohtaan. Yritin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, sillä hyvä ystäväni on kirjasarjan suuri fani.

Kirja on moderni versio Kaunotar ja Hirviöstä haltiamaailmassa, jonka ylle on langennut vitsaus. Tarinan maailma on omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta jää mielestäni ainakin Okaruusujen valtakunnan osalta todella latteaksi ja kirja jättää jälkeensä paljon epäjohdonmukaisuuksia niin juonen, maailman ja taikuusjärjestelmän osalta. Hahmot ovat minun makuuni geneerisiä seksikkäitä haltioita, kun taas Feyre on täysin geneerinen "tavallinen" ihmishahmo, joka kuitenkin pystyy mihin tahansa ja johon kaikki haltiat tuntuvat rakastuvan. Feyre ei säväyttänyt minua päähenkilönä ollenkaan enkä löytänyt hahmoon oikein mitään kosketuspintaa, vaikka Feyresta on yritetty tehdä jollain tapaa samaistuttavaa tavallista tallaajaa. Hahmo tuntuu kuitenkin jäävän minun makuuni todella pintapuoliseksi ainakin ensimmäisen kirjan osalta. 

Olin kuullut paljon hypetystä tästä kirjasta. Ensimmäinen ajatus kirjaa lukiessa oli kuitenkin pettymys. Kerronta vaikutti töksähtävältä, juoni ikivanhalta ja hahmot karrikatyyreiltä. Kirjan loppua kohden vauhti niin sanotusti kiihtyy, mutta loppu ei silti säväytä. Kirjan luettuani ajattelin, että tämä oli tässä. En jaksa lukea enää toista, vanhaa kaavaa toistavaa kirjaa tästä sarjasta.

Mutta nyt seuraa MUTTA. 

Sain itse pienen juonipaljastuksen kirjasarjan toisesta osasta (Usvatuulen valtakunta), mikä innosti minut jatkamaan sarjan parissa. Yksi parhaimpia päätöksiäni tässä vaatimattomassa lukijan elämässäni.

Ei hehkutuksen arvoinen. Teksti on pitkäpiimäistä, pursuaa turhia adverbejä ja TOISTOA. Päähenkilö on kliseinen ja kaikkivoipa ilman syvyyttä, eikä muissakaan hahmoissa ole hurraamista. Punainen lanka on päähenkilön ylistäminen ja miesseikkailut. Mikäli sydän ei syki laadukkaalle tekstille, tästä voi saada irti muutakin kuin myötähäpeän ja pahan mielen.

Ajan- ja rahantuhlausta.

Sarjan ensimmäinen osa kaappaa nuoren ihmisneidon seikkailun pyörteisiin. Tarina on aika ennalta-arvattava, mutta sinänsä viihdyttävä. Lopussa tarina tummenee, kun sankaritar joutuu pelastamaan rakkaansa hurjissa koettelumuksissa. Tämä kannattaa lukea loppuun, koska seuraava osa on selkeästi parempi. 

Muokataan alkua kun kolmas osa luettuna: *Jos ensimmäinen osa tökkii, niin sinnittele, ja jatka seuraaviin. Paranee todella paljon, ja kuten arvelin, sarja on todella hyvä!*

Ennakko-odotukset ehkä turhan korkealla, kun olin lukenut Throne of glass sarjan kokonaan vajaassa parissa viikossa (ja jouduin jopa ostamaan elämäni ensimmäiset e-kirjat, koska en ole löytänyt kahta osaa vielä mistään suomennettuina kirjoina..) sekä Cressent City ekan osan. Molemmista pidin todella paljon heti alusta asti. Okaruusujen valtakunta alussa ehkä jotenkin hieman ontuvampaa kirjoitustyyliä ja mielestäni jää paljon asioita selittämättä välistä. Sen tarkemmin erittelemättä, koska en juonipaljastuksia halua laittaa. Jos olisin lukenut tämän ensin Maasin kirjoista, niin olisin pitänyt paljon enemmän, eli tässä vaikuttivat nyt nimenomaan ennakko-odotukset, joita minulla harvoin on kirjoista, yli 40 vuotta kirjoja lähes joka päivä lukeneena.. Ja fantasiaa aikalailla lapsesta asti. Seuraavat osat lukulistalla nyt heti perään. Tarina ja hahmot tempaisivat kyllä mukaansa, ja tiesin että luen koko sarjan yhtä soittoa kun aloitin. 

Pidin tästä kirjasarjasta jopa enemmän kuin Throne of Glassista. Tämän ensimmäiaen kirjan tarina muistuttaa monilta osin kaunotar ja hirviö -satua, vaikkakin on monipuolisempi. Pidän päähenkilöstä (Feyre) todella paljon.

Kirjan aloitus oli raskas. Kirja odotti kuukausitolkulla yöpöydällä, jotta jaksaisin jatkaa. Mutta kun tarinaan pääsi kiinni, yhtäkkiä olinkin lukenut koko kirjan ja himoitsin jo uuden aloittamista.

Hieman kliseinen kirja kyllä, heti alussa tiesi ainakin osittain, mitä tarinassa tulee tapahtumaan. Kuitenkin kirja vei mukanaan, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistään.

Aivan uskomattoman taitava kirjailija! Tämä vetää vertojaan jopa Throne of Glass-kirjasarjalle. Se ei kuitenkaan voita sitä paremmuudessa, mutta sekin on todella hyvä. Kirjan hahmot muistuttivat Throne of Glassin hahmoja ja olin aivan haltioissani, kun sain tarinan kulusta kiinni.

Todella hieno kirja. Puolenvälin suvantovaihe on vähän raskas, mutta kirjan aloitus ja lopetus ovat loistavia. Kirjan maailma on hieno ja omaperäinen, haltiat on kirjoitettu mielenkiintoisella tavalla ja satuviittaukset ovat ihania. Suosittelen.

Luin tämän kirjan vähän aikaa sitten ja en oikein tiennyt, mitä odotin Okaruusujen valtakunnalta. Varmaa on, että olivat odotukseni mitä tahansa ne täyttyivät! Tämä tarina piti tiukasti otteessaan, eikä tylsiä kohtia tullut! Hahmot olivat yksilöllisiä ja kunkin ominaispiirteistä sai hyvin kiinni. Okaruusujen valtakunta nousi kyllä ehdottomasti yhdeksi suosikeistani ja luin kirjan todella nopeasti! Tämä todellakin on kirja, jonka haluan koristamaan omaa kirjahyllyäni. Kirjan loppu sai minut uskomaan siihen, että tulen ehdottomasti ahmimaan sarjan loputkin kirjat kunhan ne vain käännetään (toivottavasti) pian!

Luin kirjan heti, kun se oli ilmestynyt suomeksi. Kirja tempaisi mukaansa aivan ensi hetkistä lähtien, enkä voinut lopettaa ennen kuin se oli luettu! Mahtavaa kerrontaa, jännittäviä käänteitä ja kutkuttavaa latausta päähenkilöiden välillä. Pidin tästä yllättäen vielä enemmän kuin Throne of Glass -sarjasta, joka on ehdottomia suosikkejani. Kirosin itseäni lukiessani moneen otteeseen, kun aloin lukemaan sarjaa ennen kuin kaikki osat on suomennettu. En näet tykkää lukea englanniksi, mutta en pysty odottamaan seuraavan osan suomentamista. Mikä dilemma!

Itse en ole tätä kirjaa siis suomeksi lukenut, mutta koko sarjan olen ahminut englanniksi. Ensimmäinen osa toimii todella hyvin myös yksin, mutta jatko-osat ovat mielestäni melkeinpä parempia ja tarina jatkuu todella kiinnostavasti.

Tästä kirjasta siis; teksti on Maasin tyylin mukaan todella sujuvaa ja koukuttavaa ja juoni on mielestäni erinomainen. Itse luin koko sarjan hetkessä.

Kirjan hahmot ovat jälleen kerran hyvin luotuja. Feyre on päättäväinen ja sisukas ja hän kehittyy upeasti tarinan edetessä. Tamlin on tässä kirjassa mielestäni ihana, vaikkakin hänen temperamenttinsa tulee helposti esille. Samoin Lucien ja Rhysand ovat molemmat kiinnostavia, ihastuttavia hahmoja. Oma suosikkini tässä kirjassa taitaakin olla Rhys. Hän tuo kirjaan sopivasti huumoria. 

Perus rakkaus-fantasia-mättöö. Kieli on tosi sujuvaa ja luin kirjan nopeasti. Suosittelen lukemaan <3.