Okaruusujen valtakunta

Sain lukusuosituksen ystävältä tästä kirjasta niin pitihän se viimein saada luetuksi. Luin joskus samalta kirjailijalta toista sarjaa ja se tuntui omaan makuun jotenkin kumman lapselliselta ja tympeältä, pakko myöntää, että tämä tuntui juuri samalta. Ehkä tällä kirjailijalla on jokin omanlainen tyylinsä kirjoittaa mitä en vaan koe omakseni, mutta ei tämä nyt kamalasti riemunkiljahduksia saanut aikaan. Lähtökohdat Prythialle oli minusta vähän oudot ottaen huomioon mitä Feyre teki ja jotenkin koko kirjan maailma oli vain niin outo ja kummallinen. Alku oli vähän hidastempoista ja puolet kirjasta keskityttiin lähinnä Feyren eloon ja oloon Prythiassa kunnes puolivälin jälkeen pistettiin vaihde silmään ja sitten tykitettiinkin tapahtumaa toisensa jälkeen ihan urakalla. Loppupuoli oli ehkä kirjan parasta antia ja tykkäsin jollain tapaa tarinan ja tapahtumien "raakuudesta". Aika näyttää, että saanko tartuttua seuraavaan kirjaan. Hassua sinänsä, mutta kun tämän sai loppuun niin ihan hyvin voisi ajatella, että tämä oli yksinäinen oma kirjansa, joka alkoi ja päättyi eikä jatkoa tule, mutta tätä on luvassa useammankin kirjan verran. Ehkä joku hetki tartun seuraavaan osaan.

Okaruusujen valtakunta on pyörinyt enemmän ja vähemmän TBR-listallani siitä lähtien, kun kirja aiheutti ensimmäisiä "somekohujaan" BookTube-aikoina. On sanottava, että tämä on voinut vaikuttaa ennakko-odotuksiini kirjaa kohtaan. Yritin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, sillä hyvä ystäväni on kirjasarjan suuri fani.

Kirja on moderni versio Kaunotar ja Hirviöstä haltiamaailmassa, jonka ylle on langennut vitsaus. Tarinan maailma on omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta jää mielestäni ainakin Okaruusujen valtakunnan osalta todella latteaksi ja kirja jättää jälkeensä paljon epäjohdonmukaisuuksia niin juonen, maailman ja taikuusjärjestelmän osalta. Hahmot ovat minun makuuni geneerisiä seksikkäitä haltioita, kun taas Feyre on täysin geneerinen "tavallinen" ihmishahmo, joka kuitenkin pystyy mihin tahansa ja johon kaikki haltiat tuntuvat rakastuvan. Feyre ei säväyttänyt minua päähenkilönä ollenkaan enkä löytänyt hahmoon oikein mitään kosketuspintaa, vaikka Feyresta on yritetty tehdä jollain tapaa samaistuttavaa tavallista tallaajaa. Hahmo tuntuu kuitenkin jäävän minun makuuni todella pintapuoliseksi ainakin ensimmäisen kirjan osalta. 

Olin kuullut paljon hypetystä tästä kirjasta. Ensimmäinen ajatus kirjaa lukiessa oli kuitenkin pettymys. Kerronta vaikutti töksähtävältä, juoni ikivanhalta ja hahmot karrikatyyreiltä. Kirjan loppua kohden vauhti niin sanotusti kiihtyy, mutta loppu ei silti säväytä. Kirjan luettuani ajattelin, että tämä oli tässä. En jaksa lukea enää toista, vanhaa kaavaa toistavaa kirjaa tästä sarjasta.

Mutta nyt seuraa MUTTA. 

Sain itse pienen juonipaljastuksen kirjasarjan toisesta osasta (Usvatuulen valtakunta), mikä innosti minut jatkamaan sarjan parissa. Yksi parhaimpia päätöksiäni tässä vaatimattomassa lukijan elämässäni.

Jos voisin antaa yhden vinkin tämän kirjan uusille lukijoille, se olisi: sitoudu heti alkuun lukemaan kaksi ensimmäistä Valtakunta-sarjan kirjaa. Tekemättä sen kummempia juonipaljastuksia, Okaruusujen valtakunta yksistään luettuna ei ole kummempi kuin tuhat muutakaan romanttista fantasia-tarinaa. MUTTA, se luo hykerryttävän pohjan seuraavalle kirjalle ja samalla koko sarjalle.

Jos siis pystyt sivuuttamaan ennalta-arvattavuuden Okaruusujen valtakunnassa, ja suhtautumaan anteeksiantavasti kirjan loppuun, sinut palkitaan avokätisesti sarjan toisessa osassa.

Muokataan alkua kun kolmas osa luettuna: *Jos ensimmäinen osa tökkii, niin sinnittele, ja jatka seuraaviin. Paranee todella paljon, ja kuten arvelin, sarja on todella hyvä!*

Ennakko-odotukset ehkä turhan korkealla, kun olin lukenut Throne of glass sarjan kokonaan vajaassa parissa viikossa (ja jouduin jopa ostamaan elämäni ensimmäiset e-kirjat, koska en ole löytänyt kahta osaa vielä mistään suomennettuina kirjoina..) sekä Cressent City ekan osan. Molemmista pidin todella paljon heti alusta asti. Okaruusujen valtakunta alussa ehkä jotenkin hieman ontuvampaa kirjoitustyyliä ja mielestäni jää paljon asioita selittämättä välistä. Sen tarkemmin erittelemättä, koska en juonipaljastuksia halua laittaa. Jos olisin lukenut tämän ensin Maasin kirjoista, niin olisin pitänyt paljon enemmän, eli tässä vaikuttivat nyt nimenomaan ennakko-odotukset, joita minulla harvoin on kirjoista, yli 40 vuotta kirjoja lähes joka päivä lukeneena.. Ja fantasiaa aikalailla lapsesta asti. Seuraavat osat lukulistalla nyt heti perään. Tarina ja hahmot tempaisivat kyllä mukaansa, ja tiesin että luen koko sarjan yhtä soittoa kun aloitin. 

Itse en ole tätä kirjaa siis suomeksi lukenut, mutta koko sarjan olen ahminut englanniksi. Ensimmäinen osa toimii todella hyvin myös yksin, mutta jatko-osat ovat mielestäni melkeinpä parempia ja tarina jatkuu todella kiinnostavasti.

Tästä kirjasta siis; teksti on Maasin tyylin mukaan todella sujuvaa ja koukuttavaa ja juoni on mielestäni erinomainen. Itse luin koko sarjan hetkessä.

Kirjan hahmot ovat jälleen kerran hyvin luotuja. Feyre on päättäväinen ja sisukas ja hän kehittyy upeasti tarinan edetessä. Tamlin on tässä kirjassa mielestäni ihana, vaikkakin hänen temperamenttinsa tulee helposti esille. Samoin Lucien ja Rhysand ovat molemmat kiinnostavia, ihastuttavia hahmoja. Oma suosikkini tässä kirjassa taitaakin olla Rhys. Hän tuo kirjaan sopivasti huumoria. 

Tässä varmaan tärkeimmät, tämä sarja on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kaikki Sarah Maasin kirjat ovat kyllä upeita ja todellakin lukemisen arvoisia. Suosittelen!