Kuolintodistusaineisto

Atwoodin Herran tarhurit on Oryx ja Craken rinnakkaisteos, jonka voi mielestäni lukea myös omana teoksenaan. Suosittelen kuitenkin lukemaan ensin Oryx ja Craken, sillä tarina nivoutuu yhteen.

Vastapainona Oryxille ja Crakelle Herran tarhurit keskittyy maailmanloppuun valmistautuvaan uskonlahkoon, jolle luonto on pyhä asia. Tarhurit pyrkivät elämään luontoa riistämättä joutuen usein elämäntyylillään yhteiskunnan halveksimiksi. Mielenkiintoisen sisarteoksen Herran tarhureista tekee myös se, että Oryx ja Crake kertoo tarinan miesten näkökulmasta kun taas Herran tarhurit keskittyy naispuolisten henkilöiden näkökulmaan. Kontrastia luo myös se, että kun Oryx ja Crakessa päähenkilöt ovat jokseenkin vastenmielisiä, Herran tarhureiden päähenkilöistä Tobysta ja Renistä on pääasiassa helppo pitää.

Rajaniemen Varjomi on kirja maailmasta, jossa jokaiseen vaivaan ja sairauteen on saatavilla hoito sillä ehdolla, että henkilö luovuttaa kehonsa teknologiayritysten käyttöön. Aiheeltaan kirja on hyvin ajankohtainen ja pelottava. Kirja oli melko nopeasti luettu, vaikkakin puolivälin paikkeilla oli hetki, jolloin se tuntui liian raskaslukuiselta. Tekstiltään kirja on melko teknistä, mikä voi vaikuttaa jonkun lukukokemukseen. Itselläni kirja ei toiminut välilukemisena vaan olisi ehkä vaatinut enemmän aikaa, jotta lukukokemuksesta ja kirjan spekulaatiosta olisi saanut enemmän irti. Kirja ei ole myöskään yksittäinen teos vaan avausosa sarjalle, mikä tuli minulle hieman yllätyksenä.

Kun Mallory Quinn asettuu viisivuotiaan Teddyn lastenvahdiksi, alkaa lähiseudun mysteerivyyhti ratkeamaan Teddyn piirustusten kautta. Teddy on samaan aikaan kauhutarina ja murhamysteeri, vaikka kumpanakaan ei mielestäni varsin loistava. Kirja oli kuitenkin mukava välilukeminen Halloweenin alla ja tuli luettua lähes samalta istumalta.