sansa

Lue lisää ...

Kirjan maailma on jälleen mukavaa luettavaa. Sen sijaan Pikku-Ketun jokaisen mielenliikkeen kuvailu ei lukijaa edelleenkään lämmitä. Siitä päästään hieman eroon lopun kohokohdassa, jossa yllättäen tapahtuu todella paljon.

Jäin miettimään, mihin katosivat ensimmäisessä ja toisessa osassa seikkailleet tärkeät sivuhahmot, Evangelinen sisar ja ensimmäinen poikaystävä. Olisin kaivannut heidänkin tarinoilleen jonkinlaista päätöstä.

Samoin olisin kaivannut järkevämpää selitystä erään kirouksen murtamiseen, mutta noh, kai se näinkin kävi. 

Kaikkiaan kirja oli oikein mukavaa viihdettä. Kaikkien kolmen kirjan kartat on myös mainittava: kuvitus on suloisen satumainen ja vaihtuu jokaisessa kirjassa. 

Satu nuorille aikuisille jatkuu!

Lumotun pohjolan tarina jatkuu tutun hattaramaisissa tunnelmissa, mutta tässä kirjassa on mukana myös synkempiä makuja kuin sarjan ensimmäisessä osassa.

Tarinan juonen vetovoima tihentyy, kun lukija pääsee vihdoin lähemmäs tapahtumien perimmäisiä syitä ja päähenkilöiden salaisia motiiveja. Vihjeitä annetaan hyvin ripotellen, mutta loppua kohden saadaan kuitenkin kaivattuja paljastuksia. Kolmanteen osaan jää vielä avoimia kysymyksiä ja mielenkiintoa. Valmistaudu myös viimeisten sivujen käännekohtaan! 

Olen pettynyt siihen, että kirjan päähenkilö ei vieläkään löydä luotettavaa, naisoletettua ystävää. Inhoan sitä, kun kirjallisuudessa päähenkilö-nainen voi todella luottaa vain miesoletettuihin hahmoihin. Se tuntuu vanhanaikaiselta ja väljähtäneeltä lähestymiseltä. 

Hyviä puolia kirjassa ovat mielenkiintoinen maailma, pääparin keskinäinen vetovoima ja se, ettei asioista ole tehty liian vaikeita.