Seinä
Alkuteos ilmestynyt 1963. Suomentanut Eila Pennanen. 1. painos 1964. Sidottu, kansipaperi. 2. painos 2025.
Seinä lähtee liikkeelle painajaisunta muistuttavasta tapahtumasta. Vuoristolaaksossa Alpeilla sijaitsevassa metsästysmajassa sattumalta yksin oleskeleva nainen havaitsee, että yön kuluessa syntynyt lasiseinä erottaa laakson muusta maailmasta. Seinän toisella puolen olevat ihmiset ja eläimet ovat kuolleet, kivettyneet. Nainen on yksin maailmassa. Myöhemmin hänen seurakseen ilmestyvä koira, kissa ja lehmä, jotka nekin ovat jääneet lasiseinän ulkopuolelle ja pelastuneet.
Kaikki on täydellistä kuolemaa – itsemurha näyttää ensin ainoalta mahdollisuudelta. Mutta nainen suojautuu, hän tekee sen naisellisin keinoin, ja uteliaisuus voittaa pahimman pelon. Majasta löytyneet varastot, säkillinen perunoita ja papuja, viikate, harava ja heinähanko, kasa ampumatarpeita, joukko työkaluja sysäävät tämän kaupunkilaisen naisen viljelemään ja korjaamana satoa, käymään metsällä, hoitamaan eläimiä. Pienoismaailman palaa uomiinsa, nainen elää uutta arkipäivää. Mutta majaa kehystävän valtavan lasi-ikkunan takan vanha mies makaa edelleen kivettyneenä kaivonsa vieressä, läheisen talon portailla istuu kuollut nainen kuollut kissa sylissään. Pelko ja epätoivo lähtevät sieltä iltahämärissä liikkeelle…
Kuuluisan itävaltalaisen kirjailijan Marlen Haushoferin kertomuksen suggestiivinen, trillerinomainen teho johtuu sen rohkean surrealistisesta perustilanteesta, sen monista yhtymäkohdista nykypäivän ihmisen traagiseen asemaan maailmassa. Tarinan loppu on järkyttävä: loppua ei olekaan, seinän merkitys vain häipyy.
Käyttäjät lukeneet myös
Kirja-arviot ja kommentit
Nainen jää vangiksi näkymättömän seinän sulkemaan piiriin. Mikä seinä on? Miksi se ilmestyi ja miksi juuri sinne, missä kaupunkilaisnainen sattui viettämään leppoisia maalaispäiviä?
Näihin kysymyksiin ei Seinässä oikeastaan edes etsitä vastauksia. Ne kyllä vierailevat naisen mielessä silloin tällöin, mutta hän aavistaa niiden kuolettavuuden. Hän toivoo pelastusta, vaikkei uskokaan sen koskaan tulevan. Ennen pitkää hän hyväksyy kohtalonsa: seinä merkitsee rajat hänen loppuelämälleen.
Yli 60 vuotta ensimmäisen suomenkielisen painoksen jälkeen, kysynnän vuoksi Haushofin kirjasta otettiin 2. painos ja hyvä niin. Alppien laaksossa metsästysmajassa vierailemassa oleva nainen huomaa joutuneensa laaksoa ympäröivän läpinäkyvän seinämän eristämäksi muutamien eläinten kera. Ulkopuolella olevat näyttävät kuolleilta. Kuvaileva, rauhalliseen tahtiin etenevä, arjen toistoa runsaasti sisältävä teos koskettaa sisintä koko ajan. Olen kiitollinen kirjailijan kerronnallisista valinnoista, jotka auttoivat tällaista herkempää lukijaa pääsemään loppuun saakka. Vaikuttava klassikko, ansaitsi uusintapainoksen. Tämä kirja jäi mieleen. Iso lukusuositus.
Kirja on spekulatiiviseen kehykseen sijoittuva tarina selviytymisestä ja yksinäisyydestä. Yhteiskunnasta eristyminen antaa päähenkilölle uudenlaisen näkökulman elämään. Yksinäisyys ilman lajitoverien seuraa on vuoroin siunaus, vuoroin taakka. Empatia ja huolenpito kohdistuvat eläimiin, mikä teki tarinasta itselleni samaistuttavan.
Kerronta etenee rauhallisesti arjen askareiden ja päähenkilön sisäisten pohdintojen kautta. Tälle tarinalle se riittää.
Wow mikä kirja. Meni heti mun top 10.
Marlen Haushoferin Seinä ei ole vain selviytymistarina vaan tutkimus siitä, mitä ihmisestä jää jäljelle kun roolit, peilit ja yhteiskunta katoavat. Valkoinen varis odottaa lopussa, eikä paluuta enää ole.
Pitkä analyysi spoilerivaroituksella Kalpa Kassinen Facebookissa. Siellä pureudun teoksen feministiseen ja postinhimilliseen tulkintaan sekä loppuratkaisuun