Linkit: Risingshadow.net
Saavutuksia
Suosikkejani
Hyllyni tapahtumia
Oli kiinnostavaa lukea Hypatiasta, josta en häpeäkseni tiennyt ennakkoon juuri mitään. Hyvin ansiokasta, että kaunokirjallisuudessa nostetaan esiin historiankirjoituksessa katveeseen jätettyjä suurihmisiä.
Karissa Kettu kertoo Hypatian elämänvaiheista ja ajatusmaailmasta harvinaisen kauniilla kielellä, jonka lukeminen edellyttää jatkuvaa tiivistä keskittymistä. Välistä tuntui, ettei kirjaa ole oikein tarkoitettu kaltaiselleni maalaisjuntille, jonka kapasiteetti samota lähes 500 sivun matka korkeakirjallisuuden ylängölle on kovin rajallinen.
Lue lisää ...
Toisaalla taas kertomus pyrähtää suoranaiseen runoiluun, mikä ihastutti ja sai ihmettelemään, miksei Suomessa julkaista enemmän proosaa ja runoutta yhteen nivovaa kirjallisuutta. Mielestäni runoja olisi saanut olla vielä enemmän varsinkin kirjan alkupuolella.
Hypatiaa ajallisen ja avaruudellisen etäisyyden päästä seuraava nymfi Ekho on mystinen hahmo. Hän huutelee välikommentteja alaviitteissä ja kertoo monisanaisemmin tekemistään huomioista matkakirjeissään. Odotin loppuun saakka, että Kettu integroisi hänet tiiviimmin Hypatian tarinaan, mikä olisi voinut tuoda siihen lisää kaipaamaani fantastisuutta. No mutta, kulahtanut sanonta totuudesta, joka päihittää ihmeellisyydessään tarun, pitänee paikkansa myös aleksandrialaisen matemaatikko-tähtitieteilijä-filosofin kohdalla.
Tämä kirja on varoitus ihmiskunnalle: likinäköisyys, ahneus, empatian ja myötätunnon puute, America First -henkinen protektionismi sekä kyvyttömyys oppia omista ja toisten tekemistä virheistä uhkaavat ajaa maapallon paniikkikaaoksen valtaan. Siinä eivät paljon pankkitileille hillotut miljardit auta, kun ihmismiljardit kaivautuvat bunkkereiden lyijyovien läpi viimeisenä epätoivoisena yrityksenään selviytyä hengissä. Kirjan kannessa nuoren pojan syyttävät silmät tuijottavat lukijaa häiritsevästi.
Lue lisää ...
Yhdyn tämän kirjan takakanteenkin tatuoituun, VG-lehdessä alun perin julkaistuun kommenttiin siitä, että Unelma puusta on täysin pätevä finaali Ilmastokvartetti-sarjalle. Laadultaan se ei kalpene lainkaan Siniselle tai Viimeisille. Huippuvuoret ovat tarinalle huippukiinnostava miljöö, jossa sijaitseva maailmanlopun siemenholvi on kiehtonut mieltäni pitkään. Todellisiin historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat osat tarinaa luin suurimmalla halulla. Olisin mielelläni lukenut Nikolai Vavilovista ja hänen työtovereistaan enemmänkin, noista tutkijoista, joita maailma ei kuunnellut.
Päähenkilöiden perhe- ja rakkaussuhteet ovat kirjassa jokseenkin tavanomaisia eivätkä hirveän kiinnostavia mutta eivät vie liikaa huomiota ihmistä suuremmilta asioilta. Ja toki ihan hyvä aina, ettei eksistentiaalisiakaan kysymyksiä käsitellä kirjallisuudessa ilmassa kelluvina abstraktioina vaan tuntevien ihmisten tai muunlajisten elollisten kautta.
Maja Lundea on tituleerattu Norjan nykykirjallisuuden supertähdeksi. Minun papereissani hän on ekofiktion kansainvälinen supertähti. Jännittävää nähdä, mitä häneltä seuraavaksi julkaistaan.
Sivulla 18 / 477
Ajattelitko kenties, että tämä kirja on pelkästään vientituote suomalaisesta ja suomenkielisestä spefistä kiinnostuneille lukijoille maailmalla?
Ajattelit väärin. Ainakin minä nautin kirjaan taltioidusta runoudesta. Oli kiinnostavaa lukea samoja runoja kahdella tai ruotsiksi alunperin kirjoitettujen kohdalla jopa kolmella kielellä rinnakkain, pohtia kääntäjien tekemiä ratkaisuja ja inspiroitua sekä lukemaan runoutta myös muilla kuin omalla äidinkielellään että kokeilemaan runojen kääntämistä. Jälkimmäistä kokeilin heti ja totesin, ettei ole ihan helppoa mutta valtavan hauskaa siitä huolimatta!
Lue lisää ...
Legendaarinen satu, jolle niin moni myöhempien aikojen tarinankertoja C. S. Lewisista lähtien on paljosta velkaa. Pikku miinus parista toimintakohtauksesta, joilla ei ole muuta funktiota kuin lisätä jännitystä lukijan elämään ja joiden pois jättäminen olisi kirkastanut kerrontaa. Vastapainoksi isoa plussaa William Wallace Denslow'n hurmaavasta alkuperäiskuvituksesta. Upposi kolmekymppiseen kirjanörttiin kuin saapas suonsilmään.
Varsin viihdyttävä ja omaperäinen, paikoin tunteikaskin moderni satu. Pienen ikäni ystävien puutteesta kärsineenä pystyin samastumaan Alexiksen ja Maxin kokemuksiin. Salla Simukka tuntee tarinankerronnan taidon, ja JP Ahosen ilmeikkäästä kuvituksesta ehdottomasti lisäpisteet kotiin.
Lue lisää ...
Ainoana selkeänä kompastuskivenä koin päähenkilöpoikien liiallisen samanmielisyyden, kuin he olisivat koko ajan ajatelleet yksillä aivoilla. Poikien maailmat ovat kuitenkin erilaiset, joten olisi olettanut erojen heijastuvan enemmän myös heidän maailmankatsomuksiinsa ja persoonallisuuksiinsa.
Nautinnollinen lukukokemus lapsettomalle aikuisellekin joka tapauksessa.