Linkit: Risingshadow.net
Saavutuksia
Suosikkejani
Hyllyni tapahtumia
Kun romaanin luettuaan huomaa ajattelevansa, että koko ihmiskunnan kannattaisi lukea tämä teos, tietää kirjailijan osuneen oikeaan hermoon.
Joutsenlaulu esittää juuri sellaisen kysymyksen, jota meidän kaikkien olisi hyvä pohtia: miksi me ihmiset ajattelemme olevamme ylivertainen laji maapallon kaikkien olentojen joukossa?
Lue lisää ...
Johanna Sinisalo erittelee tieteen viimeisimpiä löydöksiä, jotka haastavat homo sapiensin asemaa luomakunnan kruununa. Hän tekee sen heittämällä lukijan kehon ja mielen vuorotellen meren syliin, savannille norsujen joukkoon ja boreaaliseen havumetsään tuoksujen ja äänten ja visuaalisen ilotulituksen vietäväksi. Tämä kirja on hyvin kehollinen ja aistillinen tutkimusmatka muunlajisten eliöiden ainutlaatuisten älykkyyksien maailmoihin. Se huomauttaa, että toisin kuin meille on tavattu opettaa, muunlajiset eivät ainoastaan seuraa sokeina vaistoaan. Niin lemmikkieläimet kuin vaikkapa mustekalat ja kirjosiepotkin ovat osoittaneet kykenevänsä suunnittelemaan ja suremaan sekä haluavansa juonia ja keppostella - ja ennen kaikkea kommunikoida monin eri tavoin. Maailmassa on meneillään niin paljon sellaista, mitä ei pysty intuitiivisesti hahmottamaan.
Arvostan suuresti faktapohjaisia, yhteiskunnallisesti kantaaottavia romaaneja. Hieman sääli, ettei Joutsenlaulu ole kertomuksena aivan yhtä kiinnostava ja vaikuttava kuin siihen sisältyvät, lukevalle maailmalle suunnatut manifestit. En erityisemmin tykästynyt keskeisimpiin henkilöhahmoihin, jotka mielestäni muistuttivat ajatus- ja arvomaailmaltaan liiaksi toisiaan. Ainoa konflikti tarinassa oli Janen ja Melokuhlen (ja osin myös rouva Wangin) sekä yhteiskunnan välillä päähenkilöiden ollessa keskenään samaa mieltä melkein kaikesta.
Lopettaakseni kuitenkin duurisointuun kehun tyylikästä kantta. Jotain konkreettisen ja abstraktin välimaastosta, vähän kuten romaani itsessäänkin :)
Väkevä debyytti. Sytytti tällaisen sotakirjallisuutta tavallisesti karttavan lukijankin. Bensana Kohon erittäin asiantunteva ote painajaismaiseen aiheeseen ja tulitikkuna värikäs hahmokaarti.
Saattaa kuulostaa hassulta, mutta olisin kaivannut hieman enemmän puhetta ja vähemmän toimintaa. Puheenaiheena sota paitsi yhteiskunnallisena ilmiönä myös henkilökohtaisena tragediana. Taistelukohtausten määrä puudutti paikoin, polki jalkoihinsa mahdollisuuden syventää pohdintaa: miksi soditaan?
Lue lisää ...
No mutta, ehkä sitten Kohon seuraavassa kirjassa, tämä oli joka tapauksessa hieno, huumorilla terästetty, moderni sotaromaani.
(Huom: tämä arvio koskee Miekkamyrskyä kokonaisuutena)
Sarjan paras osa.
Miksi?
No, mielipiteelleni on yksi selvä syy, ja se on Martinin armoton tapa leikkiä lukijan tunteilla. Miekkamyrskyn edetessä hän toisinaan antaa lukijalle hieman siimaa ja saa tämän uskomaan, että ehkä Arya sittenkin pääsee lopulta äitinsä luo tai että Tywin Lannister loppujen lopuksi osoittautuu kunnian mieheksi – kunnes kiskaisee maton lukijan jalkojen alta jättäen tämän tyrmättynä maahan makaamaan. Toivo on kuollut, ajatteli lukija.
Lue lisää ...
Miekkamyrskystä tekee mahtavan myös se, että aina kiehtovat tapahtumat Muurilla ja Muurin takana etenevät kiihtyvällä tahdilla, kun niitä seurataan paitsi Jonin, myös Sam Tarlyn ja erään kolmannenkin hahmon näkökulmasta. Kuninkaansatamassa, joka oli suhteellisen tylsä paikka Kuninkaiden koitoksessa, tapahtuu Tyrionin ja Sansan ansiosta vaihtelun vuoksi jännempiä juttuja.
Tämä kirja on hyvin lähellä täydellistä fantasiaromaania. Joudun kuitenkin nipottamaan, en niinkään sivumäärästä (~1 200) kuin tarinan rönsyilyn vuoksi. Tarina haarautuu jokaiseen ilmansuuntaan, ja on kyseenalaista, ovatko kaikki kohtaukset tarpeellisia, sisältääkö jokainen kohtaus jotain kokonaisuuden kannalta olennaista. Niin vetävä kuin Miekkamyrsky onkin, rohkeampi kustannustoimittaja olisi saattanut pistää teräaseen Martinin käteen ja käskyttää hänet tappamaan muutaman kultasensa tarinan yhtenäisyyden vuoksi.