Kyynel

Lue lisää ...

Myös kirjan nimi viittaa ainakin pariin eri asiaan: toisaalta Weselius kutsuu lentokoneessa matkaavia henkilöhahmojaan näiden istumapaikkakoodeilla (esim. 12G), mikä konkretisoi sitä, että matkustajat edustavat paitsi itseään, myös kaikkia maan päälle jääneitä lajitovereitaan; toisaalta puhutaan myös suorasanaisemmin sanoista, joita käytämme viitatessamme asioihin, esimerkiksi kun tunnemme tarvetta turvautua eufemismeihin tai kun olemme ehdollistuneet tiettyyn, pintapuoliseen/yksiulotteiseen sanastoon. 

Weselius on ilmiselvästi ottanut kirjaansa vaikutteita ranskalaisesta spekulatiivisen fiktion perinteestä, jonka edustajista tulee miettimättä mieleen Hervé Le Tellierin Poikkeama, jossa keskiössä on niin ikään arkisesta poikkeava matkustajalento.

Pronominien loppuun saakka saatuani vaivaamaan jäi hieman, etten oikein missään vaiheessa saanut kiinni kirjan tarinallisesta kokonaisuudesta. Johtuuko se kirjailijan vai lukijan kokonaisuudenhallinnan ongelmista... Ehkä minun pitää joku päivä lukea tämä uudelleen. Sivumennen sanoen ajatus uudelleenluvusta houkuttelee, mikä on lähes aina laadukkaan romaanin merkki. 

Lue lisää ...

Jännittäväkin kirja on jopa aikuislukijalle, panokset ovat korkealla ja tunteet sitä myöten voimakkaat myös lukijan kehossa ja mielessä. Jännitys ja muut tunteet tosin hautautuvat aika ajoin perustelemattoman hidastuksen alle, ja lisäksi lopussa heittäydytään maaliviivan yli turhalla kiireellä. Paremmalla rytmityksellä kirja siis olisi voinut olla jopa kympin arvoinen, mutta tällaisenaankin ehdottomasti positiivisen muistorikas lukukokemus.