Kirjallisuudentutkimus
Kirjallisuudentutkimus on kirjallisuuden luokitus, joka kattaa teokset, jotka analysoivat, tulkitsevat ja arvioivat kirjallisuutta sen eri muodoissa. Se voi käsitellä kirjallisuuden historiaa, teorioita, tyylisuuntauksia, kirjailijoita ja yksittäisiä teoksia, tarjoten syvällistä tarkastelua kirjallisuuden rakenteesta, merkityksistä ja vaikutuksesta kulttuuriin.
Kirjallisuudentutkimuksen teokset voivat olla akateemisia tutkimuksia, esseekokoelmia tai yleistajuisia analyysejä, ja ne voivat perustua erilaisiin kirjallisuusteorioihin, kuten narratologiaan, feminismin teoriaan, dekonstruktioon tai postkolonialistiseen kritiikkiin. Niissä voidaan tarkastella kirjallisuuden muotoja ja tyylejä, analysoida tekstien symboliikkaa ja kontekstia tai vertailla eri kirjailijoiden tuotantoa ja vaikutteita.
Kirjallisuudentutkimuksen klassisiin teoksiin kuuluvat esimerkiksi Aristoteleen Runousoppi, joka analysoi draaman ja tragedian rakenteita, sekä Mikhail Bahtinin teoria dialogisuudesta ja moniäänisyydestä kirjallisuudessa. Myös Roland Barthesin Tekstin mielihyvä ja Harold Bloomin The Western Canon ovat vaikuttaneet laajasti kirjallisuuskeskusteluun. Suomessa kirjallisuudentutkimuksen keskeisiä teoksia ovat muun muassa Yrjö Hosiaisluoman ja Merja Polvisen analyysit suomalaisesta ja kansainvälisestä kirjallisuudesta.
Kirjallisuudentutkimus tarjoaa lukijoille ja tutkijoille syvällisen ymmärryksen kirjallisuuden rakenteista, merkityksistä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Se auttaa hahmottamaan kirjallisuuden kehitystä ja tarjoaa välineitä tekstien kriittiseen lukemiseen ja tulkintaan.