Pimeitten vetten paholainen

Lue lisää ...

Synkkä varjo lankeaa laivan ylle jo lähtösatamassa, kun kieletön spitaalinen kiroaa laivan ja kaikki sen kyytiin kapuavat raukat. Hyvin pian tämän jälkeen kirous näyttää kuin näyttääkin käyvän toteen ja karmivat tapahtumat alkavat vyöryä matkustajien ja miehistön jäsenten - ja tietenkin lukijan - silmille. Siitä eteenpäin tarina onkin yhtä yllätysten ja vastayllätysten sarjatykitystä. 500 sivua eivät tunnu riittävän millään niiden kaikkien kuvaamiseen.

Moni on kehunut Turtonia yhdeksi aikamme omaperäisimmistä dekkaristeista, ja he ovat kaikki oikeassa. Paitsi ettei hän ole pelkkä dekkaristi. Hän on myös fantasia-, tieteis- ja kauhukirjailija, ja mitä vielä muuta. Pimeitten vetten paholaisesta ei vauhtia ja juonenkäänteitä puutu, mutta mielestäni tarinankerronnan intensiteetti ei edes ole kirjan paras puoli. Eikä omaperäisyyskään. Vaan henkilöhahmot. Kirjassa esiintyy toistakymmentä keskeistä hahmoa, jotka käytännössä kaikki ovat kiinnostavia ja moniulotteisia yksilöitä. On lempeä jättiläinen Arent. On pahasti häiriintynyt kenraalikuvernööri. On nokkela Lia, kovaksikeitetty Drecht, arvoituksellinen Isabel, ja monta muuta. Ilmiömäinen suoritus.

Taas kerran joudun pähkäilemään pääni pöpiksi, mistä voisin Pimeitten vetten paholaista edes hivenen kritisoida. No, tapahtumia oli ehkä jo vähän liikaakin, minkä tajusi kunnolla vasta lopussa, kun paholaisen kynsistä selvinneet purkivat salaisuuksien vyyhtiä. Mutta se on kokonaista tähteä pienempi miinus.