John Ronald Reuel Tolkien [-ki:n] (1892–1973) tunnetaan nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Etelä-Afrikassa brittiläiseen perheeseen syntynyt Tolkien muutti jo kolmevuotiaana Englantiin ja varttui Birminghamin lähistöllä Sareholen myllyn tienoilla. Tämä rauhaisa lapsuudenmaisema näkyy hänen kirjojensa hobittien vehreissä asuinsijoissa. Elämäntyönsä Tolkien teki Oxfordissa anglosaksin sekä englannin kielen ja kirjallisuuden professorina 1925–59. Jo nuorena miehenä hän kuitenkin kiinnostui muinaisista taruista, muun muassa Kalevalasta, ja omien haltiakielten luomisesta. Tolkien halusi ryhtyä kirjoittamaan tarustoa, ja tästä ajatuksesta kehittyi vähitellen suuri tarukokoelma, Silmarillion, jota Tolkien hioi koko aikuisikänsä ajan.
Tolkien kertoi myös paljon satuja neljälle lapselleen ja näistä syntyi hänen esikoisromaaninsa Hobitti (1937), etsintäretki, jossa pienikokoinen hobitti Bilbo Reppuli, 13 kääpiötä ja velho Gandalf lähtevät vaatimaan takaisin lohikäärme Smaugin anastamaa kulta-aarretta. Tolkien kirjoitti kymmenen vuoden ajan seuraavaa romaaniaan, yli tuhatsivuista järkälettä Taru sormusten herrasta (1954–55). Romaani kertoo hyvän ja pahan taistelusta ja siitä kuinka kaikista pienimmätkin voivat kyetä suuriin urotöihin. Tolkien yhdisti eeppiseen seikkailutarinaan aineksia Silmarillion-taruistaan. Tuloksena oli ainutlaatuinen teos, joka on säilyttänyt suosionsa lukijapolvelta toiselle ja poikinut kokonaisen kirjallisuuden lajityypin. Sormusten herraa on myyty arviolta 150 miljoonaa kappaletta ja Hobittia 100 miljoonaa.
Tolkienin kuoleman jälkeen hänen poikansa Christopher toimitti Silmarillionin julkaisukuntoon. Tolkien itse piti tätä pääteoksenaan. Kirjailijaprofessorin laajasta kirjallisesta jäämistöstä on sittemmin julkaistu myös monia muita teoksia.
Tolkien opiskeli Oxfordin yliopistossa ja erikoistui muinaisenglantiin ja muinaisnorjaan. Hän perehtyi anglosaksisiin ja skandinaavisiin tarustoihin. Tolkien oli innostunut Kalevalasta ja suomen kielestä. Tolkienia kiinnosti suomen kielen vokaalivoittoinen ääntäminen ja hän alkoi kehitellä kymriin ja suomeen perustuvaa omaa kieltä, josta tuli myöhemmin hänen kirjojensa suurhaltiakieli quenya. Hän alkoi kehitellä Kalevalan Kullervon tarinasta omaa kertomustaan. Kirjoittaessaan Tolkien loi aina ensin kielet ja nimet ja vasta sen jälkeen maailman ja tarinat.
Tolkien kihlautui Edith Brattiin kanssa vuonna 1914. Tolkien valmistui Oxfordista 1915, maailmansodan jo sytyttyä. Tolkien palveli viestiupseerina Ranskan rintamalla ja osallistui Sommen taisteluun. Myöhemmin Tolkien kirjoitti, ettei koskaan unohtaisi ”asemasodan eläimellistä kauhua”. Hän tuomitsi kaikki muut paitsi kotimaata puolustavat sodat mielettöminä. Hän sai kokea kaikkien läheisten ystäviensä kuoleman yhtä lukuun ottamatta. Vuonna 1916 Tolkien sairastui ampumahautakuumeeseen ja hänet kotiutettiin. Tolkien oli alkanut vuonna 1914 kirjoittaa tarinoita, joista tulisi tarusto Englannille. Toipuessaan kuumeesta Tolkien kirjoitti ensimmäisen Keski-Maa-aiheisen tarinansa, kertomuksen Gondolinin tuhosta.
Tolkien sai vuonna 1920 viran Leedsin yliopistosta. Vuodesta 1925 vuoteen 1959 Tolkien opetti Oxfordissa muinais- ja keskiajan englannin professorina. Oxfordin aikoihin liittyi kirjallinen seura nimeltä Inklings, jonka merkeissä Tolkien ja muutama muu kirjailija ja yliopistomies tapasivat kokoontua juomaan olutta ja puhumaan työn alla olevista teksteistään.
1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperille ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja päätti keksiä selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli.
Kun Hobitti julkaistiin ja se menestyi, kustantaja vaati jatko-osaa. Tolkien aloitti Sormusten herran kirjoittamisen. Tarinan juoni muotoutui lopullisesti vasta kirjoittamisen aikana. Teos alkaa satuna, mutta muuttuu pian eepokseksi. Tolkien työsti romaania vuoteen 1949 asti. Kirja julkaistiin 1954–55, kustannussyistä kolmessa osassa. Tolkien nousi kuuluisuuteen 1960-luvulla, kun Taru sormusten herrasta herätti vastakaikua amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Teoksen ihailijat alkoivat perustaa Tolkien-seuroja, joihin he kerääntyivät keskustelemaan kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
Kirjailijana Tolkienia innoitti varhainen germaaninen kirjallisuus, joihin hän oli perehtynyt: Beowulf, Volsungasaaga, Edda ja Nibelungeinlaulu. Tolkien mainitsi myös Homeroksen, Sofokleen ja Kalevalan vaikutuksen teoksiinsa. Varhaisiin vaikutteisiin kuuluivat myös William Morrisin ja H. Rider Haggardin teokset sekä prerafaeliittien romanttis-keskiaikaiset maalaukset.
Vuonna 1972 Tolkienille annettiin Oxfordin yliopiston kunniatohtorin sekä brittiläisen imperiumin komentajan arvonimet.
Tolkienin suomentajana on ollut arvostettu englanninkielisen kirjallisuuden kääntäjä Kersti Juva. Hän on saanut työstään useita palkintoja, muun muassa valtion suomentajapalkinnon Tolkienin käännöksiin liittyen.
Suomennetut teokset
Hobitti, eli, Sinne ja takaisin (1937)
Maamies ja lohikäärme (1949)
Taru sormusten herrasta (1954–55)
Tom Bombadilin seikkailut (1962)
Puu ja lehti (1964)
Seppä ja Satumaa (1967)
Bilbon viimeinen laulu (1974)
Kirjeitä Joulupukilta (1976)
Silmarillion (1977)
Keskeneräisten tarujen kirja (1980)
Kirjeet (1981)
Herra Bliss (1982)
Roverandom (1998)
Húrinin lasten tarina (2007)
Satujen valtakunta (2008)
Kullervon tarina (2015)
Gondolinin tuho (2018)
