Silmarillion
Alkuteos ilmestynyt 1977. Toimittanut Christopher Tolkien. Suomentanut Kersti Juva. Säkeet suomentanut Panu Pekkanen. Päällyksen kuva: Matti Louhi. Painostiedot Kontuwikissä.
Kuvitettu laitos 2018. Kansi ja kuvitus: Ted Nasmith. Tarkistettu suomennos ja uusittu oikeinkirjoitus. Toisen laitoksen esipuheen sekä Huomautuksen ääntämyksestä suomentanut Alice Martin. Katkelman kirjeestä Milton Waldmanille suomentanut Tero Valkonen. Nimiösivujen tengwar-kirjoituksen suomennos: Alice Martin. Tengwar-kalligrafia: Lotta Raatikainen.
Tekijän kuvittama laitos 2024.
Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 1978.
Fëanor, haltioista taidokkain, teki Silmarilit eli kolme täydellistä jalokiveä, joihin hän vangitsi jumalten ja haltioiden maata Valinoria valaisseen Kahden puun valon. Ensimmäinen Musta ruhtinas Morgoth ryösti kivet, vei ne valloittamattomaan linnoitukseensa Keski-Maan pohjoiskolkkaan ja kiinnitti rautakruunuunsa.
Silmarillion kuvaa Fëanorin ja hänen kansansa kapinaa jumalia vastaan, heidän pakoaan Valinorista Keski-Maahan ja sankarillista mutta toivotonta sotaansa Silmarilien takia. Eeppinen teos kertoo muinaishistoriasta, johon Taru Sormusten herrasta viittaa ja jossa vilahtelee sen lukijoille tuttuja hahmoja, kuten Elrond ja Galadriel.
Silmarillioniin sisältyy myös neljä lyhyempää teosta. Ainulindalë kertoo myytin Tolkienin tarumaailman luomisesta. Valaquenta esittelee kunkin jumalan luonteen ja voimat. Akallabêth on tarina Númenorin mahtavan saarivaltakunnan noususta ja tuhosta toisen ajan lopulla. Kirjan päättää Mahtisormukset ja kolmas aika, jossa kerrotaan Keski-Maan tapahtumista aina hobittisankarien Bilbon ja Frodon päiviin saakka.
Tämä kuvitettu laitos sisältää yli viisikymmentä J. R. R. Tolkienin piirtämää ja maalaamaa kuvaa, jotka henkivät hänen runollisen kaunista näkemystään Keski-Maan tarujen maailmasta.
"Nousee ajoittain aitojen myyttien mittoihin" – Financial Times
"Ainutlaatuisen kaunis luomus – – parhaimmillaan loistelias" – Washington Post
"Tolkienin teos – – on aikamme ihmeellisimpia fantasialuomuksia, ja Silmarillion on olennaista luettavaa niille, joiden omassa mielikuvituksessa Sormusten berra on herättänyt vastakaikua." – Helsingin Sanomat
Käyttäjät lukeneet myös
J. R. R. Tolkien
John Ronald Reuel Tolkien [-ki:n] (1892–1973) tunnetaan nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Etelä-Afrikassa brittiläiseen perheeseen syntynyt Tolkien muutti jo kolmevuotiaana Englantiin ja varttui Birminghamin lähistöllä Sareholen myllyn tienoilla. Tämä rauhaisa lapsuudenmaisema näkyy hänen kirjojensa hobittien vehreissä asuinsijoissa. Elämäntyönsä Tolkien teki Oxfordissa anglosaksin sekä englannin kielen ja kirjallisuuden professorina 1925–59. Jo nuorena miehenä hän kuitenkin kiinnostui muinaisista taruista, muun muassa Kalevalasta, ja omien haltiakielten luomisesta. Tolkien halusi ryhtyä kirjoittamaan tarustoa, ja tästä ajatuksesta kehittyi vähitellen suuri tarukokoelma, Silmarillion, jota Tolkien hioi koko aikuisikänsä ajan.
Tolkien kertoi myös paljon satuja neljälle lapselleen ja näistä syntyi hänen esikoisromaaninsa Hobitti (1937), etsintäretki, jossa pienikokoinen hobitti Bilbo Reppuli, 13 kääpiötä ja velho Gandalf lähtevät vaatimaan takaisin lohikäärme Smaugin anastamaa kulta-aarretta. Tolkien kirjoitti kymmenen vuoden ajan seuraavaa romaaniaan, yli tuhatsivuista järkälettä Taru sormusten herrasta (1954–55). Romaani kertoo hyvän ja pahan taistelusta ja siitä kuinka kaikista pienimmätkin voivat kyetä suuriin urotöihin. Tolkien yhdisti eeppiseen seikkailutarinaan aineksia Silmarillion-taruistaan. Tuloksena oli ainutlaatuinen teos, joka on säilyttänyt suosionsa lukijapolvelta toiselle ja poikinut kokonaisen kirjallisuuden lajityypin. Sormusten herraa on myyty arviolta 150 miljoonaa kappaletta ja Hobittia 100 miljoonaa.
Muita teoksia kirjailijalta J. R. R. Tolkien
Kirja-arvioita
Siitä on jo muutama kuukausi, kun luin Silmarillionin. Tämän vuoksi en enää kykene kovin tarkkaan arvioon kirjan tapahtumista, joten tyydyn kuvailemaan teosta muilta osin. Kirja on todella haastava lukukokemus. Teksti on vanhahtavaa ja raamatullista. Teosta on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan, eikä sitä voi arvioidakaan perinteisten normien mukaisesti. Jos lähtisin tähdittämään sitä pelkästään juonen vetävyyden tai henkilöhahmojen syvyyden puitteissa, joutuisin antamaan kirjalle vähemmän kuin kaksi tähteä. Silmarillionin viehätys onkin jossain muualla. Olin lähellä jättää kirjan kesken jo heti ensimmäisessä luvussa. Jatkaessani lukemista tulin kuitenkin huomanneeksi tämän olevan tematiikaltaan erityislaatuinen teos. Aiheet olivat suurellisia aina maailman luomisesta alkaen. Minua viehätti se helppous, millä Tolkien perusteli universumin rakentumiseen liittyviä yksityiskohtia. Tämä sai minut pohtimaan maailmankaikkeuteen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni on todella hienoa, jos mikä kirja tahansa onnistuu saamaan lukijan miettimään syvällisiä ajatuksia. Miljöö oli niin laaja ja yksityiskohtainen, että eri kansat tulivat viimein uniini ja alkoivat elää kirjan tapahtumista poikkeavia tarinalinjoja. Toisaalta pohdin kyllä sitäkin, ettei lukukokemus olisi varmaankaan ollut niin vaikuttava, mikäli en olisi jo aiemmin tutustunut Tolkienin kaanoniin kirjojen ja elokuvien muodossa. Tämä taas herätti minut ajattelemaan, onko ylipäätään järkevää tähtiluokittaa yksittäisiä teoksia esimerkiksi Tolkienin kohdalla, koska hänen Keskimaa-kaikkeuden sisäistäminen vaatii kuitenkin useisiin eri kirjoihin tutustumista? Saman kysymyksen voisi heittää pohdittavaksi vaikka George R.R. Martinin, J.K. Rowlingin tai keiden tahansa laajoja tarina-avaruuksia luovien kirjailijoiden kohdalla. Lopullinen kantani on se, että kannatti ehdottomasti lukea Silmarillion, vaikka se vaatikin tiukkaa keskittymistä ja kuukausitolkulla aikaa.
Tuli pitkästä aikaa luettua kyseinen teos. Teos tuntui aukeavan nyt aiempaa paremmin. Kirja tosiaan lähinnä keskimaan historiikki. Teos käsittää useamman sukupolven sekä vuosituhannen. Tiettyihin tapahtumiin perehdytään huomattavasti toisia yksityiskohtaisemmin. Avain hahmot kuten Beren ja Turin ovat saaneet kymmeniä sivuja (Turin jopa oman kirjan) kun taas Tuor, Eärendil, galadriel ja monet muut ohitetaan muutamalla sivulla. Kirja on haastava teos. Nimiä on paljon ja etenkin loppua kohden se voi vaikeuttaa lukemista. Teos on kuitenkin yhtenäinen kokonaisuus jota voi suositella kaikille Tolkien faneille. Itse suosittelisin tolkienin kirjojen lukujärjestykseksi seuraava: Hobitti (sijoittuu muutamia kymmeniä vuosia sormusten herraa edeltävälle ajalle) sormusten herra (tolkienin maailmassa ajallisesti viimeinen teos) Húrinin lasten tarina (sijoittuu silmarillionin loppupuolelle, kyseistä teosta helppo lukuisempi, auttaa nimien kanssa silmarillionia varten) Silmarillion (esi historia) Kesken eräisten tarujen kirja (Lähinnä silmarillionin ja sormusten herran väliin. Nimensä mukaan tarinat laadultaan vaihtelevia)
Loistava kirja. Tämänkin lukemisessa kului kauan (noin puoli vuotta), mutta se ei ollut yllätys, koska Sormusten Herrojen lukemisessa kesti minulta vähintään yhtä kauan. Teksti oli tietenkin välillä melko raskasta, ja minulta kesti kauan lukea varsinkin kohtia, joissa vain selitettiin kuinka jokin joki virtaa sen ja sen vuoren välistä ja haarautuu sitten useammaksi puroksi (joista jokaisella on oma nimensä) jotka lopulta virtaavat mereen, koska yritin saada kaiken mahdollisen tiedon jäämään päähäni ja saatoin lukea saman lauseen vaikka kuinka monta kertaa ennen kuin tajusin sen sisällön. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka mielenkiintoisiakin kohtia kirjasta löytyi paljon. On pakko kehua etenkin sitä, kuinka sujuvasti päähahmot vaihtuivat sukupolvesta toiseen. Kun edelliset päähahmot kuolivat (jos kuolivat), kohta kirjoitettiinkin jo heidän lapsenlapsistaan ja heidän lapsistaan ja alkuperäiset päähahmot olivat enää muisto vain. Tolkien on mahtava kirjailija ja Silmarillion on mahtava kirja. Muuta sanottavaa minulla ei taida olla.
Sain kyseisen teoksen ystävättäreltäni lainaan. Vaikka kirja on raskaslukuisempi kuin Taru sormusten herrasta tai varsinkin Hobitti, koin kirjan äärimmäisen mielenkiintoisena. Koin sen eräänlaisena raamattuna ja koin sen tuovan enemmän ymmärrystä ja asiantuntemusta edellä mainittujen opusten tapahtumiin. Suosittelen kirjaa sellaisille henkilöille jotka rakastavat uppoutumista fantasiamaailmaan syvemmällä tasolla. Kevyeksi "lomalukemiseksi" en sitä suosittelisi.
Tämä kirja vaatii ehdottomasti sen, että on lukenut muutkin tolkienin keskimaahan sijoittuvat kirjat. Olen itse lukenut ne kaikki ja tässä tuntui silti menevän paljon asioita ihan ohi. Paljon tietoa pienessä paketissa! Pitäisi muistaa yhtä sun toista ja osata yhdistellä asioita. Tuntui siltä, että vieressä olisi jatkuvasti pitänyt olla kynä ja paperia että olisi voinut tehdä muistiinpanoja :D
Silmarillion on ehdottomasti ehkä yksi vaikeimmista kirjoista lukea ja uskallan vain arvailla, millaista teksti on englanninkielellä. Kaveri vihjaisi olevansa välillä tuskissaan muinaisenglannin ja hienojen sanankäänteiden kanssa. Kuitenkin, Tolkien ei pettänyt tälläkään kertaa. Silmarillion ei ole helppo luettava tekstinsä vuoksi, eikä siinä ole varsinaisesti yhtenäistä punaista lankaa, joka johdattaisi kirjan läpi. Silmarillion pakottaa lukijansa keskittymään. Kirja sisältää paljon nimiä, sekavia tilanteita, sotia ja monenlaisia juonenkäänteitä, joka saattaa helposti säikäyttää. En ikinä lakkaa hämmästelemästä Tolkienin mielikuvitusta ja tapaa kirjoittaa. Mies loi kokonaisen maailman ja tämä kirja on vain pieni osa siitä.
Luin Silmarillionin kouluprojektia varten. En saanut oikein kirjan ideasta täysin kiinni, sillä en ole lukenut Tolkienin muita kirjoja kuin Hobitti-Eli sinne ja takaisin:n. Lukuprosessi olisi ollut varmasti paljon miellyttävämpi, jos olisin lukenut ensin Taru Sormusten Herrasta-trilogian (mikä oli ensin suunnitelmissani). Silmarillion on ehkä vaikein kirja, jonka olen koskaan lukenut. Tämä on pakko lukea ainakin osittain uudestaan, sillä tästä löytyy aivan varmasti aina uudella luku kerralla jotain uutta. Mutta seuraavaa lukukertaa odotellessani mielipiteeni tästä kirjasta on ristiriitainen. Silmarillion oli paikka paikoin tylsä, vaikealukuinen ja pitkitetty, mutta siinä oli myös hyvät hetkensä: siinä oli kiinnostaviakin taruja (Ainulindalë, Húrinin tarina) ja teksti oli joka luvussa aina vain kauniimpaa. Uskon mielipiteeni muuttuvan negatiivisesta hiukan positiivisemmaksi ajan kuluessa. No mutta aika näyttää, niinhän sitä sanotaan.
Luin kirjan joskus aikoinaan luettuani suurimman osan muista Tolkienin kirjoista. Sisältö ei enää tuntunut yhtä nerokkaalta ja hyvältä kuin muu Tolkienin tuotanto. Jouduin lukemaan kirjan puoliväkisin loppuun ja lukeminen kesti tosi kauan, kun teksti oli niin tylsää. Odotin tältä sitä samaa tasoa kuin varsinaiselta Tarulta, mutta jouduin pettymään.
Silmarillion onnistuu vielä monenkin lukukerran jälkeen hymyilyttämään. Se vain on niin loistavasti kirjoitettu, kekseliäs ja niin... Niin hyvä! Sanoisin Silmarillionin olevan vielä parempi kuin Taru sormusten herrasta, vaikka tuskin kovin moni on samaa mieltä kanssani. Kirjan alusta ei tarvitse säikähtää. Itse olin hieman hämilläni, koska tuntui kuin lukisi jonkin uskonnon ''raamattua'', mikä se itse asiassa onkin. Alun jälkeen tapahtumat lähtevät vyörymään ryminällä eteenpäin, eikä hengähdystaukoja juuri ole. Tarinan juoni etenee koko kirjan ajan selvästi, vaikka siellä täällä onkin pieniä sivutarinoita. Se tuo kirjaan paljon plussaa, koska muuten kirjan erittäin vanhahtava kieli tekisi kirjasta HYVIN tylsää luettavaa. Silmarillionin voi lukea helposti ennen Taru sormusten herrasta-kirjoja, jos joku sitä epäilee. Kirja on täysin oma tarinansa. Arvosanaksi annan 10-, koska kirja jättää täysin sanattomaksi. Mukavia lukuhetkiä!
Ehdottomasti upea kirja, ja kannattaa lukea. Teksti oli kuitenkin sellaista, että vähän väkisin pakotin itseni lukemaan kirjan loppuun. Silmarillion on kuin raamattu. Se ei ole varsinainen kertomus, vaan se on historia, Keski-Maan ja Beleriandin historia. Ihan alku oli sellainen, että: Mitä hemmettiä, mitä tässä nyt oikein tapahtuu? Mutta sitten kun aloin kirjaa kunnolla lukea, niin kyllä se siitä selvisi. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka uskovat pystyvänsä lukemaan noin vanhaa tekstiä.
Silmarillion on poikkeuksellisen loistava kirja. En ajatellut näin silloin, kun sen ensi kertaa luin, mutta kahlattuani tekstiä vuosien varrella useampaan otteeseen ja luettuani välissä hieman muutakin, on mielipide alkanut saada muotoaan. Silmarillionissa positiivisinta on kuinka kirja sieppaa sydänalasta. Eeppisiä fantasiasaagoja tulee ja menee, mutta harva onnistuu todella koskettamaan. Lisäksi monet muut kirjat koskettavat pienen ihmisen ja heidän kokemustensa kautta, kun taas Silmarillion valloittaa juuri eeppisyydellään. Taistelut ja sankaruus saavat oikeassa mielialassa niskakarvat pystyyn, tuho ja kuolemat puolestaan pitävät haikeana vielä lukemisen lopettamisen jälkeenkin. Takakansiteksti on ehdottoman oikeassa liputtaessaan Tolkienin mestariteoksen keskeiseksi teemaksi kaiken katoavaisuutta, joka on käsinkosketeltavan läsnä, mitä pidemmälle taru Ardan esiajoista vyöryy.