ShadowMaker - kirjahylly
Lukutrendit



Suosikki kirjani
Viimeisimmät tapahtumat
Stephanie Meyerin Vieras oli suuri pettymys jopa aikuistenkirjallisuudeksi naamioduksi teiniscifiksi. Vieras alkoi hyvin lupaavasti uskottavuuden kera. Meyer oli kääntänyt täysin nurin kurin ihmiset vastaan avaruusoliot asetelman, mikä toimi erittäin hyvin. Se sai minut alunperin kiinnostumaan kirjasta. Odotin Meyerilta aika paljon, vaikka olinkin lukenut hänen karmaisevasta "siirappi-Houkutus"-sarjasta kaksi ensimmäistä osaa. Odotin häneltä uskottavaa scifiseikkailua, jossa taistellaan elämästä ja kuolemasta (mitä se alkumetreillä olikin huikealla, hyvällä tavalla tyrmäävällä ja ennen kaikkea koukuttavalla aavikko-jaksolla), ja pohdintaa inhimillisyydestä. Olisi pitänyt tajuta, ettei odotuksia saa nostaa liian korkealle, jos kyseessä on Stephenie Meyer. Kuten jo suluissa mainitsinkin, alku, jossa Vael vaeltaa läpi aavikon etsien pikkuveli-Jamieta ja Jaredia, oli kirjan parasta (ja harmiksi ainoaa todellista) antia. Taitavasti kirjoitettu jakso olisi voinut jatkua vaikka ikuisesti. Jokin siinä koukutti sanoin kuvaamattomasti minua: tyhjä aavikko ja vain yksi olento, jonka sisällä on kaksi olentoa. Näännyttävä nälkä sekä heikottava jano. Tästä olisi saanut paljon pohdintoja ja juonta siihen ikuisuuteen jonka olisin halunnut jatkuvan. Edes onnellista loppua ei olisi tarvittu. Voih, minkälaisen mestariteoksen Meyer olisi saanut aikaan! Mutta ei, eihän kurjuuden pidä hömppäkirjoissa (joksi tämäkin teos suureksi harmiksi osoittautui) jatkua. Kauniin ja mestarillisen alun jälkeen kirja kompastui omaan ansaansa, jonka oli tarkoitus koukuttaa lukija, eikä työntää häntä pois. Nyt puhun Vaeltajan rakastumisesta kahteen eri mieheen, Ianiin ja Jarediin. Vaeltaja oli vielä kolmensadan sivun verran samaistuttava ja fiksu hahmo, kunnes hän meni ja rakastui. Kysymys kuuluu: pilaako rakkaus Stephenie Meyerin kirjat? Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta Houkutuksessakin alettiin mennä päin mäntyä Bellan rakastuessa Edwardiin SEKÄ Jacobiin. Kolmiodraaman astuessa kuvioihin alkoi tuntua, että Meyer päätti luovuttaa tai muuten vain ei enää jaksanut kirjoittaa vakavasti otettavaa ja oikeasti koskettavaa tarinaa. MITÄ TAPAHTUI MEYER? Lopetin kirjan kesken sivulla 666 (ai että kuinka sopivasti tuo luku sattui juuri tämän kirjan lopetus-sivuksi itselläni). En enää jaksanut sinnitellä edes 50 sivua enenmpää, niin sietämättömäksi kirjaksi Vieras muuttui minulle. Se on harmi, sillä Vieraalla oli kirjan alkupuoliskolla kaikki eväät onnistumiselle, mutta mitä tapahtuikaan...?
"...Käsikirjoittaja Nash Kirklandin mielestä tapahtuma oli huvittava, mutta käyttökelpoinen vetonaula elokuvateollisuudessa" (Yllä olevasta kuvauksesta) Tosiaan... Vähän samalla tavalla asiat olivat tämän kirjan kanssa. Kirja on pöhköä hömppää, jonka Nora Roberts on kirjoittanut omalla maineellaan ratsastaen ja jonka kustantamo (mikäs muukaan kuin Harlequin) on julkaissut vain ja ainoastaan sen käyttökelpoisuuden vuoksi. Anteeksi korjaan: kertakäyttöisyyden vuoksi. Totta kai, kyse on nyt Harlequin-kirjallisuudesta, mutta silti siltä voisi vaatia edes jonkinlaista panostusta. Lukiessa ei oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa (siis ei nasevan huumorin taikka koskettavan tarinan takia). "Romantiikaksi" kutsuttu siirappinen kökköys toi makeimmat naurut kesämökkinsä riippumatossa. Johtuneekohan sokeroitujen sivujen yliannostuksesta? Tätä kirjaa voi ainoastaan suositella "välipalan välipalaksi", sillä tämä ei nouse edes Harlequin-kirjallisuuden nostamiin tavoitteisiin, jotka lukija voi yhdenkäden sormilla laskea.
Hobitti: Odottamaton matka, Kuvitettu opas perehdytti tällaisen minunkaltaiseni, vasta Tolkienin maailmaan tutustuvan, hyvin, - ja nopeasti -, Keski-Maahan: sen paikkoihin, henkilöhahmoihin ja erilaisiin taianomaisiin otuksiin. Opas on ohut, vain 79 sivuinen. Nämä sivut täyttyvät, - ei niinkään tekstistä -, vaan Hobitti: Odottamaton matka- elokuvan kuvista. Kuvat ovat upeita (mitä sitä kieltämään), mutta olisihan sitä toivonut hiukan lisää tietoja hahmoista, vaikka tässä kyseessä onkin Kuvitettu opas. Erityisesti Bilbosta, Gandalfista ja Elrondista olisi toivonut lisää faktoja. He ovat juuri niitä kaikkia lukijoita kiinnostavia hahmoja, ja harmi, ettei heidän sivun tai kahden kokoisista tiloista annettu kuvien väistyä tiedon rinnalta. Vielä tämänkin lisäksi kirjasta löytyi parannettavaa. Tällainen aloitteleva Tolkien-eksperttikin löysi hiukan lisättävää. Esimerkiksi, olisihan se ihan olennaista tietää, että Radagast Ruskea on Gandalf Harmaan serkku (tämä käy ilmi Hobitti: eli sinne ja takaisin- kirjan luvussa "Kummallinen koti",sivulla 135). Jos ei tällaisiin pieniin epäkohtiin kiinnitä huomiotaan vaan kauniisiin kuviin ja kirjan taittoon, niin Hobitti: Odottamaton matka, kuvitettu opas, tarjoaa paljon: Keski-Maan kartan, aukeaman kokoisia suuria kuvia, tietoja retkikunnan kääpiöiden taustoista, Örkki-tietoutta ja miten Klonkusta tuli Klonkku sekä paljon muuta mukavaa. Tämän avulla voi perehdyttää nuoremmankin lukijan Tolkienin maailman saloihin. Suosittelen myös Tolkienin maailmasta kiinnostuneelle, ei ekspertti- vaan aloittelevantasoiselle lukijalle!
Älyvapaat sarjakuvatarinat jatkuvat... Näihin ei kyllä kyllästy ikinä (minä en ainakaan)! Hupsut ja rakastettavat Muumi-hahmot jatkavat kunniallisesti ihania toilailujaan Muumilaaksossa (ja sen läheisillä mailla), jossa lähes tulkoon kaikki on mahdollista! Suosittelen lämpimästi kaikille muumeja rakastaville ahkerille sarjakuvalukijoille!
Muumi-sarjakuvat tuovat esille Muumi-perheen ja heidän ystävien "villimmät puolet". Vitsiä tulee joka tuutista, kirjalla on todellinen naurutakuu! Hullut ja joskus jopa hiukan älyvapaat juonenkäänteet ovat herkkua sarjakuvissa. Muumi-sarjakuvien ääreen on ihana palata aina synkkinä päivinä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen. Loppujen lopuksi Muumeillakin menee toisinaan asiat aivan pieleen, mutta se ei heitä kuitenkaan haittaa. Meidän pitäisi ottaa mallia heistä, ja unohtaa turha murehtiminen! Ei se maailma aina niin vakava paikka ole!
- Risingshadow
- Members
- ShadowMaker