Uusikuu

Koukuttava kirja tämäkin, luin yhdeltä istumalta! Minusta tuli nyt aivan team Jacob tämän kirjan seurauksena. Maailma innostaa ja koukuttaa, kirjan kirjoitustyylikin on minusta hyvä, koska siinä ei ole sorruttu liikaa kikkailemaan kielellä, mikä usein vie huomiota tarinalta.

Uusikuu on kyllä mielestäni koko sarjan huonoin osa. Tässä on vähän sama rakenne kuin Houkutuksessa, jossa loppua kohden alkoi juonikin vasta tiivistyä kunnolla. Tässä teoksessa vain on paljon tylsempi keskiosa, kun Bella on niin masentunut ja kaikki tuntuu menevän huonosti.

Luettuani kirjan pariin otteeseen, tykkään hyppiä kirjan keskiosassa eteenpäin jonkin verran ja odotan vain pääseväni lukemaan kirjan viimeisiä sivuja. Loppu on mielestäni paljon onnellisempi kuin kirja muuten ja tarina käykin vasta siinä vaiheessa kiinnostavammaksi.

Hmh. Hiukkasen liikaa voivottelua ja ikävöintiä. Eikä oikeastaan yllätä millään tapaa, koska koko maailma on jo spoilannut tämän moneen kertaan. Muuten olisi varmaan ollut helpompi nauttia.

Tässä kirjassa esitellään ne olennot jotka ovat ainoa syy miksi tämän kirjasarjan aikoinaan luin, eli Quiletti-ihmissudet. minulla ei ole oikein muuta mielipidettä kirjasta, kuin se että ne oli hyvin kuvailtu ja muutenkin paljon mielenkiintoisempia otuksia, kuin vampyyrit.

Pidin tästä osasata huomattavasti enemmän kuin edeltäjästään. Ehkä osaksi sen takia kun Edward (ehdoton inhokkini) lähti ja suosikkipoikani Jacob tuli takaisin kuvioihin, nyt jopa suuressa osassa. Kirja eteni mukavaan tahtiin, enkä kirjan loputtua jäänyt tuppisuuna istumaan vaan nappasin jatko-osan käteeni ja ahmaisin senkin. Koukuttava sarja sanoisinko.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että Edwardin olisi pitänyt pysyä poissa kokonaan, vaikka kirjan pointtihan on se että Bella menee hakemaan Edwardia Volterrasta, eihän kirjassa muuten olisi oikeastaan mitään juonta. Jacobin luokittelisin parhaaksi hahmoksi koko sarjassa, ja ihmissudetkin on kivoja. Mielestäni Edward on edelleen ihan hemmetin ylisuojeleva Bellaa kohtaa. Kirja on ehkä hukkasen parempi kuin ensimmäinen, mutta lopetan nyt tähän tämän kirjoittamisen..

Toivoin kun luin kirjaa että Edward ei palaisi takaisin ollenkaan! Jacob oli lempihahmoni! Olihan Edwardikin hyvä mutta....! En tiedä! Jacob on kuitenkin lempparini! Pidin siitä (Vaikkei sitä nyt voi sanoa Pidin) kun Edward häipyi ja Jacob tuli kuvioihin. Mutta ei tässä enempää :)! Suosittelen kaikille :)

Tätä kirjaa lukiessa alkoi ihan toivoa että Edward ei koskaan edes palaisi takaisin, Jacob on muutenkin lempparihahmoni koko kirjasarjassa. Tykkäsin tästä kirjasta, kuten kaikista muistakin twilighteista, vaikka en kohderyhmään kuulukaan.. ;)

Toinen osa tästä sarjasta oli melkeinpä vielä huonompi kuin ensimmäinen. Tokihan tämäkin oli ihan mukavaa ja nopeaa lukemista, mutta en edes lukenut sarjan kolmatta osaa. Elokuvista pidän paljon, mutta Meyerin kirjoitustyyli ei ole aivan minun tyylistäni. Ymmärrän kyllä, miksi jotkut tätä sarjaa rakastavat :)

Ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen kirja, mutta ihan nopeaa luettavaa tämäkin :) ehkä hiukan liikaa itsesäälissä kieriskelyä, ja Edwardin itsensä paljastamis kohta lopussa nykyisin lähinnä naurattaa elokuvan takia :D

Kirja oli juoneltaan aikas samanlainen kuin edeltävä kirja Houkutus. Alussa vatvotaan ihmissuhteita tylsistymiseen asti ja vielä puuduttavammin kuin Houkutuksessa, mutta viimeiset sata sivua on vauhdikasta toimintaa joka korvaa pitkän odotuksen. Paikoitellen todella ennalta-arvattava, mikä on tietysti hiukan harmi, mutta yllättäviäkin käänteitä oli. Olen edelleenkin kiinnostunut lukemaan sarjan loppuun, vaikka kirja oli heikompi esitys kuin Houkutus. Toivottavasti kaksi viimeistä ei huonone tästä.

Hyvä kirja. Ehkä ensimmäistä osaa hieman huonompi.

Luin kirjaa sivulle 338 asti ajatuksen kanssa (vaikka ne yrittivätkin harhailla aika ajoin), sen jälkeen en enään pystynyt. Joten siis arvosteluni perustuu saamani kuvaan jonka 338 sivun aikana ehdin muodostamaan. Ihan ensiksi on sanottava, että petyin pahasti. En vain Meyerin tekemän huonon juonikuvion takia (Edwardin lähdön),vaan lähes kaikkeen mitä kirjassa oli. En pitänyt sen kirjoitustyylistä, juonenkulusta,henkilöistä, jne.. Juoni kulki kuoleman hitaasti, kirjoitustyyli ei saanut sitä henkiin, kun henkilöt tökkivät sitä aseillaan. Henkilöistä ehkä ainoat, jotka olivat siedettäviä olivat Esme ja Carlisle, jotka saivat erittäin vähän 338 sivun ajan tilaa, ja Jacob aijoittain. Elokuvia katsoessa Jacob oli vain pinnallinen ja ärsyttävä marisija, mutta tässä oppi pitämään hänestä enemmän ja ymmärtämään, että hän on hiukan muutakin kuin muskelikasa. Tässä Jacobin hahmo on paljon miellyttävämpi kuin elokuvissa. Kuitenkin se, että Jacobin hahmo ylitti odotukset (jotka eivät olleet kovin korkealla), se ei kuitenkaan pelastanut koko kirjaa. Odotin Uudenkuun olevan hyvä,ehkä parempi kuin Houkutus, noin 3 tähteä. Ja kun kuulin ystäviltäni, että tämä ei ole yhtä hyvä kuin Houkutus, pidin kuitenkin ennakkokuvitelmistani kiinni, ja avasin tämän kirjan ilman ennakkoluuloja (paitsi Jacobia kohtaan). Joten olin erittäin pettynyt, kun ymmärsin, ettei tämä tästä taida parantua. Tätä kirjaa lukiessa mieleeni tuli monta kysymystä ja toteamusta mieleen: Kuka tällaisia kirjoja julkaisee kovakantisina, tämähän on Harlequin-tasoa?! Miksi maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka pitävät tästä? Ja mitä he näkevät tässä? jne... Kuten jo alussa sanoin, tämä mielipide perustuu 338:aan sivuun. Aijon kyllä kahlata läpi loput kirjasta, hyppäen kylläkin tylsien lukujen yli. Mutta jos tästä kirjasta jotain myönteistä pitää löytää ja sanoa, niin kaipa se on hyvä todeta, että massan mukana kulkevat teinitytöt edes lukevat jotakin, vaikka se olisikin jotakin tällaista mitäänsanomatonta hömppää (Huom. näin itse teinityttönä,- muttei kuitenkaan massaan kuuluvana -, haluan sanoa).

Pidän tätä kirjaa koko sarjan huonoimpana, koska tässä oli niin paljon susista ja Jacobia. Itse olen ehdottomasti vampyyrien puolella ja lukeminen Jacobin ja Bellan yhdessä viettämästä ajasta oli ehdottomasti pitkästyttävää. Alku ja loppu kumminkin pelastivat kirjan, varsinkin viimeiset luvut olivat mieleeni.

Monet ystävistäni pitävät tätä kirjaa sarjan huonoinpana. Monet taas ajattelevat sen olevan parhainpia, koska Edward häipyi ja Jacob tuli kuvioihin jne. Omasta mielestäni kirja on sarjan paras teos. Se kuvaa todella kauniisti Bellan tuskaa sinä aikana kun hän on erossa Edwardista, ja sitä helpotusta jonka Jacobin seura saa aikaan :). Hyvin kaunis teos indeed.

Uusikuu on kirja josta joko pitää tai sitä vihaa..... Itse kuulun siihen joukkoon, joka pitää tätä kirjaa sarjan parhaana. Syy miksi pidän tästä kirjasta on yksinkertaisesti, se että Edward häipyi ja Jacob tuli hänen tilallleen!!! Siinä missä Bellan ja Edwardin "suhde" (eritttäin epäaito sellainen) on teennnäinen ja imelä on Bellan ja Jacobin suhde ikääänkuin sisarusmainen ja aito. Jacob myös tuo sarjaan jotain olennaista; puhekieltä. Myös kirjan loppu ottaa päähän, miks ihmeessä Bella lähtee pelastamaan Edwardia, tietäen että se loukkaa Jacobia??? Ja vielä ottaa Edwardin vastaan, kuin elämänsä pelastuksen??? Järki hoi, älä jätä?! Ja eräs pieni mutta minun kohdallani häiritsevä asia, miksi Jacob on välillä Jacob, välilllä Jake?

Uusikuu oli tylsin sarjan kirjaista, mutta lappu osa kirjasta oli hyvä.Tylsää kirjassa oli se ,että edward lähtee ja jättää Bellan.Miinusta tuli myös siitä ,että kirjassa ei ollut oikein jännää kohtaa.loppu oli siksi hyvä ,sillä siinä oli tarpeeksi vauhtia.

siis koko kirjasarjasta tämä kirja on minusta ärsyttävin, koska edward lähtee heti alussa. Siis minähän en henkilökohtaisesti pidä ollenkaan Jacobista. Lisäsi kirjan juoni oli todella laiha. Edward lähtee, Bella masentuu, Bella lyöttäytyy yhteen Jacobin kanssa, Bella pelleilee. Pidin kirjassa ainoastaan lopusta. Minusta sekin oli tosin tylsä. Liian sovinnainen ratkaisu minun makuun.

Koko kirjasarjan luettuani voin jälkeenpäin sanoa, että tykkäsin Uusikuusta jotenkin erityisesti. Tarinan rauhallisuus ja yksinkertaisuus kiehtoi ja lisäksi koko kertomus toi täysin uusia näkökulmia ja tapauksia tarinaan.

Aivan ihana kirja! Ei yhtään haitannu vaikka Edward lähtikin. Jacob on aivan ihana tyyppi. Oli tosi hyvä veto vetästä se mukaan tähän tarinaan. Oli kiva lukea sen juttuja ja sitä miten se epätoivosesti yritti saada Bellaa itelleen. Uusikuu tulee aina olemaan paras twilight kirjoista ja tulen aina kuulumaan team Jacobiin. 5 tähden arvonen kirja<3

Kirja oli välillä jopa tylsä. Oli mielenkiintoista lukea Jacobista ja ihmissusista, mutta Bellan angstailu oli kerrassaan puuduttavaa. Edwardin lähtö oli kai ihan okei, vaikka mietin miksi muka se oikeasti olisi lähtenyt. Ykköskirjan jälkeenhän he olivat niin rakastuneita. En olisi Meyerinä laittanut Edwardia lähtemään, ainakaan tolleem. Ei Edward ois jättänyt Bellaa mihinkään metsään yksin. Saa nähdä jos muutan mieleni JOS luen joskus uudestaan. Kirjahyllyssähän se muiden houkutus-sarjan kirjojen kanssa odottaa vain lukiaa. :)

Myää kirja on huonoin, Bellan angstailu ja Jacobin viha vampyyreitä vastaan, yh. Loppu oli ihan hyvä, nykyään kun luen kirjaa luen alun, skippaan keskikohdan ja sitten luen lopun. Jay(Y).

Taattua Meyer-laatua. Tässä kirjassa rakastuin peruuttamattomasti Jacobiin, joka on mielestäni sata kertaa aidompi hahmo kun Edward. Luksusta, että sai lukea oikeastaan vain Bellasta ja Jakesta sekä heidän ystävyydestään. Ihmissudet vaan on kivoja ;)

Jos tätä kirjaa täytyisi yhdellä sanalla kuvailla, niin se olisi loistava. Pidin kirjan synkästä ja surullisesta teemasta, jota varsinkin alussa oli paljon. Pidin myös Jacobista, koska hänen ja Bellan suhde oli niin tunteellinen. Täytyy myös sanoa, että Uusikuu olisi ehkä jopa parempi kuin Houkutus jos loppu olisi toisenlainen. Mutta koska loppu on tylsä, kirja on kokonaisuutena yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa.

Tämä kirja ei osoittautunut niin suureksi pettymykseksi kuin Houkutus; kirjan pelasti kesken jättämiseltä vain Meyerin parantunut englanninkielen käyttö, sekä kaikkia vampyyrihahmoja ja Bellaa mielenkiintoisempi hahmo, Jacob Black. En vaivautunut ostamaan tätä kirjaa, vaan lainasin sen kirjastosta sillä Houkutus oli jo päätynyt pettymyksen jälkeen divariin, ja täytyy sanoa etten ostaisi tätäkään, vaikka pientä edistystä oli havaittavissa. Kirja oli edelliseen nähden kuitenkin tylsä puoliväliin asti, ja luin sitä useissa kohdissa vain tahdonvoimalla läpi. Loppu kävi hiukan jännittävämmäksi muttei silti pelastanut kirjaa ja täyttänyt hyvän lukukokemuksen kriteerejä. Yksi tähti enemmän kuin Houkutukselle, ja sekin vain Jacob Blackin takia.

Kirjallisilta ansioiltaan Uusikuu on samaa tasoa kuin muutkin sarjan osat: juonta saa hakea kissojen ja koirien kanssa, ja hahmot ovat syvyydeltään lähinnä tapetti-osastoa. Meyerin kirjoitustyyli (tai muukaan tyyli) ei muutu, mikä sinänsä on plussaa, koska lukija saa varmasti sitä mitä tilaa. Omiin silmiini ottaa kielen rönsyilevyys ja sellainen tietty liika kaunopuheisuus, mikä oikeasti jo hankaloittaa lukemista ja koko kirjan nautittavuutta. Juoni on aika yksinkertainen, ellei nyt ihan olematon. Kuten koko kirjasarja, keskittyy myös Uusikuu enemmän Bellaan ja hänen henkilösuhteisiinsa kuin juoneen tai tapahtumiin. Toisin kuin muissa sarjan osissa, Uusikuussa Bella ei kyhnää suurinta osaa ajasta Edwardin kanssa. Koska itse inhoan Edwardin hahmoa ja pidän hänen vampyyriperhettäänkin parhaillaan lähinnä mielenkiinnottomina, on Edwardin ja vampyyrien poissaolo minulle iso plussa. Bella sen sijaan angstaa heidän poissaolostaan melkein joka sivulla, mikä koettelee hermoja. Jacob on mukavaa vaihtelua Edwardiin, ja hän on sellainen "suloinen pentu" -hahmo, josta on helppo pitää. Hän ja muut ihmissudet ovat myös ihan mielenkiintoisia, tai ainakin mielenkiintoisempia kuin sarjan vampyyrit. Uusikuu on suosikkini sarjan kirjoista, suurelta osin sen takia, että Edward esiintyy siinä niin vähän. Ei se mikään suuri kirjallinen ansio tai lukunautinto silti ole. Kolme tähteä on ehkä hieman liioiteltu tai liian positiivinen arvio: kirjan tasoa vastaisi paremmin ehkä vahva kaksi plus tai heikko kolme miinus.

Houkutuksen jälkee tartuin kirjaan todella suurilla odotuksilla. Ensimmäisellä lukukerralla petyin. Missä on Edwardin ja Bellan romantiikka ? Ylipäätään missä koko Edward on kirjassa. En pitänyt Jacobista ja ajattelin, että ei tätä kirjaa varmaan montaa kertaa tule luettua. Mutta sitten ajattelin lukea kirjan uudelleen. Aloin pitämään Jacobista. Ja susista. Edward ei tuntunutkaan enää niin täydelliseltä, vaikka varmasti koko loppuelämäni ajan tulen olemaan Team Edward. Kirja on paljon juonellisempi ja tapahtumarikkaampi kuin Houkutus. Nyt Uusikuu on yksi lemppareistani tässä sarjassa :)

Periaatteessa en pettynyt, ehkä siksi etten edes osannut suhtautua tämän lukemiseen niin kiihkeästi kuin Houkutuksen. Kirja oli alusta (ensimmäiset kolme lukua) mielenkiintoinen, mutta sitten alkoi se Bellan niiiiiiiin pitkästyttävä kertomus masentuneisuudestaan ja siitä ettei mikään toimi. Tästä saakka kirja oli lähes tuskastuttavaa lukea, mutta onneksi saatiin pian apu Jacob Blackin muodossa - lempihenkilöni. Mutta sitten kun Jacobkin muuttui lähes täysin puolivälissä, tuntui kuin kirjasta olisi kadonnut se yksikin syy miksi lukea tätä. Asiaa ei helpottanut, että Houkutuksessa totuin siihen, että Edward olisi paikalla ja tekisi tilanteista jännittäviä auttaessaan Bellaa - yhtäkkiä Edwardia ei ollutkaan. Tässä Bella vain kuuli Edwardin äänen, ja alkoi siksi hakeutua vaarallisiin tilanteisiin, mikä haiskahti hivenen säälittävältä. Alicen ilmestymiseen asti kirja oli yhtä tuskaa lukea, mutta loppua kohden tapahtumat paranivat, vaikken ihan kaikesta tolkkua saanutkaan. Mutta loppujen lopuksi, taas kerran katsellessani kirjan kantta, pakko myöntää että en varmaan hankkisi tätä omaksi. Plussaa kuitenkin parista asiasta. Kirjan kieli oli edeltäjänsä tapaan helppolukuista, ja harmaassa sisällössä näkyi myös väripilkkuja hauskojen tilanteiden muodossa. Suosittelen silti kirjaa luettavaksi niille, jotka tykkäsivät Houkutuksesta, vaikka itse antaisinkin kaksi ja puoli tähteä. Mutta olipahan tämä lukukokemus siinä missä muutkin. Ei ole kirja eikä mikään, jossei se herätä mielipiteitä.

Kirja oli sinänsä hyvä, mutta yhdessä kohtaa juoni tuntui jämähtävän paikalleen. Tuntui kuin tapahtumilla ei ollut juonen kannalta mitään merkitystä. Myöhemmin selvisi että tosiaan olihan niissä. Mutta siinä kohtaa kirja menetti otteensa minusta ja jouduin oikein taistelemaan etten olisi heittänyt kirjaa päin seiniä. Mutta kannattaa siis lukea koska mukavaa lomaluettavaa ei ole koskaan liikaa:)

Ihmeellistä. Sitä tarttui kirjaan hyvin epäilevin käsin -ja aluksi epäilys vain kasvoi. Ennalta-arvattavuus, tapahtumien hidas kulku ja tyhjäntoimittaminen, sitä se minusta oli. Ihmetellen itseänikin jatkoin eteenpäin, jotain siinä kirjassa oli. Jotain, jonka takia täytyi kääntää seuraava sivu. Ja kun loppujenlopuksi, siinä reilusti yli kirjan puolenvälin, alkoi tapahtua jotain mielenkiintoista. Piti kääntää sivuja ennen kuin niitä ehti lukea ja sitten kääntää takaisin. Tekstin tahti kiristyi kaksinkertaiseksi, eikä enää oikein voinut päätelläkään mitä tapahtuisi. Kirja ei kuitenkaan (_tietenkään_) hukannut genreuskollisuuttaan, ja nyt puhun romantiikasta enkä fantasiasta. Loppu jäi jatkon kannalta täysin auki. Sitten rahastetaan jatko-osilla.

Kuten täälläkin ovat jo useammat maininneet, Uusikuu oli hyvä, mutta verrattuna edeltäjäänsä Houkutukseen se oli vähän pettymys. En itse käyttäisi aivan sitä termiä, mutta en voi mitään sille tunteelle, joka kertoo ettei vuosisadan rakkaustarinoille kuulu tehdä jatkoa! Siinä missä Houkutus nimenomaan oli rakkaustarina, Uusikuu ei ole. Ennemminkin tarina ystävyydestä, ja seikkailukertomus. Tietenkään se ei pysty olemaan kertomatta rakkaudesta, mutta siitä kai vähänlaisesti ja enemmän kaipauksesta. Sudet ovat mielenkiintoinen lisä hahmogalleriaan. Tietysti heistäkin löytyy Bellan tuttuja, sillä eihän seudulla voi asua taruolentoja joita hän ei tunne... Uusikuussa Bellan hahmo ei enää ole korosteisen kömpelö, ainoastaan tavallisen, ja kärsii perinteisistä lemmentuskista. Ärsyttävää, joskin ehkä tilanteeseen kuuluvaa, on jatkuva itkeskely, jota naiset tuntuvat kaikissa kirjoissa harrastavan. Uusikuussa on monia kielellisempiä nokkeluuksia, kuten viehättävän kuvaileva kieli, joka ei käy liian hankalalukuiseksi, sekä tyylikkäät tyhjyydenkuvaukset pelkillä kuukausien nimillä... Juoni etenee omalla painollaan ja sujuvasti, kaikki ei aina suju parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tuskin huonoimmallakaan. Eikä sen kuuluisikaan. Lopunkin voi tulkita useammalla tavalla.

Odotukset olivat korkealla Houkutuksen jälkeen ja ikäväkseni myönnän, että hienoinen pettymys tämä oli. Tämä ei herättänyt minussa enää samalla tavalla tunteita, kuin ensimmäinen kirja. La Pushin jengi kuitenkin korjasi tilannetta varsin hyvin jännittävillä, mysteerisillä käänteillään ja arvoituksillaan. Silti ehdottoman lukemisen arvoinen ja varmasti miellyttävä lukukokemus, mikäli Houkutuksesta piti. Voisin sanoa, että pettymys - joka varmasti johtui vain liiallisista odotuksista - oli niin pienen pieni, että neljä ja puoli tähteä tämä ansaitsisi. Kolmatta suomennosta odotellessa!

Kirja oli hyvä mutta minäkin petyin sitä lukiessani, odotukset olivat aika suuret mutta pettymys ei ollut kuin hyvin hyvin pieni... :D Valitettavasti näin joskus yhdellä sivulla juonenpaljastuksen kirjasta mikä ei ollut mukavaa... Mutta aion ostaa kyllä kirjan mahdollisimman nopeasti itselleni! ^^ Kolmatta kirjaa odotellessa, taidan lukea vielä muutaman kerran molemmat osat!

On pakko myöntää, että petyin, ja aika pahasti. Ehkä se oli oma vikani, sillä odotin Uudestakuusta muodostuvan yhtä loistava ja koukuttava lukuelämys kuin Houkutus oli minulle ollut, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan taivalsin kirjan aika tahmeasti eteenpäin ja toivoin, että se todella alkaisi ja näyttäisi kyntensä, mutta lopputulos oli latistunut. Ei voi muuta sanoa.

Yhden lukukerran jälkeen on hankala arvioida kirjaa kriittisellä silmällä. Tiedän vain etten ole ikinä lukenut mitään näin ihanaa. Jos viisi pistettä on maksimi, antaisin vaikka kuusikymmentä! Kirjassa oli vauhdikkaita juonenkäänteitä, kutkuttavaa takaa-ajoa, voimakkaita, vapisuttavia tunteita, ihanaa läheisyyttä... Haikeutta, surua ja rakkautta. Tämä on parempikin kuin odotin. Menetin yöuneni tämän takia, kun vapisin peiton alla miettien kuumeisesti ja innoissani mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta harmitti: en halunnut kirjan loppuvan ikinä. Bellaan oli niin helppo samaistua - itkin kun Bella suri, nauroin kun hänkin nauroi ja hymyilin kun Bella oli onnellinen. Kirjan oivallukset eivät välttämättä olleet suuria, mutta kuka sellaisesta välittää kun lukee jotain näin mahtavaa ja kaunista? Sanoma oli kyllä aika selkeä: tosirakkaus voittaa kaikki esteet. Kirjailijan pohdintoja ja hassuja sanavalintoja oli hauska lukea. Kirja piti mukanaan silloinkin kun ei lukenut, eikä kirjan maailmaa jätä hevillä unten maillakaan tai kirjan loputtua. Itse en enää pysty odottamaan Eclipsen suomennosta - tosin pelottaa kun neljättä osaa on odotettava englanniksi ainakin ensi syksyyn. Sudet olivat loistava veto. Jokaiselle lukijalle tuli varmaan epäilyksiä niistä, mutta oikeaa henkilöllisyyttä oli vaikea arvata. Ne loivat uutta syvyyttä kirjaan. Bellalta ei kyllä ongelmia puutu... :) Tämä kirja on pakollinen kaikille Houkutuksen lukijoille. Suosittelen kumminkin kaikille muillekin Houkutuksen lukemista. Asteikolla 4-10 tämä on ainakin 17.