Q_Black

Hetken mielijohteesta pistin tämän kirjastosta varaukseen koska tämä juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Tai mitä minä valehtelen, tämähän oli ihan täydellisen nerokas. Kirja imaisi mukaansa heti alkusivuilta lähtien ja pidin kirjan tehokkaasti ja lennokkaasti etenevästä juonesta. Ja jotenkin tarinassa oli havaittavissa hienosti sitä miten aika voi muuttaa ihmisiä, mutta muistot säilyvät. Tässä oli mielenkiintoisia hahmoja, kevyttä huumoria ja sitä kuuluisaa romantiikkaakin. Ja voi mahdoton miten monta kertaa minä taisin tätä lukiessa tiristää itkua milloin mistäkin syystä. Tämä oli sellainen lempeä ja lämminhenkinen tuulahdus, joka pistää miettimään itsekin omaa elämäänsä. Jotkut jutut tässä olivat lukemisen edetessä vähän ennalta-arvattavia, mutta se nyt ei minun lukukokemustani haitannut. Miusta taitaa olla tulossa ihan täysi romantikko kun luen tällaisia kirjoja, mutta ei voi mitään, se on menoa nyt! Viihdyttävä, helppolukuinen ja nopeatempoinen kirja, johon jää koukkuun. Ja jos en ihan väärin muista niin ehkä jossain vaiheessa näin uutisen, että tästä olisi tulossa mahdollisesti elokuva. Jos näin on, aion ehdottomasti katsoa sen!

Rakastuin ensimmäiseen osaan mitä pidemmälle sitä luin, joten oli sanomattakin selvää, että tähän piti päästä käsiksi heti kun se oli mahdollista. Kuuntelin tämän jo englanniksi kun se julkaistiin ja tietenkin tämä piti päästä lukemaan myös suomeksi. Siis tämä sarja on OUTO. Kuten aiemmassakin osassa, tässäkin tuli lukiessa sellainen hämmennys, tajusi mitä luki muttei kuitenkaan. Tämä maailma on sekaisin, kirjailija on sekaisin ja hahmot ovat totaalisen sekaisin... ja minä nautin joka hetkestä. Alexisin päänsisäiset monologit viihdytti entiseen tapaansa ja Nyxin tokaisut saivat nauramaan enemmän kuin kerran. Loistava hahmo. Huumorilla ja outouksilla kyllästetty kirja nappaa matkaansa ensi sivuilta saakka ja siinä missä ensimmäinen osa käynnistyi vähän hitaanlaisesti ja sai lukijansa hämmennyksen valtaan, tämä kirja kiihdyttää jo ensimmäisiltä sivuilta saakka. Sivulta toiselle revitellään humoristisella ja vähän roisillakin otteella, kuumat tunteet leiskuaa ja spicyt kohtaukset saavat virnuilemaan typerästi. Tämä kirja on totaalisen sekaisin, häiriintynyt ja unhinged, ja mä RAKASTIN tätä. Melkein tekisi mieli lukea tämä heti uudelleen. Tämä sarja jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta minun kaltaiseen kieroon ihmiseen tämä uppoaa kyllä kuin veitsi voihin. En malttaisi millään odotella jatko-osaa. Loppu antaa ymmärtää, että kaikkea hyvin mielenkiintoista on luvassa jatkossakin.

Supersuositun Elohopea-kirjan jatko-osa ilmestyi englanniksi viime vuonna marraskuun 18. päivä ja tästä kohistiin viikkoja ennen sen julkaisua ympäri somea. Elohopea lukeutuu omiin suosikkikirjoihin ja olin niin malttamaton, että piti sitten alkaa kuuntelemaan tätä jatko-osaa äänikirjana englanniksi.  Tämähän on ihan äärettömän pitkä äänikirjana, että tarinan parissa sai kyllä muutaman päivän kuluttaa. Ja tämänhän kuuntelee mielellään äänikirjana jo siksi, että Kingfisherin lukijaäänenä on ihana Anthony Palmini. Hänen samettiääntään kuuntelee jo pelkästä kuuntelemisen ilosta, joten suosittelen lämpimästi jos yhtään englanti taittuu niin kokeilemaan tätä kirjaa. Kirjassa on aika tasaisesti tarinaa sekä Saeriksen että Kingfisherin näkövinkkelistä. Tässähän riitti sitten tapahtumaa ja vauhdikkaita tilanteita joka sivun edestä. Ja tietenkinhän tässäkin kirjassa oli parhautta Kingfisherin ja Saeriksiksen väliset kohtaukset, mutta jotenkin shown varasti kokonaan Carrion, joka aina äänessä olleessaan sai kuuntelijansa nauramaan, kerrassaan mahtavan hupaisa ja persoonallinen hahmo. Tietenkin alkuperäisten hahmojen lisäksi tässä päästään tutustumaan myös muutamaan uuteenkin tyyppiin. Kirja pudottelee jokusen juonellisen pommin, se naurattaa ja vähän itkettääkin. Jotenkin, en tiedä, tästä jäi uupumaan ensimmäisen kirjan tunnelma. Hyvä tämä oli, mutta Elohopealla on edelleen paikka minun sydämessäni.

Siinä missä ensimmäinen osa oli aika ohut välipalakirja niin tähän toiseen osaan onkin survottu vähän kaikkea ihan urakalla. Kirjan alkupuolisko keskittyy lähinnä poliittisten kuvioiden ja draaman kehittelyyn ja mietin jossain vaiheessa eikö tämä lähde ikinä etenemään. Alku tosiaan oli vähän kuin liisterissä olisi tarponut ja jostain syystä minua ärsytti Diem ja hänen luupäisyytensä ihan suunnattoman paljon tässä osassa. Slowburn vaihtui välillä vähän slowpainiksi, mutta onneksi kirjassa oli maailman paras hahmo Taran, joka sanoi ääneen ne asiat, joita minä karjuin lukiessani kirjalle. Miksi sivuhahmot on nykyisin usein aivan törkeän hyviä ja melkein sivuuttavat päähahmotkin? En tiedä, mutta Taran on mun uusi rakkaus. Vaikka onkin blondi. Ei siinä, tälläkin kirjalla oli hetkensä, jotka saivat minut hymyilemään typerästi ja siirtymään hiukan Team Lutheriin. Maailmaa rakennetaan jälleen, uusia suhteita syntyy ja juonittelun tiivis verkko kiristyy entisestään. Loppua kohden kirja tosiaan kiihdyttää juonen kanssa ja loppumetreillä kirja pudottaa parikin wtf-hetkeä lukijansa silmien eteen. Ja tietenkin tämäkin osa päättyi semmoiseen cliffhangeriin, että odotellappa tässä nyt sitten seuraavaa osaa. Hyvää viihdyttävää romantasiaa, mutta josta ehkä hiukan uupui se jokin, en tiedä. Aion kyllä jatkoakin lukea.

Argh, tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa sen sisällöstä. Siis niin, näin tuhottomasti tästä videoita ja tätä mainostettiin kuin viimeistä päivää somessa. Pakkohan se oli "mainostuksen uhrina" hankkia itselle luettavaksi tämäkin kirja. Huhheijjaa. Oli tämä melkoinen työmaa. Luin tätä kirjaa puolisen kuukautta ja kylläpä tökki. Kirjassa on siis yli tuhat sivua ja luin siis tätä englanniksi. Pakko myöntää, että ihan kaikkea en kyllä minun horjuvalla englanninkielen taidollani ymmärtänyt. Tässä kirjassa oli paaaaljon alkemiaa ja erilaisia muita vaikeita sanoja, joista en tiennyt mitä ihmettä ne tarkoittaa eikä googlekaan meinannut osata kertoa. Ei ehkä ihan sellainen ensimmäinen kirja, jolla lähtisin englantia lukemaan harjoitusmielessä. Kirjan edetessä jotkut sanat ja termit alkoivat tulla vähän tutummaksi, mutta kyllä minulle jäi vielä paljon selvitettävää. Voi suomentajaparat, tässä on voinut olla melkoinen savotta.

Tulihan se viimein! Tämän ensimmäisen kirjan kaikki kolme osaa ovat tipahdelleet eetteriin yksitellen ja piti hillitä himonsa lukea nämä etukäteen kun ennakkotilasin kirjan itselleni. En tiedä kuvailisiko tätä edes miksikään dark romanceksi, tämä on vähän sellainen Criminal Mindsin ja tulikuuman romanssin risteytys, jossa lahdataan porukkaa, valehdellaan ja rakastetaan sitäkin kovemmin. Väkivaltaisia kohtauksia on kuvattu jossain määrin yksityiskohtaisesti, mutta ei minusta mitenkään liian makaaberisti. Spicyä löytyy, mutta ei överimeiningillä ja sujuva dialogi rikostutkinnan hengessä jaksaa viihdyttää lukijaansa alusta loppuun saakka. Harvoin kehitän itselleni naispäähahmoista mitään suosikkeja, mutta pakko myöntää, että Lana oli kyllä kunnon badass. Ja saatoin nauraa ja irvistellä useampaan otteeseen tätä lukiessani. Ja loppua kohden kiihdytettiin vähän juonta ja pääparin tarinalla on vähän sellainen bittersweet-fiilis, joten odotan kauhulla ja innolla miten tämä kaikki päättyy. Viihdyttävä, vähän humoristinen, raakalaismainen ja kuuma, sitä kaikkea tämä on.

Minulla oli jotenkin ristiriitaiset fiilikset ensimmäisestä osasta. Pidin siitä, mutta samalla siinä jokin tökki. Edellisen osan vaiherikas taistelu on ohi ja tällä kertaa päähenkilömme päätyvät ihan erilaiseen maailmaan. Kirja keskittyy Paedynin pakomatkaan sekä pääparin väliseen monimutkaiseen suhteeseen, jossa vihataan ja rakastetaan vuoronperään. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta, tämä oli ihan sellainen perus hyvä kirja, mutta jotenkin tästä jäi vaan vähän tylsä maku suuhun. Kiusoittelusta ja slow burnista tykkääville tämä on varmasti mieleen, tässä paetaan, tässä taistellaan ja sitten välissä vähän pussaillaan, oikeastaan koko kirja on tätä yhtä ja samaa ilman, että tässä tapahtuu mitään kovin kohauttavaa. Kunnes päästään sitten loppumetreille ja ihan loppupäässä hillitsin himoni viskata tämän kirjan seinään koska tämä loppui niin äärettömän ärsyttävään kohtaan ja olin suoraan sanottuna raivoissani. En tykännyt sitten yhtään. Mutta joo, edelleen ristiriitainen kirja jostain syystä minulle, mutta olen masokisti, joten aion todennäköisesti lukea sen viimeisenkin osan kunhan se suomennetaan.

Ohhoh. Melkoinen oli tämä. Siis luin tämän päivässä koska en vaan malttanut laskea tätä käsistäni. Perinteisestihän tässä on taas yksi onneton reppana, jolla on kykyjä ja niistä pitäisi saada selvää samalla kun pitäisi vielä taistella itsensä vaarojen läpi mystisen komentajan seurassa, joka kohtelee häntä kuin ilmaa. Tässä on tietenkin perinteisen enemies to loversin ainekset kasassa, ja sitähän me rakastetaan. Jotenkin tämä maailma imaisi mukaansa ja kun seuraan liittyy vielä mystisen grumpyn komentajan "Tuonen" kekälekilta niin ai että. Rakastin tämän kirjan nokkelaa dialogia ja paikoitellen vähän härskiäkin huulenheittoa ja nauroin luvattoman paljon tämän kirjan kanssa. Jac oli yksi sivuhahmoista ja hänestä tuli kyllä lähes välittömästi yksi mun lempihahmoista, tietäjät tietää. Tämähän on ihan äärimmäistä slow burnia alusta loppuun saakka eikä tässä päästä itse asiaan juuri laisinkaan mikä oli turhauttavaa ja samalla hyvinkin kutkuttavaa koska onpahan mitä odotella seuraavassa osassa. Hahaa. Tässä oli hienosti rakennettu maailma ja maltillinen maailmanrakennus, upeita hahmoja, seikkailuita, roihuavia tunteita ja lopussa paukutellaan juonellisesti sellaista jännitysnäytelmää, että ihan sydän hakkasi. Viihdyin todella. Huikeaa romantasiaa enkä malta odottaa seuraavaa osaa.

McFadden teki sen taas. Minä luulin tällä kertaa, että selvitän kuvion ennen loppuratkaisua, mutta ei, en tälläkään kertaa. Tämä kirja kertoo menneisyydestä ja nykyisyydestä eri ihmisten näkökulmasta ja se avaa asioita jossain määrin nykyhetkeä varten. Täytyy sanoa, kirjailija sai eräästä hyvinkin moraalisesti harmaasta hahmosta jotenkin aivan liian symppiksen tähän tarinaan. En voi sanoa pettyneeni tähänkään kirjaan. Vaikkei nämä nyt mitään kirjojen ilotulitusta ole omalla suosikki-listalla niin nämä ovat hieman omaa pakoa romantasian ja dark romancen maailmasta kevyeen rikoshömppään, jota välillä kaipaa, mutta jota ei jaksa lukea päivätolkulla. Siksi nämä sopivatkin genrensä ja pituutensa puolesta juuri sopivasti jännittäviksi välipalakirjoiksi. Tämä toimisi kyllä äärimmäisen hyvin myös elokuvana! Ehkä Freidan kirjoista tehdään enemmänkin elokuvia, ken tietää? Lämmin suositus näille mysteereille, jotka on nopea lukea, niissä on vähän jännitystä ja aina jokin yllätyskäänne lopussa.