Q_Black - kirjahylly

No onhan tätä nyt odoteltu! Ensimmäinen osa oli jo niin mahtava, että en odottanut mitään muuta. Jo edellisestä osasta tutut Lachlan ja Lark ovat pääosassa ja nyt päästään sukeltamaan heidän maailmaansa. Siis, minä nauroin jo ensimmäisellä sivulla. En kestä tätä kirjan nokkeluutta ja huumoria, ja aivan päättömiä väkivaltaisuuksia. Nauroin ja virnistelin läpi kirjan, mun pokerinaama ei kestänyt tämän kanssa yhtään. Tämä oli ehkä vähän enemmän sellaista enemies to lovers ja slow burnin risteymää, ja lukija palkittiin vasta hyvin loppuvaiheessa, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Tämä oli jotenkin vaan niin soljuvaa, nokkelaa ja totaalisen viihdyttävää aina ensimmäisiltä sivuilta viimeisille asti. Jälleen kerran kirjailija onnistui saamaan hetkeksi (onneksi ohimenevän) hiukan pahoinvoivan olon, hänellä tuntuu olevan fiksaatio näihin ruokiin, jotka hän sujuvasti kirjoissaan pilaa lukijoilta. Kuten ensimmäisessäkin osassa, tässäkin oli vähän sitä "suurta pahaa" joka luikki taustalla, mutta jotenkin tuntui, että se oli siellä vaan muodon vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjan osalta se oli hyvin pieni osa, jossa tämä pahuus "pääsi ääneen". Sama kun sitä ei olisi ollut laisinkaan tai sitten siihen juonikuvioon olisi pitänyt panostaa enemmän. En tiedä, mutta tämä oli hauska jatko-osa enkä malta odottaa kolmatta!

Varasin tämän kirjastosta vähän sillä lailla hetken mielijohteesta aikaa sitten. Halusin vähän suomalaista luettavaa ja tietenkin romantiikan mainitseminen herätti mielenkiintoni vaikka mietinkin, että onko tämä sitten enemmän nuorille suunnattu ja vähemmän minunlaiseni mieleen, joka on jo saastuttanut mieltään kaikenlaisilla asiattomuuksilla. Noh, kirjahan itsessään ei ole kovin pitkä ja pohdin, että kyllähän tämän nyt lukee. Jo ensimmäisiltä sivuilta asti tuntui kuin minua olisi viety pitkin maita ja mantuja tukka hulmuten, tarina piti otteessaan ja tykitti tapahtumaa nopeasti heti ensi sivuilta saakka ja piti lukijan kyydissään merkillisen tehokkaasti. Alkuun minua vähän hirvitti kaikki erilaiset nimet ja termit ja pohdin miten voisin ne kaikki muistaa, mutta kun antoi vaan tekstin viedä niin se oli siinä. Selja oli merkillisen kylmäpäinen vaikka hänet oli juuri sutjakkaasti naitettu vanhemmalle miehelle ja hänen merkillisen ärsyttävälle (mutta komealle) pojalleen ja hän osasi hienosti luovia tarinan edetessä taktikoiden seuraavia siirtojaan. Muutaman kerran lukiessani pohdin, että mihinkähän aikaan nyt hypättiin kun tarina pompsahteli menneen ja nykyisyyden välillä, mutta onnistuin pysymään satulassa viime metreille saakka. Lopussa sitten vähän kiihdytettiin vauhtia (mikäli se enää on edes mahdollista) ja jätettiin lukija silmät pyöreinä kauhistelemaan, että mitenkä tässä nyt näin kävi. Tarina oli helppolukuinen ja soljuva. Mitään super romantiikan tykitystä tässä ei ole, mutta vähän kyllä kutkuteltiin niitäkin hermoja vaikka aluksi ajattelin, että tässä kirjassa tuskin kummaa löytyy. Mielenkiintoinen, vähän erilainen, aion kyllä lukea jatko-osankin!

Kaikki muut kirjaprojektit piti tottakai siirtää hetkeksi sivuun kun tämä saapui perjantaina kotiovelle. Nyt on tullut aika paljon luettua ja kuunneltua englantia niin olipa terapeuttista lukea ihan suomenkielistä kirjaa vaihteeksi. Kyllä se vaan on niin paljon helpompaa kun ei tartte ajatella, voi vaan lukea. Tämähän sai minut itkemään jo alkumetreillä sattuneista syistä, tarina alkoi aika... krhm... vauhdikkaasti heti alussa. Tämä kirja itketti, nauratti ja hymyilytti vuoron perään. Aina kun luuli vähän saavansa armoa niin uutta tapahtumaa tuli eetteriin ja niin sitä taas mentiin. Pidin tämän kirjan spicystä ja siitä, että tässä kutkuteltiin mielihyvähermoja myös mahdollisen positiivisen kolmiodraaman tyyliin, joka sai posket punoittamaan. En panisi pahakseni jos tämä kuvio etenisi (kjeh). Mutta niin, tässä kirjassa Poppyn kuviot selkeytyy ja saamme tietää vähän mikä hän on naisiaan. Monia salaisuuksia paljastuu ja asioita selkeytyy, huh, melkoinen juonitteluiden verkko tosiaan! Rakastin sitä miten Poppysta tuli kirjan edetessä kunnon tulisielu, jonka nenälle ei hypitä. Tarina soljui taas eteenpäin hyvin mukavasti ja ongelmitta, tylsistymättä kertaakaan ja loppu olikin sitten taas sellaista tykitystä, että huhuh. Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa ensi vuoteen, että saa tietää miten tämä jatkuu? Vahva suositus!