Q_Black - kirjahylly

Mikäli nyt olet uusi Nälkäpeli-kirjojen kanssa, etkä ole lukenut alkuperäistä trilogiaa niin tässä tekstissä saattaa olla sinulle pieni spoileri, tai en tiedä onko se edes spoileri, mutta sinua on varoitettu. Tämä kirja on ollut minulla lukukasassa varmaan IKUISUUDEN ja nyt kun tuli sellainen hetki ettei oikein ollut mitä lukea niin päätin ottaa tämän nyt työn alle. Kirjahan ei kovin pitkä ole, että sen melkein lukaisee kevyenä päiväviihteenä. Kyllä tämän kanssa tuli aika samanlainen fiilis kun aikoinaan alkuperäisiä Nälkäpeli-kirjoja lukiessa. Sama tunnelma. Teksti on helppoa ja eteenpäin soljuvaa, sellaista ya-kamaa, mikäli nyt ihmisten tappaminen sellaista voi olla. Kirjassa on pääosissa monelle tuttu Haymitch, joka on (yllätys yllätys) hengissä vielä alkuperäisissä Nälkäpeli kirjoissa, tämän kirjan tapahtumathan olivat ennen sitä ja kertovat nyt miten alkoholisoituneesta Haymitchista tuli se minkälaisena hänet nähdään trilogiassa. Oli oikeastaan mielenkiintoista saada lukea hänen tarinansa, se antaa vähän uudenlaisen ulottuvuuden itse trilogialle. Tarinahan seuraa perinteisesti tribuuttien matkaa aina vyöhykkeeltä pääkaupunkiin, jossa heidät suditaan edustuskelpoisiksi ja siellä vilahtaa matkan varrella monta ennestään tuttuakin hahmoa. Itse areenalla olo sujahtaa lukiessa vauhdilla eteenpäin ja lopussa herkutellaan juonellisesti oikein synkän Nälkäpelin tyyliin. Huh. Melkoinen. Minulla on se toinenkin Nälkäpeli-kirja lukematta, se kyllä hyllystä löytyy ja elokuvan olen jo katsonut. Ehkä sekin jossain vaiheessa. Mieleenpainuva, tuttua Collinsin tyyliä ja sai minut miettimään, että taidanpa katsoa Nälkäpeli-elokuvat uudelleen!

Lue lisää ...

Aloin eilen lukemään tätä vähän huonosti motivoituneena. En ollut mitenkään laittanut tätä kirjaa sellaiseksi pakko lukea- kategoriaan kuuluvaksi, mutta koska tästä kohistiin paljon niin pitihän se varata kirjastosta. Alku oli vähän takkuinen ja laimea, elämää päähenkilöstä ihmisten keskuudessa, kurjuudessa ja nälkäisenä. Alexis oli merkillinen hahmo, ujo, hiljainen ja ihan vähän sellainen autistiseen ihmiseen yhdistettävä henkilöhahmo, mutta hänen päänsisäiset monologit kirvoittivat monet naurut tämän kirjan aikana. Siis, kun pääsin alkuun tämän kirjan kanssa niin en pystynyt enää lopettamaan. Ahmin sivuja yksi toisensa jälkeen ja halusin vaan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kirjassa keskityttiin aika pitkälti vain Alexisin selviytymiseen sotakoulussa, mutta jotenkin tunnelma koko kirjan aikana oli jännittynyt ja odottava, kihisevä. Sitten kun vielä lisätään soppaan muutama iso komea ja häijy spartalainen niin soppa on valmis. Poukkoilin miesten välillä, että mikähän minkäkin hahmon rooli tulee tytön elämässä jatkossa olemaan. Odotin sitä suurta kohahdusta ja sitä ei tuntunut kuuluvan, se oli varmaan kirjan yksi koukuttava tekijä, se piti otteessaan. Siellä täällä pirskahteli pieniä herkkuannoksia, mutta itse kakun saaminen kesti kyllä. Lopussa kiitos palkittiin ja tarinan juoni potkaisi kyllä aika mehukkaasti tällaisen kieroutuneeseen lukijaan kuin minä. En malttaisi millään odottaa, että pääsen seuraavan osan kimppuun! Tämä kirja oli täynnä Kreikan mytologiaa ja jumalia. Tämä kirja oli jollain tasolla sairas, häiriintynyt ja täysin asiaton, samalla se kuitenkin koukutti ja sai lukijansa aivan ällistyksiin. Tämä oli aika mahtava, tai kreikaksi θεαματικός!

Lue lisää ...

 Ensimmäisestä osasta tuli kyllä yksi tämän vuoden suosikeistani, tämä toinen osa jäi ehkä hiukan valjuksi sen rinnalla. Tarina vei edelleen mennessään ja kutkutteli odotushermoja sivulta toiselle. Tässä ei kuitenkaan päästy ehkä ihan samanlaiseen fiilikseen kuin tuon ekan osan kanssa. Jälleen valtaosa kirjasta oli tasaista tapahtumien vyörymää, mutta suurilta kohahduksilta valitettavasti vältyttiin. Kirjan loppua kohden alkoi sitten taas perinteisesti tapahtua, mutta olisin kaivannut ehkä vielä vähän enemmänkin. Tarina on kyllä edelleen mielenkiintoinen ja palan halusta tietää mikä Poppy on naisiaan, ehkä seuraavassa osassa alkaa jo hiukan selvitä sitäkin asiaa. Ja jäin kaipaamaan enemmänkin romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, niitä oli harmillisen vähän, vaikka toki niitä olikin. Tarina jätti monia hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä omaan päähän ja sai pohtimaan erilaisia teorioita jatkoa ajatellen, joten tässäpä nyt sitten odotellaan milloin seuraavan kirjan mahtaa saada hyppysiinsä. Ei ihan yhtä loisteliasta tykitystä kuin eka osa, mutta kelpo viihdettä siltikin kokonaisuudessaan.

Lue lisää ...

Sain viimein tartuttua seuraavaan osaan tätä kovastikin hehkutettua sarjaa. Ei vaan lähde. Joskus vuosia sitten olisin varmaan pitänyt tästä sarjasta kun kaikki fantasia upposi tyylistä huolimatta, mutta jotenkin omiin nykyisiin lukutottumuksiini tämä vaan on liian kesy. Oon näköjään tottunut kunnon romantasian tykitykseen, ja sitä ei kyllä näistä löydy kuin sivulausessa. Hetkittäin lukeminen takkusi kamalasti, ja taas välillä sain luettua hyvinkin vauhdikkaasti sivutolkulla tekstiä. Celaena on ehkä ainut hahmoista, jossa on vähän särmää, muut hahmot jäävät vähän itselle harmaalle alueelle vaikkakin osasta heitä paljastuukin uusia yllättäviä asioita. Tavallaan kyllä kiinnostaa tietää mitä tässä seuraavaksi tapahtuu ja ehkä minä vielä näitä luenkin eteenpäin joskus kunhan saan motivaatiota. Sitä ennen tarvitsen väliin vaan kunnollisen annoksen romantasiaa.

Lue lisää ...

Hmm, tämä oli vallan... mielenkiintoinen. Osasinkin jo vähän olettaa, että ei tämä mitään romantasian tykitystä ole, mutta tuli kyllä hypättyä silti vähän erilaisiin vesiin tämän kanssa. Välillä tunsin itseni oikeastaan todella tyhmäksi kun luin tekstiä ja jouduin miettimään, että mistä tässä edes oikein puhutaan. Kirja on akateeminen, fysiikkaa ja madonreikiä, ajan pysäyttämistä sekä hyvin syvällisiä keskusteluita maailman olemassaolosta ja kaikesta siitä väliltä.

Pidin siitä, että tässä kirjassa kerrottiin tarinaa jokaisen kuuden päähenkilön näkökulmasta, se ehkä piti tämän enemmän mielenkiintoisena. Kirja oli täynnä jos jonkinlaista vuoropuhelua ja elämän tarkoituksen pohtimista, mutta sekaan oli ujutettu hiukan kiihkoa, juonia ja vaihtuvia tilanteita pitääkseen lukijansa tavallaan koukussa vaikkei kirja täysin omaa genreä olisikaan. Tarina eteni melko rauhalliseen tahtiin loppusivuille saakka, jossa alkoikin sitten hiukan tapahtuakin ja paljastui hiukan uusia juonenkäänteitä. Hahmoista oli saatu hyvin erilaisia, mutta en jotenkin löytänyt sitä omaa suosikkia, inhokin kylläkin.

Kirja jätti vähän pöllämystyneen olon. En tiedä pidinkö tästä vai en. En ole varma luenko jatko-osan, ehkä. Aika näyttää. Jos romantiikkaa halajaa niin tästä ei sitä kyllä saa kuin pienen ripauksen. Kaikkea muuta syvällistä sitäkin enemmän.

Lue lisää ...

Tottakai tämä kirja on taattua Maasin laatua ensimmäisiltä sivuilta viimeisille. Cassianista ja Nestasta on tullut lukijoiden keskuudessa yksi suuri fanituksen kohde, etenkin Cassianista. En vaan ymmärrä miksi. Pidän kyllä Cassianista, mutta hän jää itselle jotenkin etäiseksi hahmoksi. Ja Nesta taas on äärimmäisen raivostuttava persoona. Ehkä tämän takia tämä tiiliskiven kokoinen kirja jäi itselle ehkä vähän valjuksi. Kirjassa ei sinänsä tapahtunut mitään suurta mullistavaa ja jännittävää kuin oikeastaan vasta viimeisien sadan tai parin sadan sivun kohdalla. Muuten se eteni hyvin tasaisesti, kertoen lähinnä Nestan ja Cassianinkin tarinaa. Kuten olettaa saattaa, ei kuumilta kohtauksilta vältytty ja liekit leimusi puolin ja toisin, silti tästä kirjasta jäi puuttumaan se jokin mikä olisi saanut sen tuntumaan entistä paremmalta. Ei siinä, kyllä tämän kanssa aika vierähti, mutta se ei mielestäni ollut sarjan paras kirja. Ehkä minut on vaan vaikea lumota, Rhysandin paikkaa minun sydämessäni ei vie kukaan tässä kirjasarjassa.