Elohopea

Siis vau! Enpähän tiennyt millaiseen herkkuun sormeni tökkään kun tämän kirjan itselleni ostin. Olin nähnyt paljon englanninkielisiä videoita tästä instassa missä tätä kehuttiin niin sitä kautta päädyin kirjan hankkimaan. Olin juuri ennen lukenut Okaruusujen valtakunnan, joten täytyy myöntää, että tässä oli hiukan jotenkin samoja viboja. Kirjailijan tyyli kirjoittaa oli vaan tyystin erilainen. Meitä on moneen junaan, mutta kun kirjan päähenkilö "uhmasi kuolemaa" jo heti kirjan ensimmäisillä sivuilla silmäniskun säestämänä, olin myyty. Rakastan kirjan rosoista tarinaa ja hiukan jopa roisia kirjoitustyyliä ja voi mahdoton miten sukat pyörikään jaloissa kun eteeni tarjoiltiin hahmojen välisiä kuumia kohtauksia. Tässä oli vaan kertakaikkiaan herkulliset hahmot ja tarina niiden ympärille oli luotu kyllä ihan mallikkaasti. Olihan tässäkin kirjassa omat ns. tylsät hetkensä, mutta ne tapahtumarikkaat hetket kyllä olivat sitäkin herkullisempia. Tästä tuli kyllä yksi suosikkikirjoistani heittämällä. Miten kummassa tässä malttaa odottaa seuraavaa suomennosta? En millään jaksaisi odottaa hahmojen sanailua keskenään. Oon kyllä karmiva ihminen, mutta rakastan hahmoja eniten silloin kun he eivät vielä ole kiintyneitä toisiinsa, se on parhautta. Antakaa jo se seuraava osa!

Kuumaa haltiaromantiikkaa ja hengenvaarallisia seikkailuja tarjoilevan "Fae & Alchemist" -sarjan avausosa. Päähenkilömme Saeriksen tavallinen arki köyhänä sepänkisällinä häiriintyy hänen varastaessaan kuningattaren sotilaan metallikäsineen. Pian metalliakin kovemmalla äänellä kuiskii vain hänen sydämensä erään tietyn haltijasoturin suuntaan.

Nyt ollaan kyllä romantasian ytimessä, joten eihän tästä kyydistä voi kuin nauttia. Peloton sankarittaremme kohtaa hasteen kuin haasteen jääräpisesti läpi mennen. ????️ Lentää päin kasvoja. Kohtalon langat paljastavat vuosituhansien suunnitelmat. Ai että.

Karkeaa kielenkäyttöä, seksiä ja väkivaltaa, niistä on hyvät kirjat tehty!

Ensimmäinen tämän genren kirja ja ymmärtääkseni ei ihan siitä kilteimmästä päästä. Sain kuunneltua Joel Dickerin uusimman ja äänikirjasovellus päätti sitten suositella jotakin ihan uutta. Tartuin haasteeseen ja edessä olikin melkoinen kuuntelukokemus. Kirjan alussa varsinkin naissankarin käytös kävi hieman hermoille, mutta tarinan jatkuessa asia ei enää haitannut ja tuittuilua oli vähemmän. Mieshahmo on perinenteinen: moniongelmainen, toksinen ja väkivaltaan taipuvainen, mutta onneksi fyysiset ominaisuudet kuittaavat pikkuviat. Kirjassa on muutamia todella mehukkaita ja ironisia juonenkäänteitä. Ja lopussa perinteinen ylläri, joka jättää odottamaan jatko-osaa.