Kuura
Kansi: Karin Niemi. Sidottu, kansipaperi.
Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.
Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.
Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?
"Olin tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen. Olin nyt virallisesti vastuussa, mikäli Kuurankerossa ikinä tapahtuisi ihmissusien aiheuttamia surmia. Olin pelastanut ihmishengen."
Elina Pitkäkangas
Elina Pitkäkangas (s. 1990, Hollola) on suomalainen nuortenkirjailija. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä. Hän tekee myös Youtube-videoita kanavalle For YA yhdessä kollegansa ja ystävänsä Sini Helmisen kanssa. Pitkäkangas on kirjoittanut ihmissusista kertovan nuorten aikuisten urbaania fantasiaa edustavan trilogian, johon kuuluu osat Kuura, Kajo ja Ruska. Kuura-trilogian maailmaan sijoittuva ennen varsinaista trilogiaa tapahtuva lisäosa, Hukan perimät, oli vuonna 2021 Topelius-ehdokkaana.
Kirja-arvioita
Olin teininä pantannut tämän lukemista, koska kuvittelin tämän olevan Suomi-Twilight ihmissusilla. Aikuisiällä annioin kuitenkin mahdollisuuden ja hyvä niin. Ilmeisesti myös melkoisen suosittu kirjasarja, osia kun on aika vaikea löytää lähikirjastoistani varaamatta niitä.
Mielestäni tämä oli hyvä alku trilogialle, paljon kiinnostavia elementtejä, keskivaiheilla vähän tylsä, mutta parani loppua kohden. Monet ovat sanoneet Inkaa raivostuttavaksi ja itsekkääksi hahmoksi ja olihan hän sitä, mutta mielestäni se oli oikeastaan aika realistinen kuvaus tuon ikäisestä tytöstä, eikä kaikkien päähenkilöiden tarvitse olla rakastettavia. Muutkin hahmot olivat mielenkiintoisia, toiset enemmän kuin toiset ja kaikilla oli vähän ärsyttäviä piirteitä. Jotkin asiat jäivät vielä mietityttämän, mutta ehkää vastaukset niihin saa myöhemmissä osissa.
Lupaava aloitus loistavalle trilogialle! Päähenkilöt kuitenkin osaavat välillä olla rodella rasittavia, mutta se tuo kirjana hyvön lisämaun!
Elina Pitkäkankaan "Kuura" (Myllylahti, 2016) on vuosien varrella minulle ehtinyt kehua yksi jos toinenkin lukija, eikä syyttä, sillä tämähän oli vetävästi kirjoitettua ja mukaansatempaavaa urbaania fantasiaa pienin kauhuvivahtein.
Pitkäkangas on luonut onnistuneen vaihtoehtotodellisuuden, jossa ihmissusia on hiippaillut Suomen metsissä jo vuosikymmeniä. Hukkien läsnäoloon ollaan valmistauduttu kovat piipussa liikkuvin Jahti-partioin ja kaupunkia ympäröivin muurein. Ja millaisia ihmissudet ovatkaan? Kaikesta romanttisesta tauhkasta huolimatta ennen kaikkea hirviöitä, eikä kenelläkään ole hauskaa kun peto pääsee irti. Verta ja suolenpätkiä on luvassa. Hyvä. Niin sen kuuluukin olla!
Kirja oli hyvä ja mukaansatempaava. Lukuunottamatta, että lopussa Inkan itsekkyys korostui niin paljon, että se alkoi ärsyttämään.
Jahas, mitäs tästä nyt sanoisi... Kirjan juoni oli mielenkiintoinen ja yllättävä, tykkäsin tavasta kertoa tarinaa kahden päähenkilön näkökulmasta. Aaronin kerronta miellytti minua, hänen playboytekniikansa olivat hauskoja. Mutta Inka, voiei. Miten ärsyttävää olikaan hänen teiniangstinen itsekkyytensä ja sosiopaattiset luonteenpiirteensä.
Siis kirjanhan oisi voinut olettaa olevan ihan hyvä, tuon takakannen perusteella. Mutta tästä kirjasta en kyllä osannut sanoa oliko se hyvä vai ei... Inkan ajatusmaailma oli kyllä aika rasittava. Loppuratkaisuksi olisin toivonut jotain muuta. Mutta silti kirja oli ihan ok. Vaikea sanoa... Ei kai se huono ollut muttei ihan lempparikaan.
