Herra Huu
Tekijän kuvittama. 6. painos 2002. Sidottu.
Kuka vaanii pimeässä kun valot sammutetaan? Se on herra Huu, jonka tehtävänä on pelotella lapsia öisin. Herra Huu on hyvin pieni mies, joka asuu vanhassa puutalossa ja osaa monta hyvää vanhaa taikaa. Ja itse asiassa hän pitää lapsista, vaikka hän ei uskalla sanoa sitä. Mutta Rimma ja Mikko tietävät sen kyllä. Heidän mielestään herra Huu on ihmeellinen mies, melkein fakiiri.
Käyttäjät lukeneet myös
Hannu Mäkelä
Hannu Mäkelä (s. 1943) on monipuolinen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on myös toimittanut useita suomalaisen runouden ja novellistiikan valikoimia.
Mäkelä valmistui Helsingin opettajakorkeakoulusta kansakoulunopettajaksi 1964. Hän työskenteli kustannustoimittajana, osastopäällikkönä ja
kaunokirjallisen osaston apulaisjohtajana kustannusyhtiö Otavassa vuosina 1967–1986. Vuodesta 1987 hän on ollut vapaa kirjailija. Mäkelän puoliso on ollut Anna Kortelainen vuodesta 2004. Mäkelä asuu Helsingissä ja Sitarlassa.
Kirja-arvioita
Ollessani pieni, mummoni luki tätä minulle usein mummolavierailuilla. Hän itse rakasti/rakastaa (en ole aivan varma, pitääkö hän vieläkin tästä) tätä kirjaa. Minua tarina Herra Huusta ei ole kuitenkaan koskaan sytyttänyt. Muistan kun pienenä näin kirjan kannen ensimmäistä kertaa. Mielestäni kuva kannessa näytti tylsältä, ja selailessani sivuja (siis katsoessani niiden kuvia),jouduin pettymään vielä enemmän. En pitänyt tyylistä miten piirrokset oli piirretty. Koko kirja tylsiä kuvia, taisin miettiä silloin. Sen jälkeen Herra Huu on ollut minulle pelkästään ikävystyttävä hahmo, vaikka mummo yritti saada minut ymmärtämään kirjaa paremmin,näyttämään siitä enemmän. Pari vuotta sitten, kun selasin mummolla kyläilessäni kirjahyllyä, näin tämän. Päätin lukea sen itse. Ei silti vieläkään oikein sytyttänyt. Kirjan lukeminen oli jollain tavalla epämiellyttävää,ennen kaikkea pitkästyttävää. En tykästynyt vieläkään kuvitukseen. Se oli jotenkin tökeröä. Herra Huuhunkaan en ihastunut. Hänkin tuntui tökeröltä, jos sillä tavalla häntä voi kuvailla. Anteeksi, tämä taisi muuttua kirja-arvostelusta kertomukseksi lapsuuden "traumasta", pahoitteluni. :D
Herra Huu on kertomus pienestä ihmisestä, vaikka hyvin erikoisesta sellaisesta. Herra Huu elää taikuuden maailmassa, siinä missä ihmiset hänen ympärillään elävät aivan tavallisessa maailmassa, mikä aiheuttaa useammankin hämmentävän tapahtuman. Alkuperäinen Herra Huu on kerronnaltaan ajoittain hieman kömpelöä, mutta toisaalta, kömpelyys on tärkeää Herra Huussa muutenkin. Tapahtumia tulee täysin sattuman kautta, jostain ilmestyy välissä majava, jota ei sen enempää keskitytä selittelemään, ja välissä ilmaantuu miehiä metsää kaatamaan. Herra Huu itse ei tunnu ymmärtävän maailmaa ympärillään lainkaan, mikä johtunee tämän isoisän antamasta kasvatuksesta. Hän on liikkeellä vain öisin, ja jostain syystä ei tunnu ollenkaan käsittävän syksyä ja lehtien putoamista. Kirjassa myös on toistuvana tapa jättää selittämättä asioita, jotka Herra Huulle ovat luonnollisia, kuten sitä, miten tarkkaan ottaen hän pääsee suljetun ikkunan toiselle puolelle (”suljetut ikkunat eivät tuota hankaluuksia Herra Huulle, hänelle ne ovat kuin lasi vettä”)… Kirjasta on vaikea löytää yhtenäistä juonta, tai päämäärää, enemmänkin sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena kehityskertomuksena. Kirjan maailma on hyvin arvoituksellinen, ja ennustamaton. Niin kai maailmat yleensä ovatkin. Herra Huun tekemä taikuus kirjassa on lähinnä kaikki isoisän peruja, lähtöisin tämän taikakirjasta. Jostain syystä Herra Huu myös täysin luontevasti kykenee keskustelemaan eläinten kanssa, eikä myöskään peilikuva tunnu olevan täysin kopio eletystä maailmasta.