Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla
Kuvittanut Maija Karma. 3. painos 2002. Sidottu.
Topelius-palkinto 1984 (kirjailijan koko tuotanto).
Pau on sairaana ja loikoo ikävystyneenä vuoteessaan, aika käy pitkäksi kun ei ole mitään tekemistä. Yhtäkkiä seinäpaperin kukkakuvioista astuu esiin prinsessa Lilaloo, joka vie Paun Kuinka-Kum-Maahan. Sen asukkaat ovat kaksiulotteisia niin kuin kuvat, ja he syövätkin vain kaksiulotteisia ruokia kuten keksejä, piirakkaa ja pannukakkua.
Jännittävät seikkailut alkavat, kun prinsessa Lilaloo huomaa kadottaneensa kruununsa ja Pau tohvelinsa, eikä kuningatar Blankakaan löydä mistään kultaisia saksiaan. Rosvo Krumpus, joka haisee aivan yskänlääkkeeltä, on uhannut ryöstää prinsessa Lilaloon, ja Paun täytyy piirtää satuprinssi häntä puolustamaan.
Kun olet lukenut tämän kirjan, varmaan sinunkin mielesi tekisi Kuinka-Kum-Maahan. Sinne voit kyllä päästä, sillä KUINKA-KUM-MAA ON KAIKKIALLA!
Käyttäjät lukeneet myös
Marjatta Kurenniemi
Marjatta Kurenniemi syntyi 1918 Helsingissä ja kuoli 2004 Taipalsaarella. Ensimmäisen lastenkirjansa hän julkaisi 1946. Hän kirjoitti säännöllisesti 1990-luvulle saakka: lähes kolmekymmentä teosta satuja, lasten-ja nuortenromaaneja ja runoja. Hänet tunnettiin myös taitavana suomentajana.
Rakastetuimpia ja tunnetuimmat Kurenniemen kirjoista ovat varmasti Onneli ja Anneli -saturomaanit (1966–84). Kirjoissa pikkutytöt aloittavat todelliseksi muuttuvan kotileikin. Onnellista elämää omassa talossa vauhdittavat kaikenlaiset kommellukset ja tietenkin aikuiset, jotka eivät aina ymmärrä kaikkea.
Kirja-arviot ja kommentit
Lapsuuden suosikki puhuttelee ajattomasti aina uusia lapsisukupolvia. Maailmanrakennukseltaan oivaltava lastenkirja puhuu mielikuvituksen ja kuvitteluleikkien voimasta ja marssittaa esiin joukon kiinnostavia ja ikimuistoisia hahmoja.
Annan teokselle neljä tähteä: yhden aikaa kestävästä kerronnasta, toisen ihastuttavista hahmoista, kolmannen ihastuttavan kekseliäästä maailmanrakennuksesta ja neljännen edelleen ajankohtaisesta teemasta.
Suosittelen teosta lapsille ja lapsenmielisille.
Tämän kirjan luin jo 9-vuotiaana enkä usko että se enää olisi oikein minun juttuni, mutta kun tämän luin se oli minusta yksi parhaista kirjoista. Muistan että aloin jo itsekkin toivoa matkaa kuinka-kum-maahan, siitä huomaa kuinka vahvasti kirja minuun vaikutti, luin sen jopa useaan otteeseen. Suosittelen kirjaa kaikille nuoremmille lukijoille tai lukijoille jotka pitävät yhtään tämäntyyppisistä kirjoista.