Nalle Puh
Alkuteos ilmestynyt 1926.
1. laitos: WSOY, 1934. Suomentanut Anna Talaskivi, Runot suomentanut Yrjö Jylhä, Kuvittanut Ernest H. Shepard
Lisäpainoksia: 3.p. 1950. - 4.p. 1951 - 5.p. 1954 - 6.p. 1963 - 7.p. 1966 - 8.p. 1969 - 10.p. 1973 - 12.p. 1977 - 13.p. 1982 - 14.p. 1989 - 17.p. 1992 - 18.p. 1999 - 19.p. 2000
2. laitos: WSOY, 1976. Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Kuvittanut E. H. Shepard. Sidottu.
Lisäpainoksia: 2. p. 1985. - 3. p. 1985. - 4. p. 1991. - 5. p. 1995. - 6. p. 1996. - 7. p. 1997. - 8. p. 1999
Nalle Puh -kirjassa on kymmenen ensimmäistä Nalle Puhista kerrottua tarinaa. Niissä tutustumme Puhiin, Nasuun, Pöllöön ja Ihaa-aasiin sekä muuhun Puolen Hehtaarin Puiston väkeen. Saamme tietää, kuka löytää Ihaan hännän, miten Nasu pelastuu suuresta tulvasta, ja tapaamme Möhköfantin ja teemme Raparetken Pohjoisvavalle.
Käyttäjät lukeneet myös
A. A. Milne
Alan Alexander Milne (1882–1956) oli englantilainen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten 1920-luvulla ilmestyneistä Nalle Puh -kirjoistaan, joita on myyty arviolta 70 miljoonaa kappaletta.
Milne syntyi Skotlannissa, mutta kasvoi Lontoossa. Trinity Collegessa Cambridgessä Milne opiskeli matematiikkaa. Vuonna 1906 Milne ryhtyi avustamaan englantilaista huumorilehteä Punchia. Milne meni naimisiin Daphne de Selincourtin kanssa vuonna 1913, ja 1920 he saivat ainoaksi jääneen lapsensa Christopher Robin Milnen.
Muita teoksia kirjailijalta A. A. Milne
Kirja-arvioita
Olen nähnyt Nalle Puhista piirrettyjä versioita, mutten ole koskaan lukenut tarinoita, joten nyt oli korkea aika korjata tämä epäkohta. Aivan ihastuttava kokoelma satuja, joita E. H. Shepardin kuvitukset täydensivat todella hyvin. Vietin monta hetkeä vain pelkästään tutkimalla kuvia ja fiilistelemällä niitä. Tämä oli hyvän mielen kirja, joka pitää hankkia omaan hyllyynkin. Voi sitten aina halutessaan palata suosikkisatujensa ääreen.
Minulla oli tämä kirja lapsena. En pitänyt sen huumoria hauskana eikä kirja ollut mielestäni kovin hyvä, mutta luin sitäkin, sillä luettavaa oli aina tarjolla liian vähän. Vasta aikuisena opin ymmärtämään kirjan lempeää hymyilyä ihmisten heikkouksille. Vika ei varmaan ollut kirjassa vaan minussa, olin lapsena melkoinen tosikko, mutta on myös niin, että kaikki aikuisen mielestä hauska ei ole sitä lapsen mielestä.
Oi, oi... Tämän kirjan ääressä olen viettänyt niin monta ihanaa hetkeä lapsuudessani! Nyt hiukan myöhemmällä iällä tämä jaksaa hymyilyttää vieläkin. Jopa hieman enemmän kuin pienenä. Hahmot ovat satumaisia ja huvittavia, mutta silti (suureksi hämmästykseksi) erittäin samaistuttavia. Jokaisen elämästä löytyy jonkinlainen Puolenhehtaarin metsä sen erikoisine asukkaineen, jossain vaiheesta elämää (usein lapsuudessa). Aivan ihana kirja!