Veljeni, Leijonamieli
Alkuteos ilmestynyt 1973. Suomentanut Kaarina Helakisa. Kuvittanut Ilon Wikland. Sidottu.
Veljeni, Leijonamieli kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kalle Leijonasta. Sairas pikkupoika Kalle eli Korppu ihailee suuresti isoveljeään Joonatania. Isoveli pelastaa Korpun palavasta talosta mutta menehtyy itse. Pian myös Korppu kuolee sairauteensa ja seuraa veljeään kauniiseen maahan, Nangijalaan.
Veljeni, Leijonamieli on sekä jännittävä kertomus vihreiden laaksojen, sadun ja leiritulien maasta että hyvän ja pahan kamppailusta, kaiken voittavasta ystävyydestä ja kuolemasta.
Käännetty englanniksi The Brothers Lionheart
Astrid Lindgren
Astrid Lindgren (os. Ericsson, 1907–2002) syntyi vuonna 1907 pienellä Näsin tilalla Vimmerbyn kaupungin ulkopuolella Ruotsin Smålandissa. Hänen isänsä oli maanviljelijä ja perheessä oli neljä lasta.
Astrid voitti 13-vuotiaana Vimmerbyn lehden kirjoituskilpailun. Hän alkoi työskennellä samassa lehdessä toimittajana 17-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin hän muutti Tukholmaan opiskellakseen siellä sihteeriksi.
Vuonna 1944 ilmestyi Astrid Lindgrenin esikoiskirja. Samana vuonna Lindgren loukkasi jalkansa ja joutui vuodepotilaaksi. Hän alkoi kirjoittaa aikansa kuluksi muistiin Peppi Pitkätossun tarinoita. Pepin hahmo oli syntynyt Lindgrenin keksiessä tarinoita Karin-tyttärelleen. Pepin koko nimi on Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu. Hän on maailman vahvin tyttö, joka nostaa oman hevosensa ilmaan ja leikkii merirosvoilla. Peppi Pitkätossu julkaistiin vuonna 1945 ja siitä tuli maailmanlaajuinen menestys. Sitä seurasivat Peppi aikoo merille (1946), Peppi Pitkätossu Etelämerellä (1948) ja lukuisia kuvakirjoja.
Lindgren julkaisi yhteensä 88 kirjaa. Hänen hahmoistaan muun muassa Eemeli, Marikki, Lotta, Melukylän lapset, Katto-Kassinen, Leijonamielen veljekset ja ryövärintytär Ronja ovat saavuttaneet suuren suosion sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Lindgrenin teoksista on tehty myös elokuvia, kuten Veljeni Leijonamieli (1977) ja Ronja Ryövärintytär (1984).
Astrid Lindgren kuoli Tukholmassa 2002. Hän oli kuollessaan 94-vuotias. Lindgrenin kirjoja on käännetty yli 76 kielelle ja niitä on myyty yli 80 miljoonaa ympäri maailmaa. Lindgren sai H. C. Andersen -palkinnon 1958. Lisäksi Lindgren valittiin lukuisia kertoja Ruotsin suosituimmaksi henkilöksi ja hänen palkitsemisestaan kirjallisuuden Nobelilla keskusteltiin usein julkisesti, vaikka palkintoa ei hänelle lopulta ole myönnettykään. Hänet on nimetty 12 maailman eniten luetun kirjailijan joukkoon.
Kirja-arvioita
Tässä on kirja, jolla on hurjasti nostalgia-arvoa. Opettajamme luki tämän meille ääneen ala-asteella, ja taisimmepa itsekin lukea tästä ainakin pätkiä. Katsoimme myös elokuvaversion. Muistan tarinan tehneen minuun valtavan vaikutuksen ja lohduttaneen minua tullessani hiljalleen tietoiseksi omasta kuolevaisuudestani. Kuolema ei olekaan paha, vaan se päinvastoin lopettaa kaiken pahan.
Lukiessani kirjan nyt aikuisiällä kannesta kanteen, sumuiset muistot kirkastuivat sykäyksittäin.
Tämä kuului niihin kirjoihin, joita luin useamman kerran lapsena. Lindgren kuvaa kuoleman jälkeisen maailman kauniiksi, mutta vaaralliseksi. Itseäni hirvitti lapsena kirjan kuvat Katlasta ja sen rääkäisyt olivat todella kammottavia kyseisessä elokuvaversiossa.
Aivan huippu kirja tämäkin!
Teen par'aikaa kirjadiplomia, johon minun on luettava seitsemän kirjaa tietystä listasta. Veljeni, Leijonamieli oli listassa ja päätin aloittaa siitä. Olin kuullut Astrig Lindgrenistä jo aikaisemmin ja olin tietysti kuullut Peppi Pitkätossusta ja Eemelistä ja monista muista, mutta tästä kirjasta en ollut kuullut aikaisemmin. Odotin, että kirja olisi iloinen, kuten monet muut kirjat, joita olin lukenut. Mutta ei, se ei ollut. Se oli samaan aikaan surullinen ja jännittävä, mukaansatempaava ja luotaantyöntävä. On vaikea uskoa, kuinka hyvin kirja on kirjoitettu. Täsät kirjasta on kiva tehdä esitelmä, ehkä jopa kirjavinkkaus luokalle.
Löysin tämän kirjan isoveljeni kaapista. Olin ihan ihmeissäni, miten veljelläni oli sellainen kirja, mutta se olikin äidin. Omin sen sitten itselleni ja luin tässä viikonlopulla. Oli niin ihanaa lukea, kun muistin että tämä teos oli luettu myös ala-asteella. En paljoakaan muistanut siitä, ennen kuin taas luin. Tarina on todella surullinen, melkein tuli itku lukiessa. Pidin siitä silti paljon, kirjoitustyylistä ja juonestakin. Joonatan ja Kaarle ovat niin... miten sen sanoisi, sympaattisia ja rohkeita henkilöitä. Juuri tällaisten takia luen myös lastenkirjoja, sanokoot ystäväni mitä sanovat. Tämä tarina ainakin sopii myös vanhemmalle ikäryhmälle, sillä sanoma oli vahva. Suosittelen lukemaan. Herkät ihmiset, lukekaa pienellä varauksella.
Ihana kirja. Mutta niin surullinen. Jännittävä, sopii niin nuoremmille kuin vanhemmillekin. Itse ainakin pidin todella ala-asteella kun luettiin. Ja rakastuin kirjaa uudelleen myöhemmällä iällä, pariinkin kertaan luettu.
Kaunis, mutta haikea kertomus veljesrakkaudesta. Mielestäni ylivoimaisesti surullisin Astrid Lingren-kirja. Olen kyllä onnellinen, ettei äitini suostunut lukemaan tätä olessani hänen mielestään "liian nuori". Hiukan vaikea kirja ehkä käsiteltäväksi nuorelle lapselle, sillä heti ensimmäisillä sivuilla päähenkilöt kuolevat (mutta kuitenkin siirtyvät kuollessaan "toiseen maailmaan"). Niin kuin jo sanoin,tämä on surullinen ja haikea, mutta kaunis. Suosittelen lukemaan!