Pikku prinssi
Alkuteos ilmestynyt 1943. Suomentanut Irma Packalén. Tekijän kuvittama.
Alkuperäiskuvitettu laitos, WSOY, 2004:
Muistathan sen kuuluisan taivaankappaleen, jolla on kolme polvenkorkuista tulivuorta, jättiläismäisiksi kasvavia baobabeja ja oikullinen, turhamainen ja epäluuloinen kukka, jota ei pidä koskaan kuunnella, vain katsella ja hengittää? Se on Asteroidi B 612, jolta on kotoisin yksi maailman tunnetuimmista satuhahmoista.
Kirjassa käytetään ensimmäisen kerran Saint-Exupéryn alkuperäiskuvitusta. Saint-Exupéry piirsi Pikku Prinssin kuvat vuonna 1943, mutta hänen lempeäsävyiset akvarellinsa eivät päätyneet sellaisinaan kirjaan. Kuvien värejä muutettiin ja kirkastettiin ja juuri nämä parannellut kuvat levisivät ympäri maailmaa rakastetun sadun sadoissa eri laitoksissa. Nyt lähes kuuden vuosikymmenen jälkeen kuvat vihdoinkin julkaistaan autenttisessa asussaan.
Erikoislaitos: Pikku prinssi ja miten tarina syntyi, WSOY, 2006:
Viisas ja hellyttävä klassikko Pikku Prinssi ilmestyi ensi kerran Yhdysvalloissa yli 60 vuotta sitten. Muutamaa kuukautta myöhemmin kirjailija ja lentäjä Antoine de Saint-Exupéry katosi tiedustelulennolla Välimerellä.
Vuosikymmenien kuluessa Pikku Prinssi on tehnyt todellisen maailmanympärimatkan: se on käännetty kymmenille kielille ja sitä on myyty miljoonittain. Saint-Exupéryn lempeä irvailu aikuisten keksimille säännöille on saanut vastakaikua kaikissa maanosissa.
Tämä kirja on tehty vuonna 1943 julkaistun amerikkalaisen laitoksen mukaan – ainoan, joka ehti ilmestyä Saint-Exupéryn (1900–44) eläessä. Kirjassa on mukana kiinnostava, valokuvin sekä tekijän piirroksin kuvitettu selostus tarinan synnystä. Teos on mieleenpainuva lahja ylioppilaalle, koulun päättävälle tai merkkipäivän viettäjälle.
Käyttäjät lukeneet myös
Antoine de Saint-Exupéry
Antoine de Saint-Exupéry (1900–1944) oli ranskalainen kirjailija ja lentäjä, joka saavutti maailmanmaineen teoksillaan. Hänen tunnetuin teoksensa Pikku prinssi (1943) on yksi maailman myydyimmistä kirjoista. Sitä on myyty arviolta 80 miljoonaa kappaletta.
Antoine de Saint-Exupéry opiskeli arkkitehtuuria ja toimi sekalaisissa ammateissa. Asepalveluksessa hänet oli koulutettu lentäjäksi, ja vuodesta 1926 hän lennätti postia Toulouse–Dakar-välillä. Saint-Exupérysta tuli yksi kansainvälisen lentopostin sankareista, aikana jolloin lentokoneissa oli tuskin lainkaan mittareita ja lentäjät luottivat vaistoonsa. Vuonna 1929 Saint-Exupéry muutti Etelä-Amerikkaan, missä hänet nimitettiin lentoyhtiön johtajaksi. Vuonna 1931 hän kirjoitti kirjan Yölento, josta hän sai Prix Femina -palkinnon. Hän jatkoi lentämistä ja kirjoittamista toisen maailmansodan alkuun asti. Vuonna 1931 Saint-Exupéry meni naimisiin Consuelo Suncin Sandoval de Gómezin kanssa. Hän oli elsalvadorilainen taiteilija ja kirjailija ja häntä pidetään Pikku Prinssin luonteikkaan Ruusun esikuvana.
Muita teoksia kirjailijalta Antoine de Saint-Exupéry
Kirja-arvioita
Sain vihdoin ja viimein lainattua Pikku Prinssin kirjastosta ja luettua sen läpi.
Tarina oli mielenkiintoinen ja todella liikuttava. Se myös otti hyvin kantaa elämään, sekä lapsuuden ja aikuisuuden eroihin. En yhtään ihmettele, miksi Pikku Prinssi on maailman tunnetuimpien kirjojen listalla. Voin suositella tätä kirjaa kenelle tahansa. <3
Mietin tässä, että mikä on tehnyt kirjasta maailmankirjallisuuden klassikon. Luin kirjasta version, missä oli alussa ”miten tarina syntyi” osio ja siitä selvisi tarinan oma elämäkerrallisuus - kirjailija kertoo tarinan kautta tavallaan omaa elämäänsä. Onko sillä ollut merkitys siihen suosioon minkä kirja on saavuttanut vai onko tarina kiehtonut oikeasti lapsia niin paljon. Itse en tarinaa ole lukenut lapsena - tuskin olin koko kirjasta edes tietoinen silloin, joten lapsen näkökulmasta en osaa sanoa juuta enkä jaata.
Ehkä minä olen sitten sellainen vakava ja tapoihini kangistunut aikuinen, mutta tämä tarina ei oikein hetkauttanut. Olihan se haikea, mutta sen suurempaa tunne-elämystä en tästä saanut puristettua ulos. Tarina oli toki sympaattinen kettuineen ja ruusuineen, mutta minusta siitä tekee kiinnostavamman kirjailijan kohtalo: tämä kun katoaa Välimerellä ollessaan tiedustelulennolla. Tämä asia tuo minusta tarinaan jännittävyyttä ja uusia aspekteja, joita en olisi siinä muuten nähnyt.
..
Suurin osa varmaan tietää perustarinan: Pikku prinssi asuu asteroidilla B 612. Koti on hyvin pieni, mutta se ei prinssiä haittaa, sllä hän pystyy katsomaan auringon laskun uudelleen vain siirtämällä tuoliaan hiukan. Asteroidilla on kaksi polvenkoirkuista, toimivaa tulivuorta ja yksi sammunut. Prinssi nuohoaa ne kerran viikossa. Muutoinkin prinssin arki kuluu tavanomaisten askareiden parissa kuten baobab puiden taimia kitkien ja puhumalla hänen ainutlaatuiselle kukalleen. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä, missä hän on. (s. 74) Tutustuessaan naapureihinsa prinssi paljastaa monia ihmisyyden ongelmakohtia: hän tapaa monia lapsuutensa kadottaneita, turhamaisia ihmisiä ja mm. juopon, liikemiehen (joka väittää omistavansa kaikki tähdet) sekä katulampun sytyttäjän, joka tahtoisi vain nukkua. Hahmot saavat miettimään, kuinka jokainen ihminen on kuin asteroidi: meillä on omat ratamme, ohitamme usein toisiamme edes huomaamattamme ja välillä törmäämme yhteen tuhoisinkin seurauksin. Satu, joka on säilynyt hyvinkin tuoreena ja ajattomana. Tarinan kertoja on mies (kirjailija itse?), jonka lentokoneeseen tulee vika ja hänen täytyi laskeutua aavikolle. Prinssi löytää miehen ja pyytää tätä piirtämään lampaan, ja kun hän kysyy jotakin, ei hän ole tyytyväinen ennen kuin hänelle vastataan. Tässä vaiheessa prinssi on ollut Maassa jo vuoden. Minun tulkintani prinssistä oli, että hän oli miehen luoma illuusio, jolle puhumalla hän säilytti rauhallisuutensa ja järkensä korjatessaan konettaan ja yrittäesään säännöstellä juomavettä. Tai sitten hän oli vain tavallinen pikkupoika, hyvin vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna. Tarinan loppu on hyvin surullinen. Parhaiten mieleeni jäivät hatunnäköinen, norsun niellyt boa ja hellyttävä kettu, jolle mies oli piirtänyt liian pitkät korvat. Suosittelen Pikku prinssiä lämpimästi kaikille, jotka ovat epäröineet tarttua tähän aikaisemmin - myös klassikkokammoisille. Kyllä tämä on asemansa ansainnut, kenties yksi suosikkiklasarini.
Luin joku aika sitten tämän kirjan ihan mielenkiinnosta, sillä olin kuullut monia juttuja siitä ja äitini sanoi kirjani olevan ihana. Kirja osoittautui aivan niin ihanaksi, kuin olin sen olettanut olevankin.En oikein osaa sanoin kuvailla, mutta yritetään. Se oli niin ihanan koskettava ja opetti, minkä takia ei kannata kasvaa liian nopeasti aikuiseksi. Olin kuullut, että loppu olisi surullinen, ja odotin sitä kauhuissani. Muistaakseni en tainnut itkeä kuin ihan vähäsen, enimmäkseen järkytyin tavasta, jolla se sitten loppui, mutta kirja jätti minulle jotenkin rauhallisen olon, en oikein osaa kuvailla sitä. Luen sen varmasti vielä uudestaan.
Pikku Prinssin olen nyt olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi. Tämä kirja on sykähdyttävän ihuna. Lapsellinen, eikä kuitenkaan lapsellinen kirja, se pitää lumoissaan loppuun saakka. Ja loppu, se ei ole surullinen, se on vain liian haikea. *snif* Joten, kun näet tyhjän aavikon, ja vain yhden tähden sen yllä, jääthän odottamaan rakasta prinssiämme?