Herra Huu hoitaa puutarhaa

Jos jokin Herra Huu -sarjan kirjoista pitäisi mainita huonoimmaksi, se olisi ehdottomasti tämä. Ei tarvitsisi pitkään miettiä. Tässä kirjassa Herra Huu saapuu uuteen ympäristöön, ja intoutuu kasvattamaan itselleen ruokaa, mikä tietenkään ei erityisemmin onnistu, vaikka loppu kääntyy hyväksi. Kaava on tavallaan tyypillinen Herra Huulle, mutta muuten kirja ei ole erityisen uskollinen edeltäjilleen. Tässä kirjassa ei ole puhuvia eläimiä, sen enempää kuin mitään taikuuttakaan. On vain täysin tavallisen arkinen pieni mies, jota naapurit pitävät vähän höpsähtäneenä. Yksittäinen tonttu sentään löytyy, mutta siinä vaiheessa tämä on laiha lohtu. Kirjan suurin ongelma on siinä, että kaikki ideat tuntuvat jo käytetyiltä. Kauppareissusta on jo kerrottu, samoin kuin puutöistäkin. Tämä kirja ei tunnu tuovan mitään uutta, ei ainakaan erityisen kiinnostavaa (paitsi nyt tuon jo mainitun tontun, mutta...) Tämä on ainoa Herra Huu -kirja, jota lukiessani huomasin alkavani toivoa että se jo loppuisi. Ei kirja aivan huono ole, jos hahmo olisi jokin muu kuin Herra Huu, eikä silloin tulisi aiempiin osiin teosta verrattua, saattaisi tämä olla oikeinkin hyvää luettavaa. Nyt vain on liian suuret saappaat täytettäväksi. Toisaalta en suosittelisi niillekään, jotka eivät ainuttakaan Herra Huuta ole lukenut, tai jotka eivät niistä pidä. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon nähden tässä on kuitenkin liikaa samaa edellisten kanssa (eli ei tästäkään kai pitäisi), ja jos ei ainuttakaan ole lukenut, niin sitten suosittelisin tietysti aloittamaan ensimmäisestä.