Herra Huu, rouva Huu ja vauva Huu
Tekijän kuvittama. Sidottu. Satufantasia.
Minä olen tullut vanhaksi, herra Huu ajatteli. Ja kun tulee vanhaksi, ei ole enää samanlainen kuin ennen, nuorempana. Mistä sen huomaa? Siitä että vuodet kuluvat. Ja kun vuodet kuluvat, kuluu ihminenkin. Saati sitten herra Huu.
Mutta maailma on yhä täynnä yllätyksiä. Eräänä päivänä oveen koputetaan ja sisään pyyhältää nainen kahta matkalaukkua kantaen. Mikä se tämmöinen nainen on? – Rouva Huu, nainen muitta mutkitta ilmoittaa ja hymyilee iloisesti. Eikä siinä kaikki, hän jää myös asumaan mökkiin ja on heti kuin kotonaan. Herra Huuta heikottaa: ”Jos tämä on unta, minä herään; jos taas ei, minä nukahdan!” hän päättää, mutta uni ei tule. Sen sijaan tulee kaikenlaista muuta ja herra Huun elämä muuttuu kertaheitolla. Pian herra Huuta jäljittää jo kaksi neiti etsivääkin: naapuritalojen tytöt Maisa ja Kaisa. Herra Huu on kohta heidänkin kanssaan hätää kärsimässä.
Eikä edes tässä ole kyllin: herra Huun elämään astuu vielä suurempi yllätys, jonka rouva Huu eräänä päivänä herra Huulle esittelee. Rouva Huun syliin kun on ilmaantunut vauva Huu; juuri vastikään syntynyt. Herra Huu ei enää tiedä mitä ajatella. Mutta vauva Huu tietää. Hän on isänsä tytär ja on perinyt koko joukon taikavoimia ja – taitoja, jotka herra Huu on lähes unohtanut. Uudet seikkailut odottavat herra Huuta ja saavat vauva Huun ansiosta vauhtia ja väriä. Ja myös onnellisen lopun.
Lämmin, viisas ja hykerryttävän hauska Herra Huu, rouva Huu ja vauva Huu on Hannu Mäkelän kuudes Herra Huu -kirja. Tekijä on kuvittanut sen aiempien tavoin, mutta tähän kirjaan on muun muassa sydämet, niin lävistetyt kuin lentävätkin, piirtänyt Ainu, 7 v.
Käyttäjät lukeneet myös
Hannu Mäkelä
Hannu Mäkelä (s. 1943) on monipuolinen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on myös toimittanut useita suomalaisen runouden ja novellistiikan valikoimia.
Mäkelä valmistui Helsingin opettajakorkeakoulusta kansakoulunopettajaksi 1964. Hän työskenteli kustannustoimittajana, osastopäällikkönä ja
kaunokirjallisen osaston apulaisjohtajana kustannusyhtiö Otavassa vuosina 1967–1986. Vuodesta 1987 hän on ollut vapaa kirjailija. Mäkelän puoliso on ollut Anna Kortelainen vuodesta 2004. Mäkelä asuu Helsingissä ja Sitarlassa.
Kirja-arvioita
Kuusi vuotta edellisen osan jälkeen kirjasta ei voinut odottaa, että se olisi aivan samaa kuin edelliset.. Etenkään, kun viime kirjakin muutti Herra Huuta ja tämän maailmaa hyvin paljon. Noh, tavallaan tämä ei ollutkaan, mutta paremmin uskollinen tämä oli ensimmäisille osille, kun edellinen puutarhurin urasta kertova. Tälle kirjalle ominaista on muun muassa kovin monet viittaukset aiempiin osiin, mitä muuten ei Huu-kirjoissa ole enempiä harrastettu. Taustoja jopa hieman avataan. Sinänsä en ole varma, onko se erityisen positiivista, Herra Huu kun hahmona on aina ollut rakastettava muun muassa iän ikuisen muistamattomuutensa vuoksi (yhtäkkiä tämä tuntuu muistavan ihan hyvin kaikki aiemmat seikkailut) Kirjassa oleellista on myös se, että Herra Huu on tullut vanhaksi (tai ainakin selkeästi vanhemmaksi kuin ennen), ja sillä selitetään miksi kaikki on erilaista. Pätevästi ja tyylikkäästi hoidettu siis (vaikkakin olen silti sitä mieltä, että puheet sähköpostista ja tekstiviesteistä olisi voinut jättää sivuun, muutenkin olisi voinut osoittaa Herra Huun löytäneen tiensä myöhempään ajanjaksoon) Kirjan ärsyttävimmäksi seikaksi kohoaa eläimet. Niitä on esiintynyt aiemminkin, ja kuten ennenkin, Herra Huu tuntuu olevan ainoa näiden kanssa puhumaan kykenevä. Tämä ei ole se ärsyttävä seikka, ärsyttävää on se, että eläimet on nimetty lastenkirjamaisesti, ja niille on annettu ammatteja. On lähettiä ja mekaanikkoa ja tohtoriakin. Tiivist'en sanottuna, eläimet eivät ole enää ollenkaan niin eläimellisiä kuin ennen. Kirja tuo mukaan myös kaksi uutta tärkeää hahmoa, Rouva Huun, ja Vauva Huun (mitään kantaa ei oteta siihen, miten vauvat ylipäätään tulevat maailmaan, mutta tämä ei ainakaan kovin perinteisesti tunnu saapuneen)... Näistä jälkimmäinen on hahmona oikein herkullinen, kun taas Rouva Huu lähinnä alusta loppuun ärsyttää pahimpana mahollisena tossuttajana. Näiden hahmojen myötä Herra Huunkin hahmo kehittyy jälleen, ja Herra Huu hoitaa puutarhaa -osan taiattomuuskin ohimennen selitetään, kun Herra Huu toimii vauvan kanssa. Tässä kirjassa taikuus onneksi on palannut kuvioihin. Kaiken kaikkiaan kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos on pitänyt aiemmista osista. Kuitenkin kannattaa varautua siihen, että jo luotua maailmaa rikotaan vahvasti ja kevyesti.