Luukaupunki

Useamman vuoden jälkeen taas tuli luettua ylipäätään mikään kirja ja oli kyllä hyvä valinta luettavaksi. Muutamassa tunnissa kahlattu läpi kahden pienen lapsen kanssa, sen verran koukuttavaa luettavaa oli :D

Tykkään kirjan ideasta ja maailmasta todella paljon, mutta kirjoitustyyli ei vain nappaa. Harmi!

Mielestäni kirja oli todella koukuttava, ja uusia asioita tuli esiin niin, että mielenkiinto pysyi koko ajan korkealla. Hyvä kirja ja suosittelen kokeilemaan.

Hyvä kirja. Pidin maailmasta ja siitä miten se koittuu nykypäivään muun maailman keskelle. Ehkä näin melkein 50:lle teinirakkautta oli vähän liiallisessa roolissa mutta toisaalta se perustelee hyvin päähenkilöiden motiivia läpi sarjan. Suosittelen, viihdyttävä, tuore ja jännittäväkin.

Tästä kirjasta alkoi rakkauteni tätä sarjaa kohtaan. Yksi parhaimpia päätöksiä oli napata tämä kirjaston hyllyltä ja laittaa muiden lainausteni joukkoon. Rakastan Jacea niin uskomattoman paljon. AHHHHH.

Lyhyesti kuvattuna Luukapupunki kertoo ihan tavallisesta 15-vuotiaasta tytöstä nimeltään Clary. Hänelle kuitenkin tapahtuu asioita, joita hän ei aluksi usko todeksi. Hänen käsityksensä maailmasta, jossa on elänyt muuttuu kuitenkin nopeasti. On olemassa ovia, jotka avautuessaan eivät enää sulkeudu. Etenkin kun kuvioissa on mysö taivaalliseen komeaan Jace, tummahiuksinen ja jumalatarmaisen kaunis Isabelle ja tämän vaatimaton veli Alec.

Takakansi lupaa "hieman" mahtipontisen lukukokemuksen. Pokkaripainoksessa kerrotaan myös teoksen synnyttämästä laajasta fanikultista, ja jopa itse Stephenie Meyer lukeutuu yhdeksi ihailijoista. 

Luukaupunki on yllättävän hyvä, paikoin jopa jännä nuorille suunnattu fantasiaromaani. Heikkouksiakin on, kuten varsinkin alussa raskas infodumppi, mutta toimiva juoni kiemuroineen pelastaa paljon. Kaiken kaikkiaan oikein mainio kirja. Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/06/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html

Kiehtovasti on saatu yliluonnolliset olennot sekoitettua nykypäivän New Yorkiin. Aluksi suhtauduin tähän epäillen, kun mietin, että onkohan tämä liiaksi tytöille suunnattu, mutta pian huomasin että olinkin väärässä. Kiinnostavinta kirjassa oli viittaukset Varjometsästäjien historiaan.

Jes! Olen löytänyt uuden lemmparisarjan! Olen jo kauan ihmetellyt mikä tässä sarjassa on niin ihmeellistä, kun koko BookTube on sekaisin Cassandra Claresta ja hänen Varjometsästäjistään. Nyt kun olen itse lukenut kirjan, en ihmettele sen saamaa suosiota. Se sekoittaa nerokkaasti tutut vampyyrit, velhot ja ihmissudet uudeksi tarinaksi. Joitain ennalta-arvattavuuksia oli, jotka pystyi aavistamaan jo kirjan alkupuolella, mutta yllätyksiäkin tuli. Minä itse asiassa pidin kirjan lopusta, se ei alistunut tavanomaiseen kaavaan. Hahmojakin on kehuttava: heitä jokaista pystyy ymmärtämään omalta osaltaan ja Jacenkin piikittelyyn tottuu ajan myötä.

Tämä kirja on mahtava, ei voi muuta sanoa. Arvatkaapas kuka on hahmoista paras? Yllätys ylllätys...Jace Lightwood/Morgenstern/Herondale/Wayland. Jacen omalaatuinen huumorintaju ja hänen laukomat vitsikkäät kommentit..niille ei vaan voi olla nauramatta kuin hullu. Clary taas..en oikein tiedä. Aluksi en tykännyt hahmosta ollenkaan, sillä tyttö on äkkipikainen ja hyvin hyvin hyvin ärsyttävä. Simonistakaan en oikein sinänsä diggaa vielä tässä kirjassa. Sillä tässä kirjassa se on ihan täysin maallikko, kun esim. Izzy on hänen vastakohtansa. Alecia&Magnusta mä rakastan yli kaiken❤. Valentine..on loistava hahmo, ja jotenkin tykkään siitä. EnTiäMiks ^^ mut se on jotenkin vaan niin paras. Eipä tässä mitään muuta, vähän lyhyt tästä tuli mut eisemitään OuO

Mukaansatempaava kirja, johon jää herkästi koukkuun. Juoni on suhteellisen tyypillinen ja ennalta-arvattavissa, mutta ei tylsä. Mukava lukukokemus, vaikka ei ylläkään parhaimmistoon.

Todella hyvä kirja, jonka luin kerralla. Sitä ei vain voinut jättää kesken.

Luukaupunki on todella hyvä kirja. Luin sen saman päivän aikana.

Luin tämän ihan äskettäin joten suurin kohu oli jo ehtinyt laantua. Muistin sarjan olemassa olon kun koko sarjan viimeinen osa ilmestyi ja sitä alkoi näkyä kirjakaupoissa ja muualla. Päätinpä sitten alkaa lukemaan. Juoni ja koko maailma on jännä ja kokonaisuudessaan kiehtova. Varjometsästäjät, ihmissudet ja kaikki muut rodut jne. ovat hyvin kuvailtuja, vaikka samoista jutuista on miljoona muutakin kirjaa. Saan varmaan suuret vihaajajoukot niskaani, mutta en pidä Jacesta. Hän vain ärsyttää, vaikka laukookin välillä ihan hyviäkin kommentteja. Sen sijaan Simon, Luke ja Alec ovat hyviä hahmoja. Clary taas on aikalailla tavallinen päähenkilö. Joka tapauksessa hyvä kirja, suosittelen.

Sain tämän kirjan lahjaksi suurimman hypen aikaan ja odotin valtavan hypen taikia paljon. Olihan tää huomattavasti laadukkaampi ku useimmat lajityyppinsä edustajat, mutta mun mielestä ei kyllä sen hypen arvonen. Hahmot jäivät pääosin vain kuoriksi, lisäksi tässä oli paljon ennalta-arvattavia kohtia, joiden selvästi olisi tarkoitus olla yllättäviä. Silti jatko-osatkin pitää lukea, sillä jotkin asiat jäivät silleen auki, että on pakko tietää, mitä tapahtuu

Luukaupunki oli hienoinen pettymys ottaen huomioon kuinka paljon sitä minulle hehkutettiin. Hahmot olivat varsinkin sarjan loppua kohden kaikki melko samanlaisia, eikä yksittäisistä hahmoista siis saanut oikein otetta. Magnus, Alec ja Maia nousivat lempihahmoiksini melko nopeasti, heistä löysin edes jotain itseeni purevaa särmää. Tosin Jacen huumori ja ylimielinen asenne iski toisinaan, vaikka en kyllä todellisuudessa hänen kaltaisestaan ihmisestä pitäisi. Jäin kovasti kaipaamaan hahmojen kehittymistä - esimerkiksi Clary, sarjan päähenkilö, oli tämän kirjan, ja koko sarjan loppuun asti sama heiveröinen, epätoivoisesti rakkautensa puolesta taisteleva teini, toivoin enemmän. Tähän vielä haluan lisäksi mainita, etten ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, miten nopeasti Claryn ja Jacen lempi roimahti ja kuinka kiihkeästi he tarrautuivat ensi hetkestä lähtien toisiinsa. Tätähän oli sarjassa selitetty sillä, että varjometsästäjät kokevat tunteet voimakkaampina kuin ihmiset, joka oikeastaan minun makuuni ainoastaan lisäsi romanssin kliseisyyttä Kirjan kerronta oli joissakin kohdin älyttömän pitkäveteistä ja liian latteaa, ei aina meinannut jaksaa lukea (näin kävi varsinkin sarjan jälkimmäisissä osissa, kirjat vain toistavat itseään ja pitkää salahelinää on liikaa). Jäin kaipaamaan paljon jonkinlaista tiettyä nopeatempoisuutta, pitkät toiminnattomat kohdat alkoivat kyllästyttää jossain vaiheessa. Juoni oli melko ennalta- arvattava. Perusfantasiaa, ihan lukemisen arvoinen kirja muttei kyllä lempikirjakseni yllä. Täytyy tosin sanoa, että kyllä minä tämän kohtuumielelläni kuitenkin luin (kuten jo sanottu, sarjan viimeisimmät osat Lasikaupungista eteenpäin aiheuttivat enemmän tuskaa) ja oli myös kohtia, jotka Clare oli kirjoittanut niin että tunteitakin heräsi.

Mahtava kirja, suosittelen kaikille! Sanoisin, että paras osa koko sarjassa.

Ihana kirja! Suosittelen kaikille!

Varjojenkaupungit -sarjan paras osa mun mielestä, niin ku ne ekat osat yleensä onkin xd

Mielestäni kirjan keskivaiheilla tuntui junnaavan paikoillaan ja vasta lopussa pääsi kunnolla vauhtiin. Kirja oli kyllä muuten hyvä ja kirjassa pidän erityisesti Jacesta ja hänen kommenteista yms... todellisuudessa en todennäköisesti pitäisi hänestä niin paljon. :). Kirja sai hymyn huulille ja vatsalihakset kramppiin... :D

Jo alkupuolen perusteella teos vaikutti olevan lajityypissään sieltä himpun verran laadukkaammasta päästä, mutta todellisen vauhtinsa se saavutti vasta loppupuolella, mikä tosin teki rakenteesta ikävän epätasapainoisen. Olin jopa etäisen yllättynyt lopullisten kuvioiden mielenkiintoisuudesta siihen verrattuna, kuinka yllätyksettömiksi ja turhanpäiväisiksi ne vaikuttivat aluksi olevan muodostumassa. Tietysti täytyy huomioida, että tässä erinomaisuudessa kyse on puhtaasti viihdearvosta: kenenkään elämää tuskin mullistavat tekosyvälliset viisaudet, joita tekstiin on ripoteltu "vakavammiksi" elementeiksi. On silti huomattava, etteivät kaikki lajityypin teokset kykene edes viihdyttämään. Lopullisen arvosanani perustelen seuraavasti: yhden tähden Luukaupunki ansaitsee (loppupuolen) viihdearvostaan, toisen yrityksestä luoda astetta monimutkaisempaa ja ennalta-arvaamattomampaa hahmokempiaa muutoin stereotyyppisten hahmojensa välille - vaikkei siinä täysin onnistukaan ja aloittaa sen turhauttavan myöhään, puhumattakaan näiden hahmosuhteiden kömpelöstä ylikorostamisesta - sekä puolikkaan vielä jostakin samankaltaisesta tunnelmasta kuin muistan kokeneeni teinivuosina Marianne Curleyn Aikavartio-sarjan parissa; olisin varmasti pitänyt Luukaupungista neljätoistavuotiaana. Suosittelenkin Luukaupunkia sellaisille lukijoille, jotka kokevat lajityypin omakseen ja joille vauhdikas tapahtumarytmi on ennemmin houkuttava tekijä kuin ongelma.

Cassandra Clare on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ellei jopa lempikirjailijani. En tiedä ketään toista, joka onnistuisi tuomaan lukiessani sellaisia tunnekuohuja - välillä nauran ääneen ja välillä tärisen itkusta. Vaikka tykkäänkin enemmän the Infernal Devices -trilogiasta kuin TMI:stä, myös tämä sarja heiluu suosikkilistani kärkipäässä. Clary Fray ei kuulu lempihahmoihini, toisin kuin TID:n Tessa. Clary on minusta liian äkkipikainen ja epätoivoinen, mutta on hänelläkin toki hetkensä. Jacesta sen sijaan pidän todella; hän on hauska, ylimielinen ja rohkea - ehkä sellainen vain puree minuun. Myös Izzyssä on asennetta, eikä Aleckaan ole hullumpi. Simonia en ensimmäisissä kirjoissa kestä ollenkaan, mutta loppua kohden hänenkin kohtalonsa alkaa kiinnostaa. Minusta sarja paranee kirja kirjalta, mutta ensimmäinenkään osa ei ole hullumpi. Yksi Claren hyvistä puolista on se, että hän pystyy kirjoittamaan miten synkkiä tilanteita tahansa masentamatta lukijaa - pienet huumorikevennykset tulevat aina tarpeeseen. Suosittelen TMI:n faneille kovasti myös the Infernal Devices -sarjaa, joka on Clarea parhaimmillaan - TID on paremmin kirjoitettu ja mietitymmän oloinen, ja hahmot ovat vielä rakastettavampia.

Vaikka en tietäisi mitään Clareen kohdistuneista plagiarismihuhuista tai Luukaupungin taustalla häilyvästä Claren Potter-fanficistä, pitäisin tätä huonona kirjana. 1) Teksti on yhtä informaatioähkyä. Se, että kirjoittaa kaikki "hienot" selityksensä maailmasta, sen historiasta, hahmoista jne. dialogeihin, ei tee tekstistä yhtään vähemmän typerää luettavaa. Pikemminkin päinvastoin, kun dialogista paistaa kilometrin päähän, että tämän kyseisen dialogin ainut tarkoitus on se, että kirjailija ei nyt jaksanut keksiä järkevämpääkään tapaa esitellä kyseistä asiaa kirjassa. Teksti paraneekin jonkin verran loppua kohden, kun asioita ei tarvitse selittää enää niin paljon, ja tämä lastentauti ei hypi silmille joka sivulla. 2) Henkilöhahmot ovat tylsiä ja pinnallisia eivätkä kehity. 3) Juoni on aivan täydellisen ennalta-arvattava. Kirjassa ei ollut yhtään ns. isompaa paljastusta, jota ei olisi arvannut jo reilusti aiemmin. Clarella todellakaan ei ole joidenkin kirjailijoiden omaamaa taitoa johdatella salavihkaisesti tarinaa eteenpäin niin, että kun paljastus tulee, lukija tajuaa kaikki aiemmat siihen liittyneet yhteydet ja kokee valaistumisen. Ei, Clare pikemminkin heittää suoraan yhden pisteen vihjeen kehään trumpettien ja rumpujen säestyksen kera. (arvio postattu alun perin Goodreadsiin)

Jace ihana komea ja ehdottomasti paras koskaan.. Clary ärsyttävä, lyhyt ja punatukkainen idiootti joka ei ansaitse jacen rakkautta!!!! mutta lukekaa ihmiset tämä!!! ja muut seuraavat

Minusta kirja oli tosi hyvä <3! Kirja oli koukuttava ja mukaansatempaava! Pidin eniten Jacesta! Mutta kaikki olivat hyviä. <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3!! Voi..olen lukenut 2-4 kertaa <3! Edelleen lempikirjani! Sarja on tullut luettua 3:sti <3! Voi että..niin ihana! Pidän Claren kirjoitustyylistä ja siitä miten hän tempaa lukijat mukaansa omaan maailmaansa <3! En laskenut kirjaa hetkksikään kädestäni! Aivan mahtava! Kyllä oli mahtava ihan ekasta sivusta lähtien ! On tuttua kaikki keijut ja ihmissudet ja noidat mutta Clare loi ihan uuden maailman Värjometsästäjiä varten <3! Olen lefankin nähnyt mutta eniten ihmettelin sitä kun Lefassa Claryllä on ruskeat/Punaruskeat hiukset ja kirjoissa taas Kirkkaan oranssit/punaiset! Siis mitä hemmettiä! No joo eihän se haittaa! Kirja on NIIN MAHTAVA, että...<3! Rakastan fantasiaa <3! Olen Tolkien-fani mutta Clare vie kyllä voiton tämän kirjan myötä <3! Isabelle ja Simon...sopivat hyvin yhteen! Mutta taas Alec ja Magnus..! Järkytyin että Clary ja Jace olivatkin sisaruksia mutta ku luin sarjaa lopppuun niin tajusin että pelkoni ei toteutunutkaan ! Pidin kirjassa eniten Jacesta <3! Ensin en tajunnut Jacen asennetta mutta kirjan edetessä hän oli sanoinkuvaamattoman IHANA <3! Minusta Simon on nörtti! Vähän tylsäkin väliillä! Välillä en jaksaisi häntä ollenkaan mutta hyvä hahmo sinänsä <3! Lukekaa ihmeessä <3

Tämä kirja oli aivan mahtava! Jäin aivan koukkuun heti ensimmäisestä luvusta lähtien. Eniten minua kiehtoi Varjometsästäjien maailma. Kaikkillehan on tuttua kamaa jo noidat, vampyyrit ja keijut. Nyt näiden tuttujen hahmojen lisäksi on luotu aivan uusi rotu. Simonin ja Jacen kanssa sai tietenkin nauraa sydämensä kyllyydestä <3 Kyllä tuli helposti täydet viisi tähteä!

Aivan mahtava kirja! Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja erityisesti pidin Jacesta, Lukesta ja Alecista. Kaikilla oli omanlainen ja hieno persoona! Juoni kulki tarpeeksi nopeasti, eikä kirja missään vaiheessa ollut tylsä. Juonikäänteet eivät olleet ennalta-arvattavia ja ne olivat tarpeeksi jännittäviä. Kaikista juonikäänteistä en silti pitänyt ja kirjan lukeneet varmasti tietävät, mitä käännettä tarkoitan ;) Ainoa huono puoli kirjassa oli, että jotkut lauseet saattoivat toistua melkein samoina. Sama asia hieman muunneltuna sanotaan esim. kirjan alussa ja lopussa, vaikka se ei ole tärkeä asia. Saattaa olla Claren kirjoitustyylissä tai sitten suomennoksessa tapahtunut virhe :) Kaiken kaikkiaan silti loistava kirja, suosittelen kaikille!

Tämä kirja tuli vuosia sitten kirjaston uutushyllyllä vastaan ja takakansi vaikutti ihan kivalta.... Ihan kiva kirja muuttui äkkiä aivan ihanaksi ja mukaansa tempaavaksi kirjaksi. Huumori uppoaa minuun kirjaa lukiessa saa kyllä niin jännittää kuin nauraakin. Ja hahmot ovat aivan mahtavia symppiksiä. Magnus Bane, Alec, Jace, Clary, en vain saa terpeekseni heistä! :) Koukuttuneeni sarjaan heti ensimmäisten osien jälkeen. Nyt luen viidettä osaa ja edelleen jaksan yllättyä, rakastua, nauraa ja melkeinpä jopa itken kirjan kanssa! Mahtavaa viihdettä! :)

Jos kaipaat kirjaa joka vetää sinut mukaansa eikä hellitä kuristusotettaan millään ennenkuin olet lukenut sen loppuun, on Luukaupunki silloin varma valinta. Aivan loistava teos, ei tästä nyt oikein muuta voi sanoa. Yksi rakkaimmista kirjoista mitä omistan. Ja Magnus Bane <3 + kannattaa myös katsoa elokuvana, mutta lue ensin kirjana.

Luukaupunki aloittaa mahtava kirjasarjan hyvin! Juoni ja aiheet ovat kekseliäitä, ja kaikki on mietitty loppuun asti. Pitkät kuvailut ovat ihania. Kaikki hahmot ovat omanlaisiaan, ja nimet tarpeeksi erilaisia, ettei niissä (edes minä) mene sekaisin. Loppu oli yllättävä ja aion ehdottomasti ahmia myös seuraavat osat!

Sarja on ihmeelinen.Paras sarja johon ei kyllästy. Kun kirjan aukaisee se ottaa kiini ja vie mukaansa. Tykkään Clarysta päähenkilönä, mutta välillä hän kyllästyttää minut ja kun tällainen kohta tulee olen alkanut nauraa itselleni. Ajattalen miten ihmeessä päähenkilö voi kyllästyttää hän on aivan upea. En pidä Jacen asenteesta, muuten hän on hyvä tyyppi kaiken lopuksi. Kirja on hyvin nykyaikainen pidän siitä että kuka tahansa ei vältäämättä ole hän miksi luulet. Kirja on suoraan sanottuna rakastettava. Kannattaa lukea.

Aivan ihana kirja. Varsinkin Jace on niin ihana. Alku oli mielestäni hyvä. Se ei ollut vaikeasti ymmärrettävä. Olen ihan koukussa kyseiseen kirjasarjaan ensimmäisen osan takia :-) Mutta ei se haittaa...

Erittäin hyvä kirja - ei kai tässä muuta voi sanoa! Parasta koko kirjassa ovat dialogit ja Jace. Päättömät ja nerokkaat keskustelut ovat kirjan suola, ja niille saa nauraa niin että vatsaan sattuu. Jace kantaa olemuksellaan ja ylipäätään olemassaolollaan sarjaa pitkälle, kyseessä kun on niin julmetun ihana hahmo! Myös muut hahmot ovat mielenkiintoisia, ainoastaan Simon jää vähän persoonattomaksi. Suosittelen kaikille, erittäin lämpimästi.

Varjojen kaupungit on kohonnut yhdeksi lempisarjoistani hitaasti, mutta varmasti. Luukaupunkia uudelleen lukiessani aloin muistaa jälleen, miksi. Syy numero yksi: maailma. Vaikka vampyyrit ja ihmissudet ovat tulleet tutuiksi miljoonasta muusta paranormaalia romantiikkaa käsittelevästä sarjasta, Varjonmetsästäjät ovat jotain täysin uutta. Nefilit, enkelin verta suonissaan kantavat soturit, jotka suojelevat maailmaa demoneilta. Jes! Lisäksi vampyyrit, ihmissudet ja haltijat ovat niin sanottua Alamaailmaa, toista kastia Varjonmetsästäjien silmissä. (Ja vampyyrit eivät kimalla!) Muutenkin maailma kuvattiin sopivan julmaksi ottaen huomioon Varjonmetsästäjien tehtävän, kaikkea ei ollut kuorrutettu kultapölyllä. Syy numero kaksi: huumori. Varjojen kaupunkien, ja etenkin Luukaupungin kanssa nauraa useaan otteeseen. Huumori on välillä järjetöntä, mutta niin hauskaa. Etenkin Jace Wayland ja Claryn paras ystävä Simon kunnostautuivat tällä saralla. Syy numero kolme: JaceWayland. Tämä syntisen komea, mutta luonteeltan kusipää varjonmetsästäjä on ollut lempihahmoni heti sarjaan tutustuttuani. Luultavasti en voisi sietää hahmoa todellisessa elämässä, mutta kirjan sivuilla hän on hurmaava. Muutkin hahmot Claryn ystävästä Simonista Varjometsästäjä-sisaruksiin Isabelleen ja Aleciin, sekä New Yorkin päävelho Magnus Baneen ovat ihania, heistä ei vain voi olla pitämättä. (Vaikka myönnänkin inhonneeni Simonia ensimmäisellä lukukerralla.) Juoni ei ole niin kovin ihmeellinen, mutta mukaan oli ujutettu muutama yllättävä jippo, etenkin lopussa kulmakarvat kohosivat todenteolla ensimmäisellä lukukerralla. (Kaikki kirjan lukeneet tietänevät mitä tarkoitan). Myös aika selviä yhteneväisyyksiä Twilightiin on havaittavissa, mutta jos epäröit lukevasi joko Varjojen kaupungit tai Twilightin, valitse tämä. Luukaupunki päihittää Houkutuksen 10-0.

Pidin kirjasta todella paljon ja aijon lukea jatko osatkin! Jace ja Clare olivat milestani molemmat todella ihania hahmoja , toki pidin myös muista mutta noista eniten. Juoni oli kiva ja koukuttava, eikä siinä ollut paljoakaan kohtia jotka koin tylsiksi.

Aivan loistavan koukuttava kirja alusta loppuun! Pidin todella paljon henkilöistä, kun he olivat keskenään niin erilaisia. Varsinkin Jace jäi mieleeni räiskyvän ja ailahtelevaisen luonteensa puolesta. Luin tämän kirjan toisen kerran ja silti lukukokemus oli yhtä mahtava! Seuraavaksi lukulistalla onkin sarjan muut osaa. Suosittelen ehdottomasti. Tämä kuuluu niihin koukuttaviin kirjoihin, täynnä yllättävä juonenkäänteitä eli toisinsanoen tätä kirjaa et voi laskea käsistäsi hetkeksikään! :)

Tykkäsin tuosta kirjasta. Teksti oli kirjoitettu hyvin ja vaikka alku oli hieman tylsähkö, jäin lopussa totaalisesti koukkuun. En voinut laskea kirjaa kädestäni. Jacesta tuli heti suosikkihahmoni kirjassa, tuon hyvän huumorin takia. Nauroin useaan otteeseen ääneen. Tein lukemisen aikana myös monia ennakkoaavistuksia, joista kaikki osuivat oikeaan. Löytyi sieltä joukosta myös muutama kohta, joita en olisi viitsinyt arvaillakkaan. Juonen kulkua oli hauska seurata ja hahmot olivat kertakaikkisen ihania.

Rakastuin tähän kirjaan. Pidin henkilöistä eniten ehdottomasti Jacesta. Hänen huumorintajunsa ja... Vetovoimansa teki minuun suuren vaikutuksen, ja ihmettelen suuresti mitä hän näki Claryssa. Claryssakin oli omat puolensa(ystävän puolesta uhrautuminen), Alecin hahmo yllätti. Juoni eteni sujuvasti. Juonenkääbteet olivat ratkaisevia ja itse sanoisin, että kokonaisuus oli todellakin toimiva. Jäin odottamaan kiihkeästi jatkoa jännittävälle kirjalle.

Suhtautumiseni tähän kirjaan on jokseenkin ristiriitainen. Koko ajan sattuu ja tapahtuu ja mielestäni kaikki kirjan tapahtumat on sullottu aivan liian lyhyenläntään aikaan. Koko ajan pahiksia tunki ovista ja ikkunoista ja silti niitä oikein piti vielä etsiä lisääkin. Henkilöt olivat osittain onnistuneita, osittain ei. Clary oli perinteinen sankaritar, rumana itseään pitävä poikatyttö, jolla ei oo ikinä ollut tyttöpuolisia kavereita tai poikaystäviä. Kömpelö, huonosti pukeutuva lauta, joka on ujo mutta sittenkin aika rohkea. Tällaisen ensivaikutelman Clarysta sai. Miksi kaikki nykyajan naispäähenkilöt ovat tällaisia omasta mielestään niin karseita, mutta kaikkien miesten mielestä ihania ja rakastettavia? Onko nykyään jotenkin ihanteellista, että sankaritar pitää itseään rumana, mutta yllättäen vähintään kaksi jätkää on ihan lääpällään siihen, vaikka koskaan ennen kukaan ei ole osoittanut minkäänlaista merkkiä kiinnostumisesta? Simon oli puolestaan pitkälti tylsä, tylsä, TYLSÄ. Siinä on niin perinteinen sidekick, jonka tuntemukset ovat ennalta-arvattavat ja turhauttavat. Ainoa asia josta Simonissa pidin, oli hänen ajoittainen huumorintajunsa. Jace puolestaan oli hahmoista ainoa, josta mä todella tykkäsin alusta loppuun. Joo, se on totaalisen perinteinen ja kliseinen pääpoika, mutta mitä sitten, kun ne on aina kaikista parhaimpia? Jace oli parhaiten kuvailtu, sillä oli parhaat jutut ja kaikesta täydellisyydestään huolimatta sympaattisimmat negatiiviset piirteet. Useinkin käy näin, että tykkään kirjojen miespäähenkilöistä enemmän kuin sankarittarista, mutta taitaa olla aika yleinen tilanne. Tää oli kuitenkin yllättävän hyvä kirja esikoisromaaniksi, vaikka ajoittain herätti ärtymystä.

Vaikka annoin kirjalle 4 tähteä, en kuitenkaan pitänyt siitä kovinkaan paljoa aluksi (ja joissain muissakin kohdissa). En jaksanut lukea kirjaa kokonaan kunnolla, jätin tylsät kohdat lukematta. Näihin tylsiin kohtiin kuuluivat kuvailut, joita Cassandra Clare kirjoitti erittäin paljon. Hän pitkitti tekstiään kirjoittamalla siihen kuvailua. Itse en pidä kuvailusta, haluan mennä aina suoraan asiaan. Pidän vähäisestä kuvailusta myös siksi, että pääsee itse miettimään kirjan "ulkoasun" kokonaan uusiksi. Pikkutarkkuus kuvailussa ärsytti minua, ja vielä enemmän "kuin"-kuvailut (esim. "Hän oli kuin plah plah plah...). Voin vaikka vannoa, että "kuin"-lauseita löytyy kirjasta yli 50! Mutta toki kirjaan mahtui hyviäkin kuvailuja, jotka olivat kirjoitettu erittäin kauniisti, yhtenä lemppareistani: "Hänen yläpuolelleen kaartui yötaivas,jolla loistavat tähdet olivat kuin kourallinen taivaalle viskottuja timantteja")! Välttelin aluksi kirjaa. Aluksi välttelin sitä alkusivujen takia, jotka olin jo ehtinyt lukea. Sain huonon kuvan ensimmäisten sivujen perusteella kirjasta. Kun olin päässyt vauhtiin lukemisessa, ja alkanut pitämään kirjasta, sain tietää kliseisestä juonenkäänteestä (kaikki lukeneet tietävät ilman, että edes kerron siitä sen enempää). Siihen se lukeminen sitten tyssäsi kolmeksi kuukaudeksi. Mutta sitten kuitenkin tartuin itseäni niskasta kiinni, ja päätin lukea kirjan loppuun. Tosin annoin itselleni luvan ohittaa tylsät kohdat. Tämän jälkeen, aloin pitämään kirjasta TODELLA paljon, kaksi viimeistä lukupäivää ahmin sitä. Sen henkilöhahmoihin tykästyi, juoni alkoi rullaamaan nopeaan tahtiin ja hyviä vitsejä sateli sieltä sun täältä. Katsotaan nyt luenko kirjan uudestaan ja kokonaan, mutta pakko on ainakin lukea jatko-osat. Ja tuleva elokuvavakin on nähtävä!

Ei iskenyt. Tylsistyin enkä aio lukea muita osia. Toisaalta jos nyt lukisin tämän uudestaan voisin ehkä pitää siitäö enemmän mutta tosissaan en ymmärrä näiden hehkutusta. Sekava, pomppii liikaa ja omituinen.

Clary Fray näki discossa yhden joukon menevän erään pojan kimppuun. Hän käskee ystävänsä Simonin kutsua vartijan paikalle. Sillä aikaa joukko tappaa miehen ja se menee tuhkaksi. Clary oli hämillään. Myös joukko oli hämillään ja he kutsuivat itseään varjometsästäjiksi ja he sanoivat, että Claryn ei pitäisi nähdä heitä. Ellei hänellä olisi varjometsästäjän verta. Clary ei uskonut heitä. Simon tuli vartijan kanssa huoneeseen, mutta kumpikaan ei nähnyt mitään. Clary oli hämillään ja varjometsästäjät vain virnuilivat hänelle. Sitten Claryn äiti katoaa ja hänet tempaistaan mukaan varjometsästäjien maailmaan.

Hankin kyseisen kirjan kun ystäväni oli kehunut sitä. Odotinkin todella paljon kirjalta ja pääosassa tykkäsinkin todella paljon. Päähenlilö Claryn ja toisen päähenkilö Jacen lähtökohdat ovat hyvin perinteiset ja heidän suhde eteneekin pitkälti ennalta-arvattavasti. Itseäni harmittaa vähän että kesken kirjan minua spoilattiin, joten kaikki asiat eivät lopussa päässeet yllättämään. Tietenkin "pääparin" viereen on asettunut Claryn pitkäaikainen ystävä Simon, mikä on jo tuttua monista monista muistakin fantasia kirjoista. Sivuhenkilöt olivat pääasiassa hyviä ja toivat lisämaustetta tarinaan. Mutta kuitenkin loppua kohden muutamat henkilöt alkoivat ärsyttämään ja heidän käytös ei minusta sopinut käsitykseen mikä hahmoista oli kirjan aikana välittynyt. Juoni veti hyvin mukaansa ja luin kirjan aika nopeasti sen takia. Ei mikään niin kovin ihmeellinen, mutta suosittelen lukemaan. Jätti kyllä odottamaan seuraavaa osaa. Ja mielenkiinnolla odotan myös minkälaisen elokuvan tästä saa toteutettua.

Myönnän. Välttelin kirjaa, koska takakansi ei antanut kiinnostavaa kuvaa. Nyt jälkeenpäin ajattelen mikä tuuri oli että uskalsin ottaa tämän mukaan kirjastosta. Juoni oli alusta alkaen mielenkiintoinen ja teksti ei ollut liian suoraa eikä myöskään liian haaveilevaa, vaan juuri sopivaa. Ehkä parhaiten kuvaa sana raikas. Klassista fantasiaa sekoitettuna uuteen ja siihen päälle vielä suurkaupungin vilinää. Henkilöt ovat huolella suunniteltuja ja rakastan niitä kaikkia, varsinkin Simonia. Mutta vaikka ensivaikutelma Jacesta osui ja upposi, tarinan edetässä uutuudenkiilto alkoi haihtua. Kirjan luettua jäit tuttu haikea olo, kuten aina kun on lukenut ihanan kirjan. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Cassandra Clarelle! Suosittelen!

Noniin, voihan sitä jotain kommentoidakin kun sain luettua kaikki tähän asti suomennetut osat, eli 1-3. En nyt tarkkaan muista mistä ihmeen kautta löysin sarjan, mutta Internetin kautta sarja kuitenki löytyi. Sarjaa hehkutettiin niin innolla ja suurin osa palautteista oli positiivisia, joten päätin itsekin kokeilla. Harmittavasti petyin hieman ensimmäiseen osaan. Odotin paljon enemmän. Clare on keksinyt upean tarinan sekkailuineen kaikkineen, mutta jotenkin se ei vain 'sytyttänyt'. Ehkä kaipasin jotain mikä erottaisi kirjan muista paranormaaleista kirjoista, joita olen tähän asti lukenut. Kirja oli ennalta arvattava tyypillisellä teini-ikäisellä päähenkilöllä varustettu. Hurmaava Jace, suloinen Alec ja Simon olivat plussaa! Täytyy kuitenkin myöntää, että luin kirjan innokkaasti loppuun asti, tämä fantasiamaailma oli kiinnostava ja jäin odottamaan innolla saadakaseni lukea siitä lisää. Toivoin myös kauheasti, että jatko-osat toisivat sitä jotain, etten pettyisi jälleen.

Taas yksi kirjailija, joka saa täyden kunnioitukseni, kiitos ja kumarrus Cassandra Clarelle! Loistava, omaperäinen ja hauskalla huumorintajulla höystetty mahtava lukuelämys, jota voin milloin tahansa suositella kenelle tahansa. Jace on ehdoton lempihahmoni ja joskus tuntuu aivan kuin hän olisi reaalinen henkilö ja aivan kuin olisin tavannut hänet ennenkin… Clare osaa luoda aivan omanlaisensa maailman, tavallisten maallikoiden rinnalle. Kaiken hyvän lisäksi löysin kirjasta vain ja ainoastaan yhden virheen, mutta olenkin parantumaton perfektionisti, joten se saattoi olla vain omaa mielikuvitustani, enkä jäänyt siksi asiaa sen enempää pohtimaan. Rakastuin Jaceen ensisilmäykseltä ja siitä saakka olenkin seurannut hänen touhujaan suurella mielenkiinnolla. Hän on niin kovin samankaltainen kuin monet omien tarinoideni hahmot, että hän tuntuu jo tutulta. Ihastuin hänen pettämättömään huumorintajuunsa ja sainkin monet naurut hänen sarkastisista huomautuksistaan. Clary on hieman monimutkaisempi tyyppi. Hän on Jacen tapaan mielenkiintoinen henkilö, mutta Clare on ehkä luonut hänestä hieman liian kömpelön ja tietämättömän, häikäisevän Jacen rinnalle. Simon on ehdottomasti tarinan sympaattisin hahmo ja häneenkin rakastuin ikihyviksi. Toisinaan säälin häntä kirjaa lukiessani - vaikka hän kuinka yritti, Clary ei vain huomannut hänen yrityksiään kertoa tunteistaan, vaan haikaili aina Jacen perään…

Tämä sarja yltää kyllä Harry Potterin tasolle, jos ei korkeammallekin. Jace on ehdoton lempparihahmo, hänen kommenteille saa nauraa vatsa kippurassa. Clary on välillä ärsyttävä ja Simonistakaan en oikein pidä, mutta kokonaisuus on loistava.

Oli kyllä ihan hyvää luettavaa ja arvosana kiikkuu kolmen ja neljän tähden välissä, mutta kallistun kyllä 3 puolelle (puolikkaita kun ei voi antaa), koska en pitänyt loppuratkaisusta kaikin tavoin..:) Lukemisen arvoinen kirja!

Pidin kirjasta tosi paljon ja suosittelen lämpimästi jokaiselle joka haluaa lukea sen. Itse olen lukenut kirja sarjan jokaisen kirjan joka on tullut suomeksi ja jatkanut sitten enkuks.

Yksi parhaita sarjoja! Kun kirjan aukaisin, en saanut nenää irti kirjasta koko illan aikana. Kirjoissa on huumoria, rakkautta, taisteluita ja salaisuuksien ratkomista. Lisäksi yliluonnollisia olentoja - vampyyreista puhumattakaan. Kirja saa alusta loppuun asti pureskelemaan kynsiä. Varjometsästäjäkolmikko on herkullinen paketti. Ylpeä komistus Jace, salaisuuden siivittämä Alec ja hänen siskonsa, säpäkkä Isabelle tekevät sarjasta entistäkin loistavamman! Jacen ja Claryn systeemi on hienoa luettavaa vaikka hiukan pettyikin joihinkin juonenkäänteisiin.

Ihanan omaperäinen kirja, ihastuin Jaceen heti. Juonenkäänteet ovat hienosti tehty ja jokainen henkilö on omanlaisensa. Kuitenkin jäi harmittamaan paljastus Claryn ja Jacen suhteesta, olisin toivonut erilaista loppua, mutta toisaalta mukavaa nähdä miten seuraavissa osissa käy.:D

Todella loistava kirja, oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Juoni on mielestäni aivan täydellinen, loistava mielikuvitus Clarella. Ja Jace. Voi luoja, siinä on kundi minun makuuni. Ylimielinen, mutta saakelin upea. Aivan täydellinen. Pidin myös kirjan yllättävistä käänteistä. Tosi mahtava kirja, en malta odottaa että pääsen huomenna ostamaan Tuhkakaupunki-kirjan.

Odotin Luukaupungilta hieman enemmän, mutta kyllä se kuitenkin oli mieleenpainuva kirja. Lukukokemusta saattoi tosin huonontaa se, että tiesin kirjassa olevan maailman surkein juonenkäänne. Niin, eli jos haluatte rakastua tähän kirjaan, älkää menkö lukemaan juonipaljastuksia! Alku oli kyllä todella hyvä ja mukaansatempaava, ja siinä ehti jo toivoa että Claryn ja Jacen välille keheytyisi maailmaa mullistava rakkaustarina, mutta sitten Cassandra tunkee kirjaan idioottimaisen ideansa... Pakko myöntää olevani ääliö, sillä ennen kun luin kirjan, luulin että Jace on jonkin näköinen ihmissusi... "Jace Wayland on Varjometsästäjien yksinäinen susi", tuosta lauseesta sain sen vaikutelman, mutta todellisuudessa se on vain vertauskuvallista. Eli Jace ei ole sutta nähnytkään, vaan on yksinäinen. Mutta kyllä kirjassa esiintyy Houkutuksesta tutuksi tulleita ihmissusia ja vampyyreita. Ihmissudet ovat aika samanlaisia, mutta vampyyrit ovatkin sitten jotain ihan eri luokkaa. Henkilöt olivat mielenkiintoisia, jokaisesta paljastui aina jotain uutta ja odottamatonta. Yksi onkin paha, toinen on ihastunut johonkin ja kolmas onkin todellisuudessa auttanut Clarya jne jne... se tekee kirjasta mielenkiintoisen, ja sitä ei yksinkertaisesti voi lopettaa ennen viimeistä pistettä. Kirjan loppu kuitenkin hieman pilasi tunnelmaa, mutta pikkulinnut lauloivat, että seuraavissa osissa se asia korjaantuisi. Ja kyllä, Jacesta ja Simonista saa hyvät vastustajat Edwardille ja Jacobille ;)

Luukaupunki on lumoava kirja. Ei täydellinen, paikoittain pikkiriikkisen ennalta-arvattavakin, ehkä välillä hitusen haparoiva. Hahmot ovat kuitenkin ihastuttavia, säkenöiviä persoonallisuuksia. Jacen värisevät lihakset ja Simonin kultatäpläiset silmät saavat punan nousemaan poskille sanojenkin välityksellä, Claryn sutkaukset hymyilyttävät ja jokaisesta henkilöstä tuntuu löytyvän jotain kauniin inhimillistä. Erilaisista fantasiaelementeistä huolimatta Cassandra Clare saa tekstin elämään hellyyttävän todentuntuisesti. Kirja on luettava ehdottomasti yhteen pötköön ja raahattava niin vessaan kuin autoonkin. Vallattoman mukaansatempaava tarina jaksaa kiehtoa ja yllättääkin hienoisista kliseratkasuista välittämättä. Kirja, joka saa tuntemaan niin sääliä, ihastusta, onnea kuin suruakin lukijansa välityksellä. Kirja, jonka jatkoa ei malta odottaa... Tiivistettynä: Tarraavaa ja jokseenkin omaperäistä seikkailua, herkullisia sulhoehdokkaita haastamaan Edward ja Jacob sekä ihastuttavaa huumoria. Varoitus: Jace ja Simon ilmestyvät uniisi tämän kirjan jälkeen kutsumattakin...