Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Terhi Leskinen.
1. laitos 2012. Kannen kuva: Cliff Nielsen. Sidottu.
2. laitos 2014. Seven. Kannen kuva: Cliff Nielsen. Nidottu.
3. laitos 2024. Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä. Nidottu.
Rakkaus. Veri. Petos, Kosto.
Langenneiden enkelten kaupungissa panokset kovenevat.
Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin, Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystavänsä.
Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Kun Jace alkaa yhtäkkiä vältellä Clarya, tämän on pakko porautua salaisuuden ytimeen, vaikka tulee samalla tehneeksi totta pelottavimmasta painajaisestaan. Clary itse sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettaa kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen.
Hauska, tummasävyinen ja tulikuuma Varjojen kaupungit -menestyssarja
Uutisia, kysymyksiä ja teorioita. Katso, mistä lukijat keskustelevat.
Näytä kaikki keskustelutJaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Pidin kirjasta tosi paljon, sillä se oli todella hyvin kirjoitettu, kuten edellisetkin osat. Erityisesti Jacen ja Claryn väliset kohtaukset oli niin hyvin kirjoitettu, että pystyin helposti kuvittelemaan kohtaukset päässäni. Ja lopussa oleva kirje oli kiva lisä, jota olin kaivannut, vaikkei se varsinaiseen kirjan juoneen liittynytkään.
Todella hyvä kirja (ja sarja), jota suosittelen kaikille, jotka pitävät romantiikasta ja seikkailuista.
Ihan hyvä mutta ei ehkä yllä aikaisempien kolmen kirjan tasolle. Olen samaa mieltä kuin varmasti moni muukin, että sarja olisi voinut loppua Lasikaupunkiin.
Juoni oli ihan jees, vaikka tapahtumia olikin vähemman kuin aikasemmissa osissa. Jace oli tässä kirjassa vielä ärsyttävämpi kuin aikaisemmin. Simonkaan ei ollut ihan niin hyvä mitä olisin odottanut. Hyvä kirja kuitenkin ja luen varmasti seuraavat kun saan ne käsiini.
Oikein viihdyttävä kirja, jonka luin hujauksessa, kun käsiini sain. Minua ei oikeastaan yhtään haittaa, että sarja jatkuukin sitten vielä, vaikka olikin trilogiaksi aluksi suunniteltu. Juoni eteni tälläkin kertaa hyvin. Minulle on kuitenkin jotenkin käynyt niin, että luen mieluummin "sivuhahmojen" tapahtumista kuin pääparin, jotenkin Clary ja Jace eivät säväytä enää samalla tavalla kuin ennen. Loppu oli ihan ok, vaikka jäi tosi pahasti kesken ja odotan siksi jatkoa innolla.
pari sivua sain luettua, en tiennyt yhtään missä mennään kun kaikki tähän mennessä testatut kaupunkikirjat jääneet kesken, "paska kaupunni" kuten oulussa lukee talon seinässä
Hyvä kirja. Ei mikään huippu lukukokemus, mutta ihan sillä asenteella tuli luettua kohtalaisen nopeasti, että pääsee seuraavan osan kimppuun.
Innostavan Jacen lisäksi kirja ei tarjonnut mukavia asioita. Se oli yhtä sekava ja huonosti kirjoitettu kuin aiemmatkin osat.
Kirja tuntui paikka paikoin vähän junnaavan paikoillaan, mutta starttasi kuitenkin aina uudelleen. Kirjan ehdoton kohokohta oli loppupuoli, kun alkoi tapahtua oikein rytinällä ja koko juoni alkoi avautua paremmin. Kirja loppuikin niin jännään kohtaan että seuraava osa on vaan pakko taas kahmaista. Langenneiden enkelten kaupunki on kuitenkin ehdottomasti Varjojen kaupungit -sarjan heikoin lenkki tähän astisista lukemistani osista, toivottavasti seuraava osa ei jää tämän tasolle, vaan nousee jälleen yläpuolelle.
Tämä kirja vastasi vasta loppupuolella siihen, miksi Claryn veljestä voisi tulla uhka, vaikka sehän kuoli Lasikaupungissa. Kirjan loppu sai epäilemään, että tuleekohan seuraavassa kirjassa jotain pahaa vastaan, josta ei haluaisi lukea.
Ihanaa, että sarjaa ei lopetettu lasikaupunkiin.
Toivon joskus et sarja olis vaan suosiolla lopetettu Lasikaupunkiin... Yli menemisen makua täs kirjas, mut ihan hyvää luettavaa silti ;)
Luin kirjan englanniksi ja suosittelen tätä myös muille. Alkuperäiskielellä Claren sanat ovat niin paljon sulavampia. Mutta ei mennä nyt siihen..
Tykkäsin, että Simonilla oli oma juoni. Minusta krjassa pimitettiin hienosti mahd. pitkään, kuka jahtasi Simonia. ja kuka teki vauvoista hirviöitä. (Pointsit muuten ällöttävästä kauhu-kuvauksesta) Ja voi sitä järkytyksen määrää kun Camille selvisi Magnuksen heilaksi! Alec oli täysi idiootti välillä, vaikka ymmrtäähän sen. Hänen ja Magnuksen keskustelut ja riidat olivat kohokohtia koko kirjassa. Magnus mielettömän hieno hahmo, hän on naurattaja, diiva mutta heti seuraavassa hetkessä hän on vakava, 300-vuotias velho.
Claryn ja Jacen suhde oli raastavaa, juuri kun kaikki on saatu kokoon, niin sitten tulee uusi selkkaus heidän välilleen. Loppuvaiheessa Jaken angsti alkoi käydä oikeasti hermoille, joten sitä saisi Clare vähän vähentää.
Oli kyllä taas tosi hieno teos Clarelta. Minä suorastaan jo rakastuin tähän sarjaan.
Pakko kyllä sanoa että Clary & Jace on ihana pari!!!!! Heti kun Jacea kuvailtiin ekassa niin rakastuin jo häneen. (Joo ehkä vähän outoa) :D
Juoni taas oli hyvä ja todellä yllättävä "pahis" Simon oli sarjan alussa todella rasittava mutta samalla suloinen. Kolmannessa hän oli ihan kiva mutta tässä pidin hänestä taas enemmän. Itseasiassa kaikki kirjan hahmot kävivät koko ajan mielenkiintoisammaksi ja se teki taas myös kirjasta mukavempaa luettavaa. Tykkäsin myös Maian ja Jordan jutusta lopussa.
Oli myös hassu sattuma että olin juuri paneutunut mytologiaan ja muihin mystisiin blaah blaah juttuihin koska ne ovat minusta tosi kiinnostavia, joten törmäsin Lilithiin ja hänen tarinaansa. Sitten sain tämän kirjan käteeni ja törmäsin häneen taas. Muutenkin tykkäsin kun Lilith kertoi hänen "feimeistä ystävistään"
Pohjimmiltaan loistava kirja!!!!!!!! Jace<33333
jace on paras!! LUKEKAA IHMISET TÄMÄ!!! jACEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!JACEE!!!!!
Minä kertakaikkiaan rakastan tätä sarjaa! Rakastan kaikkea tässä kirjassa, sitä miten Idirisin maisemia kuvaillaan, Claryn ja Jacen tunteita toisiaan kohtaan, yllättäviä juonenkäänteitä... Minusta Clary ja Jace kuuluu yhteen, arvasin jo ensimmäisessä kirjassa ettei ne ole sisarruksia, eiväthän sisarrukset voisi tuntea niin toisiaan kohtaan. Mutta Simon on minun mielestäni aivan turha... sitä ei tarvita mihinkään se yrittää aina vaan omia Clarya itselleen.
Tämä kirja oli taas kerran aivan ihana. En tiedä mikä tässä sarjassa on niin ihanaa, mutta siis aivan sairaan hyvä kirja taas.
Ainut asia joka tässä ehkä ärsyttää on Jacen välttelevä käytös Clarya vastaan, mutta se on ihan siedettävää kun selviää mikä Jacea vaivaa.
Taas kerran nappisuoritus Cassanda Clarelta. Tämäkin kirja hurahti ihan muutamassa päivässä.
Vaikka sota on ohi varjonmetsästäjia alkaa kuolla, Simon yritetään tappaa ja Jace näkee painajaisia. Taistelu ei siis ole läheskään voitettu. Pidin kirjaan tuoduista uusista hahmoista, etenkin Kylestä vai pitäisikö sanoa Jordanista. Camille oli kiva lisäys, vaikka en hänestä aluksi erityisesti pitänytkään, mutta hän alkoi kiehtoa Magnuksen entisenä tyttöystävänä. Jocelynin pitäisi alkaa pitää Jacesta viimeistään kirjasarjan lopussa, jotta saisin mielenrauhan. Ja mielestäni Jacen pitäisi välillä olla pelastamassa Clarya, eikä toisinpäin. Muuten kirjasta ihan täydet pisteet.
Koko kirjan ajan säälin Jacea ja olin varma etteivät hiljaiset veljet pystyneet tekemään mitään, hänen painajaisille. Kirjan loppu oli hyvä siinä määrin, että tavallaan kaikki saivat toisensa, paitsi tietysti Jace jäi vielä Sebastianin/Jonathanin valtaan mikä jäi häiritsemään tolkuttomasti. Seuraavana lukulistalla onkin sarjan viides osa.
Kirjan alkuasetelma on melko seuraavanlainen: Sota on ohi ja kaikki on näennäisesti hyvin. Clary on saanut rakastamansa pojan, Jacen. Sota on voitettu ja Valentine kuollut. Claryn äiti Jocelyn on saanut vastalääkkeen ja on jälleen hereillä. Onni on kuitenkin lyhytaikainen kun kuolleita varjometsästäjiä alkaa ilmestyä pitkin kaupunkia ja Jace vaikuttaa erilaiselta ja etäiseltä Claryn mielestä. Tästä alkaakin kuolettava ajojahti, joka mahdollisesti saa traagisia seuraamuksia niin rakastavaisten välillä kuin Varjometsästäjien yhteisössä.
Ensinnäkin kirja on mielestäni onnistunut syventämään useita henkilöhahmoja, kuten tutkimaan Jacen uutta haavoittuvuutta ja kamppailua rakkauden edessä, Simon puolestaan on löytänyt uutta vampyyricharmia ja ajautuu tätä kautta hieman yllättäviinkin tilanteisiin. Ja vaikka Magnus ja Alec ovat puolet kirjasta kiertämässä maailmaa, onnistuu kirja silti tuomaan esille Alecin mustasukkaisuutta, epävarmuutta omasta riittämättömyydestään, mutta toisaalta olemaan avoimempi ja mukavampi tullessaan kaapista ulos vanhemmilleen.
Erityisen iloinen olin Jace ja Simon aisaparista, jonka dynamiikka toimi mielestäni erinomaisesti ja toisaalta taas Clarysta ja Isabellestä tuli myös kunnon tehotiimi. Olin myös aluksi hieman skeptisempi Simonista kertojana ja hänen suuresta osuudesta kirjan eteenpäinviejänä, mutta toteutus olikin onnistunut, enkä lukijana jäänyt kaipaamaan Clarylle suurempaa osuutta kertojana. Näin ollen juoni oli erinomaisesti toteutettu, vaikka tapahtumiin joutuminen oli seurauksia Claryn toimista Lasikaupungissa, kirja oltiin osattu kertoa muiden näkökulmista, kuten Simonin ja Jacen. Claryn rooli tapahtumien alullepanijana ilmenikin vasta kun useampi palapelinpalanen oltiin saatu paikalleen.
Se miksi viides tähti jää uupumaan on puhtaasti kirjan viimeiset sivut. Vaikka Sebastianin paluu olikin odotettua ja se oltiin osattu toteuttaa tarpeeksi karmivalla tavalla, mutta se eipäs/juupas taistelu katolla oli hieman liian paljon omaan makuun. Toinen omaan mieleen hieman liian sokerinen tapahtuma oli Jacen suoranainen itsensä ruoskiminen riivauksen loppumisen jälkeen, josta lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa hän ajautui transsinomaiseen tilaan ja herätti Sebastianin.
Kaikenkaikkiaan kirja oli hyvä lukukokemus ja ehdottomasti yllätti näinkin tasokkaana teoksena. Ja vaikka en olekaan aivan täysin vakuuttunut seuraavan kirjan alkuasetelmista tämän kirjan pohjalta, odotan viidennen kirjan lukemista jokatapauksessa. On siis myönnettävä, että sarja onnistui koukuttamaan jälleen tehokkaasti lukijansa. Suosittelen tutustumaan kirjaan!
Sarjaan sisäistyneen läheisen kannalta varmaan hiukan rasittava kirja... Kaverini taitaa haeskella uutta, salaista numeroa kun tuli tekstailtua hiukan liian usein teenager girl -tyyliin. "Jaceee!!!!älä ole idiootti!!!!luv ya,SEBASTIAN!!!!KUOLE!!!!" Näin.
Henkilökohtaisesti kirja ei sykähdyttänyt niin paljoa kuin edellinen osa, joka vihdoin koukutti minut tähän sarjaan. Ei ole Lasikaupungin voittanutta...
Hahmot ihania, kuten aina. Tykästyin myös oikeasti Isabelleen. Clarystakin tuli jo enemmän mukava kuin ärsyttävä. Ja Jacea tuskin tarvitsee edes mainita, kun puhutaan suosikeista.
Juoni toimi yllättävän hyvin huomioiden, että kyseessä on venytetyn trilogian neljäs osa. Komediallisia piirteitä on sopivasti, perhosia vatsassa -fiiliksiä, pahiksia... Onnistunutta. Jouduin nielemään nyrkkini kun yritin pidätellä naurua lukiessani Simonin tyttökavereista.
Spoilasin itselleni lopun ja vannoin lukevani Langenneiden Enkelten kaupungin vasta kun saisin viitososan käsiini samalla. Ihan hyvä vain, vitonen on jo puoliksi avattuna sylissä. Ei loppu niin kamala ollut... (Sanoo hän, jonka mielipiteisiin ei voi spoilereiden ja yllätyksettömien olosuhteiden vuoksi luottaa.) Tietenkin vihaan vihaan vihaan rakastan Sebastiania, kun hän meni ja varasti Jacen, mutta... Annan anteeksi viisi masentavaa sivua niiden kolmensadankahdeksankymmenenkuuden ihanamman sivun vuoksi.
Ja koska tosiaan valmistaudun lukemaan seuraavaa osaa...
Yhteenlaskettuna pidin kirjasta paljon ja ihan oikeasti. En kritisoi kieltäkään enää, sillä se on parantunut ja lakannut häiritsemästä. Tekisi mieli lukea sarjaa uusiksi kun kuutonen vain suvaitsee ilmestyä ja nykyään se on allekirjoittaneelle erittäin harvinaista. Mutta kun kaikki toimii... Mikäpä siinä.
ah mikä kirja, ja mikä kirjasarja! Olin vähän epäilevä kirjan suhteen kun luin ensin kommentteja ja arvosteluja kirjasta, mutta onneksi päätin lukea! Jacen ja Clarin kohtaukset ovat sarjan alusta asti saaneet perhosia vatsaani! :)
kirja on hyvä ja tekstiä helppo lukea, loppu ärsytti jonkinverran koska kaikki ongelmat oli juuri ratkenu mut sit sebastian pilas kaike :/ mutta seuraavaa osaa odottelen ja luen ku se ilmestyy..:D
Tämä sarja on ehdottomasti suosikki kirjasarjani!!
Hahmoihin samaistuu helposti,juoni EI ole yksitoikkoinen vaan päinvastoin jännittävä.
Ainut asia mikä hieman ärsytti oli Lilith en pitänyt hahmosta yhtään. Aion lukea seuraavan osan ehdottomasti odotan sitä liian innolla(:D)
Eihän kukaan voi olla rakastamatta Jacea? ;)
Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mutta petyin loppuun aivan valtavasti. Olin jo aivan varma, että vihdoin Clary ja Jace saisivat toisensa. Alkaa jo ahdistaa, silti odotan innolla seuraavaa osaa.
Kirjan juoni meni eteenpäin melko tasaisesti ja lopussa se räjähti. Suloinen kirja. Siskoni osti juuri sarjan viidennen osan englanniksi (City of Lost Souls), joten pian sekin pääsee nenäni eteen.
Olisin iloinen, jos loputkin osat suomennettaisiin.
Täytyy sanoa että olin epäileväinen kirjan suhteen. Pidin ensimmäisestä trilogiasta paljon ja pelkäsin että nämä seuraavat osat tuntuisivat väen vängällä jatketuilta.
Toisin kuitenkin kävi. Pidin siitä että koko ongelma juonsi juurensa Claryn toiveesta enkelille Lasikaupungin lopussa. Kuitenkin tämä usein jatko osissa toistuva kuvio- poika ja tyttö saivat toisensa mutta poika alkaa yllättäen vältellä tyttöä, ärsytti.
Simon toimi kertojana hyvin ja alan vihdoin itsekin tykästyä tähän hahmoon jota ensin inhosin. Pidin myös Jordanista ja elättelen toiveita hänen ja Maian välille!
Tiivistetysti, en malta odottaa seuraavan osan suomennosta!
