Nina

Taas kerran nappisuoritus Cassanda Clarelta. Tämäkin kirja hurahti ihan muutamassa päivässä. Vaikka sota on ohi varjonmetsästäjia alkaa kuolla, Simon yritetään tappaa ja Jace näkee painajaisia. Taistelu ei siis ole läheskään voitettu. Pidin kirjaan tuoduista uusista hahmoista, etenkin Kylestä vai pitäisikö sanoa Jordanista. Camille oli kiva lisäys, vaikka en hänestä aluksi erityisesti pitänytkään, mutta hän alkoi kiehtoa Magnuksen entisenä tyttöystävänä. Jocelynin pitäisi alkaa pitää Jacesta viimeistään kirjasarjan lopussa, jotta saisin mielenrauhan. Ja mielestäni Jacen pitäisi välillä olla pelastamassa Clarya, eikä toisinpäin. Muuten kirjasta ihan täydet pisteet. Koko kirjan ajan säälin Jacea ja olin varma etteivät hiljaiset veljet pystyneet tekemään mitään, hänen painajaisille. Kirjan loppu oli hyvä siinä määrin, että tavallaan kaikki saivat toisensa, paitsi tietysti Jace jäi vielä Sebastianin/Jonathanin valtaan mikä jäi häiritsemään tolkuttomasti. Seuraavana lukulistalla onkin sarjan viides osa.

Takakannen perusteella odotukset olivat korkealla, mutta jouduin pahasti pettymään toiminnan puutteesta. Takakannessa mainittu paperilappu tulee juoneen mukaan vasta noin kirjan puolivälissä , ja kirjan ensimmäinen puolisko oli pelkkää tavallista teinielämää kun olisin itse kaivannut paljon toimintaa. Heti alussa tiesin jo Victorin olevan toinen Hopen valokuvan henkilöistä ja kun Hope ensimmäisen kerran tapaa Frederickin, tiesin hänen olevan toinen Samaisen kuvan hahmo. Kirjan loppumetreillä vasta alkoi tapahtua, mutta silti jäi epäselväksi kuka varasti Hopen kyyneleitä ja viimeiset sivut olivatkin pelkkää selittelyä. Myös Hopen menneisyys jäi vielä vähän hämäräksi. Mutta kaikin puolin Hope on kiinnostava ja uudenlainen päähnkilö. Vaikka kirja toistaa samaa kaavaa , kuin monet muut nuortenkirjat eli "Kaupunkiin muuttaa uusi poika johon päähenkilö rakastuu ja pojalla on kuitenkin jokin salaisuus , minkä tyttö aavistaa "-kaavaa niin kirja oli silti kohtalaisin hyvä. Ja vaikka kirjassa ei tapahtunut paljon toiminnallisia asioita se ei silti kirjoitustyylinsä takia ollut huono, oli mukava lukea Hopen ajatuksia, mutta toivon että seuraavassa osassa alkaisi jo tapahtua oikein kunnolla ja enemmän asioita selviäisi.