Ääretön meri

Lue lisää ...

"Maailma on kello, josta on veto loppumassa."

Kirja oli edellistäkin koukuttavampi. Oli mukava tutustua muihinkin henkilöihin syvemmin. Monet viittaukset rottiin ja rottaongelmaan saivat ainakin minut pohtimaan niiden merkitystä ja kirjan ideaa tarkemmin.

Lue lisää ...

Missä olivat Evan ja Cassie kohtaukset? tuo oli kyllä suurin kysymys joka minulle jäi sillä heistä kahdesta ei ollut kuin peri sellaista kunnollista kohtausta jossa he eivät olisi riidelleet ja muutenkin heistä oli aika vähän osia. Hakastakin oli aika kiva lukea enemmän, olin kyllä toivonut että hän rakastuisi Beniin... Olen kyllä nyt vähän sekaisin, eikö niitä avaruusolioita siis tullutkan? Noh ainakin seuraava osa on PAKKO lukea jos haluaa ymmärtää jotenkuten tätäkin sarjaa :D

Lue lisää ...

Muistan, että rakastuin edelliseen osaan täysin. Ahmin sen hetkessä ja jäin janoamaan lisää. Joten kun vihdoin sain tämän toisen osan kätösiini, minun oli kertakaikkisen pakko lukea se heti. Valitettavasti tämän arvostelun tekeminen kesti odotettua kauemmin, kiitos ihanan koulun. Luin siis tämän varmaan jo joskus huhtikuussa, mutta VASTA nyt pääsin koneelle kirjoittamaan. Täytyy sanoa, että petyin hieman. Ensimmäinen osa oli niin hyvä, että odotin tämän kirjan olevan vielä parempi, mikä näin jälkikäteen ajatellen oli aika iso virhe. Minun ei ehkä olisi kannattanut pitää odotuksiani niin korkealla, en olisi ehkä pettynytkään niin pahasti... En sano, että Ääretön meri oli huonointa mitä olen koskaan lukenut. Se oli hyvin kirjoitettu ja juoneen pääsi nopeasti kiinni, vaikka siitä onkin aikaa, kun ensimmäisen osan luin. Mikä minua kuitenkin harmitti oli se, että Cassien ja Evanin välillä ei ollut mitään samanlaista, kuin ensimmäisessä kirjassa. Cassie tuntui yhdessä hetkessä vihaavan Evania ja yhdessä hetkessä palvovan tätä... Äärettömässä meressä ei keskitytty niinkään enää Cassien koettelemuksiin, vaan päähenkilöiksi pääsi esimerkiksi edellisestä kirjasta tutut Haka ja Zombi/Ben. En koskaan oikein lämmennyt Hakalle, joten en olennaisestikkaan pitänyt siitä faktasta, että tämän näkökulmasta kerrottiin lähes puolet kirjasta. Zombista pidin ja tietyssä vaiheessa toivoin koko ajan, että hän ja Cassie päätyisivät yhteen, mutta vielä ainakan toiveeni ei ole toteutunut. Evan jäi hieman taka-alalle tässä kirjassa. Ei paljon, mutta tarpeeksi, että aloin hyppimään kappaleita, kunnes pääsin lukemaan haluamani henkilön näkökulmasta. Tämä kaikki ei olisi häirinnyt minua näinkään paljon, ellei koko kirjan kerronta tyyli olisi ollut niin..sekava? Ymmärsin kyllä koko ajan mitä tapahtui, mutta siihen tarvittiin suuria ponnistuksia. Tämä johtui ehkä siitä. että niin moni henkilö oli kertomassa tapahtumia. En enää tiennyt missä oltiin tapahtumishetkellä, koska yhdessä kappaleessa joku on vankina ja toisessa kappaleessa joku oli taas piilossa. Tuo sai minut niin sekaisin, että en lopulta lukenut kirjaa enää putkeen, vaan pidin moniakin taukoja. Kaiken tämän pettymyksen ja murjotuksen jälkeen, olisi ehkä hyvä puhua niistä hyvistäkin jutuista! Edelleen pidän kirjoitustyylistä, jota Yancey käyttää. Se sopii täydellisesti tällaiseen dystopia tyyppiseen kirjaan, joka oikeissa kohdissa osaa olla erittäin ahdistava, mutta mahtava samaan aikaan. Aion ehdottomasti lukea seuraavan osan, koska tämäkin kirja jäi kiduttavan kutkuttavaan kohtaan heh heeh.