Delirium: Rakkaus on harhaa

Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta ahdistava. Moneen otteeseen minun teki mieli huutaa kirjalle "EIIII!!" sinä toivossa, että päähenkilö kuulisi minut eikä tekisi sitä mitä hän on ilmiselvästi juuri aikeissa tehdä. On jännä ajatella olisiko tunteiden poisto ollut päähenkilölle parempi kuin se, mitä tässä nyt tapahtui. Riippuu varmastikin siitä, miten määrittelee hyvän elämän.

Takakannen perusteella olin aivan innoissani kirjasta, mutta jouduin kyllä valitettavasti hieman pettymään. Juoni sinällään on ihan ok, mutta en vain jotenkaan päässyt siihen mukaan. 

Kirja alkaa ihan reippaasti, mutta välillä se jotenkin vain tökkii eikä oikein meinaa edetä kunnolla. Kirja selvästi tuntuu keskittyvän Lenan ja Alexin suhteeseen, (joka kehittyy huomattavan nopeaa tahtia,) mikä ei minua haitannut ollenkaan ja oikeastaan pidinkin siitä. Kirjassa on myös yksityiskohtaiset kuvaukset deliriasta ja siinä selitetään tarkoin kyseisen maailman yhteiskunnan toimintamalli. On ihan hyvä, että kirjassa avataan tarkemmin pääkohtia, mutta välillä se tuntui jo menevän hieman toistamisen puolelle. 

Vau. Kunnioitan Lauren Oliveria aivan mittaamattomasti. Melkein kaikki kirjat ovat täynnä rakkautta ja sitä miten ihanaa sen on päläpälä, mutta tämä onkin aivan näiden kirjojen vastakohta. Rakkaus on nimittäin sairaus ja siihen sairastuneelle ihmiselle tehdään lääketieteellinen toimenpide. Lena ja Alex yhdessä ovat juuri sellainen parivaljakko, jollaisia hallitus pelkää. -- Fiksua, fiksua, fiksua! Rakastan tätä sarjaa niin ahdistava kuin se onkin, se todella pistää miettimään kaikenlaisia yhdentekeviä asioita omassa elämässä. Ahh, pakko lainata tämä kirjasarja uudestaan.

Luin kirjan takakannen suhteellisen pitkään kirjastossa pyöriskeltyäni etsiessäni mielenkiintoista kirjaa, ja tämä lähti samantien mukaan. Kirjan idea rakkausesta sairautena oli niin kiehtova. Onhan rakastuminen meidän maailmassammekin tavallaan sosiaalisesti hyväksytty psykoosin verrattavissa oleva tila... Idea oli siis aivan mahtava, mutta toteutus ei niinkään. Jotkin kohdat kirjan maailman kuvaamisessa olivat mielestäni ristiriidassa toistensa kanssa, se ärsytti. Kuitenkin mahtavan idean takia lähtee silti 2,5 pistettä.

Kirjan aihe ja maailma vaikutti todella kiehtovalta ja siksi halusinkin tämän kirjan lukea. Ihan lukemisen arvoinen se olikin, vaikka en ole varma tulenko jatkamaan sarjaa. Tässä oli paljon samanlaisia piirteitä kuin Ally Condien Tarkoitettu -kirjassa kuten se että yhteiskunta valitsee ihmisille parin, poika on se joka tulee yhteiskunnan ulkopuolelta, yhteiskunta rupeaa paljastumaan kaikkea muuta kuin hyväksi ja monia muita pienempiä samanlaisia piirteitä.

Kun ostin tän kirjan en ollut kuullut siitä ennen. Musta siinä oli mielenkiintoinen aihe ja mua yllätti se että lena pelkäsi rakkautta, koska mä oli varma että se olisi ollut toisin päin. Kyllä se se oli aika hyvä vaikka alku oli tylsää ja loppu oli niin yllätys.=)

Kirjassa on erikoinen idea, maailma ilman rakkautta. Alku oli mielestäni rasittava/tylsähkö kun Lena pelkäsi rakkautta. Kun hän vihdoinkin "antautuu" kirja muuttuu paljon paremmaksi. Vaikka kirja oli muuten melko ennalta-arvattava, loppu kyllä löi ilmat pihalle. Seuraava osaa etsiessä! =)

Koen tämän kirjan arvostelun hyvinkin vaikeaksi. Ensinnäkään en tiedä pidänkö kirjasta vai en. Se on ahdistava mutta samaan aikaan myös kiehtovan erilainen. Se on rakkaustarina olematta kuitenkaan rakkaustarina sanan varsinaisessa merkityksessä. Maailma, jossa rakkaus on sairaus, on hyvin erilainen idea. Juuri tämä kiehtova juoni saikin minut tarttumaan kyseiseen kirjaan. Aluksi olin skeptinen Lenan suhteen. Hän vaikutti epäsopivalta ja kankealta päähenkilöksi. Kirjan luettuani on kuitenkin todettava, että Lena kasvoi kirjan aikana valtavasti ja lopulta aloin pitämään hänestä. Kehuja on annettava myös Alexille. Toisaalta kirja tuntui raskaslukuiselta, johtuen luultavasti kirjailijan tavasta kuvailla asioita ja tapahtumia tarkasti ja hieman haaveilevaan sekä rönsyilevään tyyliin (joka alkoi toisinaan vetää vertoja Taru Sormusten Herralle...) Asia, joka sai minut myös aidosti järkyttymään, oli kirjan lopetus.. Se sai minut suuttuneeksi ja surulliseksi, mutta toisaalta eikö hyvä kirja jätä aina sanattomaksi ja lopu ennalta-arvaamattomasti? Kuvailisin lukukokemustani hieman painostavaksi ja maaniseksi. Toivoin kirjan jo loppuvan, mutta en kuitenkaan voinut laskea sitä kädestäni. Kirja ei ollut täydellinen ja sen lopetus laskee omaa arvosanaani. Suosittelen kuitenkin tarttumaan kirjaan ja lukaisemaan.

Hyvä kirja, mutta puutteitakin oli. Alku oli lupaava ja lukeminen oli sujuvaa ja mukavaa. Mutta loppujenlopuksi kirja olisi silti tarvinnut jotain muutakin: Jonkun koukun melko ennalta-arvattavaan juoneen. Pidin kirjasta melko paljon, enemmän kuin toisesta osasta. Odotan kolmatta silti innolla.

Hyi ja yök, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjailija on kyllä keksinyt mitä kamalimman juonen trilogiaansa ja osaa vielä kirjoittaa niin, että teksti tuottaa lukijalleen ahdistusta. Elämä rakkaudettomassa maailmassa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Tunteet ovat kiellettyjä ja kadotettuja ja niiden kautta ihmisten toimet ja lait ovat kammottavia ja tunteettomia ja aiheuttivat minulle ainakin karmeita vilunväristyksiä ja vihantunteita kirjan alusta loppuun asti. Jotenkin kirjan päähenkilöt Lena ja Alex jäivät minulle etäisiksi hahmoiksi enkä päässyt heihin oikein kiinni missään vaiheessa. Mietin pitkään aionko lukea tätä kirjaa laisinkaan koska juoni oli aika karmaiseva ja enpä olisi oikeastaan menettänyt mitään jos olisin jättänyt lukematta. Tämä kirja nyt vain oli yksinkertaisesti nerokkaasti kirjoitettu, mutta todella kammottava. Kirjan loppukaan ei ollut sellainen tyypillinen rakkaustarinan loppu vaan jätti aika onton olon vaikka olinkin sen osalta spoilaantunut aikaa sitten. Romantiikkaa kaipaavana kuitenkin uskon, että Lenan taipale päättyy onnellisesti ja niimpä tarraan seuraavaan osaan, joka odottaa yöpöydällä.

Loistava kirja, eikä muuta voikkaan odottaa kun kyse on Lauren Oliverin kirjasta. Jokaisen luvun alussa on ihania pieniä tekstejä, jotka tekevät tarinasta todellisemman. Tässä kirjassa selitetään hyvin miten ihmiset ajattelevat rakkaudesta sairautena ja miten he pelkäävät sitä. Alexin ja Lenan tarina sulattaa sydämmen ! Jotkin kohdat ovat niin ihania, että ne on luettava äänen uudelleen ja uudelleen !

Harvinaisen hyvä kirja! Kymmenen sivun jälkeen en voinut laskea kirjaa käsistäni. Pidin Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää-kirjasta ja olin innoissani huomatessani, että häneltä on nyt tullut uusi kirja, eikä tämä tosiaankaan jättänyt kylmäksi. Juoni on aitoudessaan aika kauheaa ja ahdistavaakin luettavaa. Myönnettäköön, etten itse ajattele ihmiskunnan tulevaisuutta tuontyyppisenä enkä lue yleensä kirjoja, joissa tulevaisuuden maailmassa yhteiskunta päättää kaikesta (esimerkkinä Tarkoitettu-kirja), mutta tähän se sopi - eikä yllättävää kyllä edes ärsyttänyt yhtään. Alex ja Lena tuntuivat hyvin tavallisilta molemmat, mutta juuri siksi he olivat niin ihastuttavia ja samaistuttavia hahmoja. Hienointa oli kuitenkin se, että kirjassa kerrottiin yksityiskohtaisesti koko siitä maailmasta, jossa he elivät. Romantiikka ei pursuillut yli eikä sitä ollut imelyyksiin asti. Lauren Oliverin kuvailu on hyvin runsasta ja täynnä kauniita kielikuvia, joita voisi lukea aina vain uudestaan ja uudestaan läpi. Jokainen sana oli pakko lukea, yhtäkään sivua ei voinut hypätä yli - ja kuitenkin kirja tuntui olevan liian nopeasti ohi. Loppu sai minut kyyneliin ja sai vielä toisellakin lukukerralla. Kaunis, puhutteleva ja mukanaan vievä kirja.

Olen vieläkin aivan totaalisesti kirjan lumoissa, jo luettuani sen. Tarina oli hyvin kirjoitettu, mikä ei todellakaan yllättänyt minua, kun on kyse Lauren Oliverista. Juoni oli erilainen ja toimiva. Pidin Alexista tosi paljon, hän oli niin sympaattinen kaveri. Monet asiat ärsyttivät kuitenkin, kuten ihmisten asioiden päättäminen. Tuollainen ei tulisi toimimaan oikeassa elämässä. Mutta kirja oli tosi onnistunut ja täytyy sanoa, että minua kaduttaa kun luin sen jo. Haluaisin vain jatkaa lukemista iäisyyden. Ja kirjan loppu oli jotenkin kauhea. Oli niin lähellä etten purskahtanut itkuun sen lukiessani.