Anneliana - kirjahylly

En yksinkertaisesti kyennyt lukemaan loppuun. En, vaikka kuinka yritin ja pakotin itseäni. Koko juoni on ihan pakosti venytetty kolmeen kirjaan, että saadaan koko kehoa puuduttava (eikä millään hyvällä tavalla) kirjasarja. Ensimmäinen kirja oli hyvä, mutta taso alkoi laskea ja laskea, kunnes päästään tähän: katastrofiin. KATASTROFI. Niin tylsä, että teki mieli hakata päätä seinään. Oikeasti. Ei, en vaan voinut lukea loppuun. En millään.

Huikea kirja kyllä. Pakko myöntää, että Aeron ja Olivia ovat lempipariskuntani koko sarjassa (kröhöm, tähän mennessä, kröhöm). Aeronilla on sisällään Vihan demoni ja Olivia on taas enkeli, joka palkattiin murhaamaan Aeron, mutta lankesi kun ei suostunut toteuttamaan tehtävää.

Yksi parhaimpia kirjoja koko sarjassa. Ylivoimaisesti. Sabin ja Gwen - oih, Gwen! - ovat parhain pari tähän mennessä. Sabinilla on sisällään Epäilyksen demoni ja Gwen on Harpyija, jonka Sabin vapauttaa metsästäjien vankeudesta. Jo heidän ensimmäisestä tapaamisestaan kemia leiskui ja räiskyi. Heidän kaikki kohtauksensa yhdessä, Gwenin suojeluhalu Sabinia kohtaan, Sabinin suojeluhalu Gweniä kohtaan, hitaasti mutta varmasti etenevä romanssi ja rauha, jotka he toisilleen toivat oli aivan huikean... vaikuttavasti rakennettu. Eikä saa unohtaa Gwenin siskoja! Ei luoja, minä ihan rakastin heitä. Toivat ihanaa lisäystä jo muutenkin täydelliseen kirjaan. Rakastan, rakastan.

BLÄÄÄÄH. Tämä kirja on ihan varmasti yksi tylsimmistä koko sarjassa. Danika rasitti minua ihan älyttömästi, itki ja inisi joka hemmetin sivulla. Ei ollut varma mitä haluaa tai mitä ei halua. Ei tiedä rakastiko Reyesiä vai eikö rakastanut Reyesiä. Inisi ja inisi, inisi ja inisi. Meni joskus kyllä niin hermoihin koko muija, että oli pakko lopettaa hetki koko lukeminen. Reyes taas jäi aika lailla varjoon Danikan takia. Olin itseasiassa aika innoissani aloittaessani lukea kirjaa, mutta alku oli todella tylsä ja joutui oikein pakottamaan itsensä lukemaan loppuun. Muut sivuhahmot - luojan kiitos - pelastivat kirjan. No eipä mitään, olihan kirjan loppu hyvä. Danika vihdoinkin tajusi mitä haluaa ja Reyes samoin. En kuitenkaan lukisi uudestaan, sen verran tylsä ja ärsyttävä päähenkilö oli kyseessä.

Aivan ihana kirja taas Showalterilta! Anya ja Lucien ovat yksi lempipareistani koko sarjassa ja he sopivat aivan täydellisesti yhteen. Kirja on myös mielestäni yksi sarjan seksuaalisempia, jos totta puhutaan. Kemia räiskyi parien välillä ja kirjaa ei yksinkertaisesti voinut olla ahmimatta. Loppu oli ihan huikea ja täynnä juonenkäänteitä. Mahtava kirja.

Luin kirjan englanniksi, koska en millään löytänyt suomennettua versiota. Pakko myöntää, että Showalter on luonut aivan uskomattoman koukuttavan kirjasarjan. Oli kiva huomata, että Väkivallan riivaama Maddoxin tekoja ei sokerikuorrutettu. Hänen mielensä on synkkä, väkivaltainen ja julma ja se pysyi kutakuinkin sellaisenaan kirjan loppuun saakka. Ashlyn totta kai on ainoa, joka pystyy rauhoittamaan hänen demoninsa.
Muut soturit, Reyes, Lucien, Paris, Aeron ja Torin ovat niin... ihania? Rakastuin jokaiseen heihin aivan mittamattomasti, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan heidänkin tarinansa.
Kirja leiskui kuumia kohtauksia ja kutkuttavia juonenkäänteitä. Takaan, ettei kirja jätä sinua kylmäksi!

Voi luoja -- nyt kun pysähdyn tähän kirjoittamaan mielipiteeni tästä kirjasarjan ensimmäisestä osasta, en tiedä ollenkaan miten aloittaa. Pimeyden rakastajaa alkaessani lukea, minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä odottaa. Ainoa juttu, jonka sarjasta tiesin, oli että se perustuu fantasiaan ja romantiikaan - täydellistä. Juuri minulle sopivaa. Ward lumosi minut heti ensimmäisestä sivusta lähtien. Veljeskunta, Wrath ja Beth, Doggenit, voi hitsi, jopa Kirjurineitsyt imaisi minut mukaansa käden käänteessä. En ole kovin hyvä kirja-arvosteluita kirjoittamaan. Mutta oikeasti, suosittelen aloittamaan tätä sarjaa heti, ellet ole jo. Mitä ihmettä odotat?! Voin taata, ettet tule katumaan.

Voi hitto. Nyt on kyllä pakko sanoa, että yksi parhaimpia kirjoja, joita olen eläessäni lukenut. BDB-kirjat kaikki ovat olleet tavallaan jotenkin surullisia ja koskettavia. Enkä minä mikään kovin herkkä ihminen olekaan, mutta nyt häpeilemättä myönnän, että itkin kuin pieni lapsi tätä lukiessani. Olen aina odottanut innolla Tohrin kirjaa ja nyt kun olen sen lukenut, olen niin uskomattoman, sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Tiedän, että tosi moni tahtoi Wellsien takaisin. Minä en. Siis, olihan se aivan hirveää lukea Tohrin kärsimyksistä, mutta jotenkin en vain Wellsieä kaivannut. Syksy (ärsyttävää, miksi nimiä pitää edes suomentaa?) on yksi lempihahmoistani siitä lähtien, kun hänestä ensimmäistä kertaa luin. Hänen uskomaton voimansa ja uskonsa Tohriin oli se, joka Wellsien lopulta pelasti ikuiselta kadotukselta. Ei Lassiter, ei edes Tohr itse. Ja Syksy oli todella erilainen naishahmo ja se lisäsi mielenkiintoa entisestään. Myönnettäköön, tuntui oudolta ajatella Syksyä Xhexin äitinä, mutta lukiessani kirjaa tajusin, että se oli aivan hitsin riemastuttavaa! Xhex ja Syksy muodostaa aivan uskomattoman parivaljakon siinä missä John ja Tohrkin. Mulla on tää kirja lainassa jo toista viikkoa vaikka sen ahmaisinkin kahdessa päivässä (hups) ja vakuuttelen itselleni palauttavani sen pikimmiten kirjastoon. Tai siis en. Hehheh. Lukekaa, lukekaa tämä hemmetin kirja!

Rhage -- voi luoja RHAGE. Okei, okei. Fangirling loppuu NYT. Aaaaivaaaaan ihana kirja kyllä oli! Yhdessä päivässä tämän ahmaisin ja sen jälkeen tuli niin järkyttävän tyhjä olo. Ihan kuin olisin menettänyt parhaan kaverin tai jotain. Rhage plus Mary on yhtä suuri kuin hiton kuumaa kamaa. He sopivat yhtä hyvin yhteen kuin kukaan tai mikään voi vain sopia. Olin vannonut ettei mikään pari tule ottamaan Bethin ja Wrathin paikkaa sydämessäni, mutta kyllähän se minun on pakko myöntää, että Rhage ja Mary tekivät niin. Kaksi uskomatonta henkilöä, joilla molemmilla oli aika vaikeita ongelmia ja jo hetken kirjaa lukiessani kauhuissani ajattelin, etteivät he kykene niitä ikinä setvittämään. Ei, en puhu mistään tyhjistä maitotölkeistä tai pilaantuneesta leivästä. Pah. Mary sairastaa leukemiaa, joka on ottaa häneltä hengen ja Rhagea riivaa hirviö, joka tahtoo tulla aina esiin, kun tämä edes näkee Maryn. Lue: HOT. Okei okei, en spoilaa enään. Rakastin tätä kirjaa. Todella, todella paljon.

No niin, tässä se on: koko sarjan paras kirja. Zsadist ja Bella. Yksi parhaimpia pareja, joista olen koskaan lukenut. Ihan oikeasti, tätä kirjaa vaalin ikuisesti. -- Zsadistilla on todella pahoja henkisiä vaurioita. Pilalla, ei rikki, kuten Phury Bellalle sanoi. Pah, pah ja pah, sanon minä! Kaikkea voi parantaa ja korjata. Jopa - niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin - 'pilalle mennyttä' Zsadistia. Zsadistilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni ihan vain siksi, että hän oikeasti on aivan uskomaton hahmo. Bella myös. Muistan Zsadistin sanoneen Bellasta (mustan tikarin veljeskunnan sisäpiirin oppaassa) että tämä karkoittaa kaiken pahan pois maailmasta. Olen samaa mieltä. -- Muista ottaa huomioon kirjaa lukiessasi, että Zsadistilla on todella iso tie kuljettavanaan, ennen kuin hän kykenee sitoutumaan kehenkään tai mihinkään - ja vaikka niin paljon vetoa Bellaan hän tunteekin - ei matkasta tule helppoa. Mutta, hei. Kaiken arvokkaan eteen on tehtävä töitä ja nähtävä vaivaa, eikö?

En ollut kovin innoissani siitä, että Butchista kerrottaisiin seuraavaksi mutta pakko myöntää, että yllätyin positiivisesti. Kirja eteni tasaista vauhtia ja oli todella viihdyttävää lukea. Eroottisista kohtauksista ei myöskään säästytty (hei, en valita!). Tosin pakko myöntää, että Vishousin kuvio häiritsi hieman - ihan vain sen takia etten oikein osannut kuvitella häntä ja jeparia yhdessä. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. -- Marissasta en myöskään ollut ollut kovin innoissani. Hän oli mielestäni aika yhdentekevä hahmo sarjan muissa osissa, mutta tässä kirjassa opin pitämään hänestä - okei, okei. Ehkä jopa rakastamaan. Hän ja Butch muodostavat yhdessä aivan uskomattoman parin! Odotusteni vastaisesti minä rakastin tätä kirjaa.