Riitasointu

Kiva kirja, jossa riitti draamaa! Luin tämän innostuksen vallassa, aivan kuten ensimmäisenkin osan.

Tykkäsin todella paljon sarjan toisesta osasta. Tämä kirja oli täynnä kuumaa intohimoa, kateutta ja sellainen määrä epätoivoa, että huhhuh. Patchin osuus kirjassa oli hieman epäselvä ja sekava joka ärsytti minua hieman, mutta rakastan häntä vieläkin anteeksiantamattoman paljon. Vee nauratti minua aivan suunnattomasti (kuten aina) ja Scott hahmona vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Noran tulisuus tässä osassa saa minulta täydet pisteet. Lukekaa ihmeessä!

Sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa olivat ainakin sangen… vaikuttavia. En KOSKAAN arvannut (ainakaan oikein) mitä seuraavaksi tapahtuisi. Välillä inhosin Patchia, välillä rakastin Patchia, ja välillä en tiennyt mitä ajatella Patchista. Rixon on tyhmä. Ei siis fiksu-tyhmä vaan kiva-tyhmä. Ja kyllähän ymmärsit, piste. Täältä tullaan, Hiljausuus!

 Olen puhunut.

Upeat kannet, omaperäinen aihe... Siihen se sitten oikeastaan jääkin. En voi sanoin kuvailla, kuinka turhauttavaa vastavirtaan kahlausta koko kirjan lukeminen oli. Nora osoittautui lähes täydelliseksi idiootiksi jonka tekemisistä ei toden totta löytynyt sitten järjen hiventäkään, ja teki kyllä monessa kohtaa niin kovasti mieli repiä hiukset ihan kokonaan irti ihan juurian myöten. Koko kirja keskittyi sananmukaisesti siihen, miten Nora yritti parhaansa mukaan pönkittää egoaan saamalla Patchin mustasukkaiseksi vehkeilemällä toisten äijien kanssa, mutta kyllä neidillä meni aika pahasti herne nenään jos Patch itse kehtasi edes sivusilmällä vilkaista toiseen suuntaan kuin mikä Nora The Tuuliviirille sattui juuri sillä hetkellä sopimaan. Voisi kai sanoa aika kuvaavasti, että kun unohti kokonaan kirjasta sen fantasiaosion tuntui kuin olisi lukenut vain jotain perus teinitytön ihastumistuskaista tunnedraamakirjaa, ja minä kun olen niin paljon enemmän sen toiminnan ystävä. KUITENKIN mukaan mahtui muutamia ihan hyviäkin kohtia, mutta ikäväkseni nämä kaikki oli kyllä laskettavissa ihan yhden käden sormilla ja sijoittuivat viimeisten 100 -sivun puolelle. Loppu oli kieltämättä todella mielenkiintoinen ja jaksoi yhä vaan valaa minuun uutta toivoa kyseisen sarjan suhteen; koska totuus on se, että tykkään Patchista ihan tosissaan ja koko enkeliteemasta ylipäätään, enkä halua uskoa, että näin hyvä aihe on vain heitetty hukkaan.

Täytyy sanoa, että toiseen osaan hiukan petyin. Se ei lähtenyt lentoon samalla tavalla kuin ensimmäinen osa, mutta kuten yleensä toinen osa ei päihitä ensimmäistä osaa, eikä edes ole samalla tasolla. Riitasointu oli kuitenkin hieno lukukokemus. Aluksi meinasi kiinnostus kirjaan lopahtaa, mutta vähän ennen puolta väliä alkoi lukeminen tulla tavaksi. Pian huomasin jo lukevani niin paljon kuin suinkin. Olen enemmän kuin iloinen, että kaksi sivuhenkilöä Rixon ja Marcie saivat tässä osassa isomman roolin ja heistä sai lukea enemmän. Jo ennestään tutuista hahmoista Veestä, Norasta ja Pachista tuli myös esille uusia puolia. Ihana lisä oli Scott joka täydensi kirjaa omalla tavallaan. Suosittelen ehdottomasti!

Ensimmäinen osa oli ehdottomasti parempi, mutta kyllä tämäkin aika koukuttva oli. Kirjassa tapahtui paljon asioita, mutta se oli kuitenkin omalla tavallaan silti selkeä. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Okei..ensimmäinen osa oli paljon parempi. Tämä oli pettymys. Päähenkilöistä molemmat käyttäytyvät täysin typerästi ja Nora ei osannut ollenkaan päättää oliko Patch kiva vai ei. Tuntui kuin olisin lukenut kirjaa Kauniista ja rohkeista. Olisin toivonut enemmän jännitystä. Tämä on myös yksi harvoista kirjoista jonka jätän kesken. Olen lukenut nyt 228 sivua eikä mielenkiinto vain yksinkertaisesti riitä.

Tämä kirja oli minulle henkilökohtaisesti pettymys. Sarjan ensimmäisessä kirjassa tapahtui kaikkea mielenkiintoista, mutta tässä tunnuttiin keskittyvän hirveästi vain päähenkilön teiniangstiin kun yhyy yhyy ei tarpeeksi huomiota enkelipojalta (ihan kuin tällä pojalla ei saattaisi olla elämässään esim. kaikkea ongelmallista ja vaarallista). Kirjassa oli toki hyvätkin hetkensä, mutta minut jätti kyllä täysin kylmäksi. En vain jaksanut sietää päähenkilön ajattelutyyliä.

Ensinmäinen osa oli parempi, mutta tämäkin oli silti koukuttava. Jännitystä oli paljon ja välistä vähän sekava mutta tosi hyvä! Harmitti vain, kun Patch ja Nora erosivat, mutta se vaan lisäsi halua lukea loppuun ja selvittää palaavatko he yhteen.

Mielestäni tämä osa oli parempi kuin ensimmäinen, mutta Nora alkoi ärsyttää. Jahkaili vain Patchin perään..Mutta eron takana olikin ollut Rixon! Juoni oli hieman sekava, mutta mielestäni hyvä. :)

Omasta mielestäni kirja olisi ollut huomattavasti parempi jos se ei olisi hukkunut kokonaan Noran ärsyttäviin mieliala vaihteluihin ja itsekkäisiin tekoihin. Välillä se oli suorastaan raivostuttavaa luettavaa. Mutta kyllä Patchkin olisi voinut tehdä vähän enemmän. Mutta arvosanaani nostaa Vee, koska hän loisti edelleen! Plussaa antoi myös Noran ja Patchin kiihkeä kohtaus ja kirjan loppu, mikä jäi todella jännittävään kohtaan. Toivon kolmannelta osalta enemmän ja saan aloittaa sen lukemisen hyvinkin pian, onneksi!

Riitasointu on niin ihana juuri omaperäisen ideansa takia (Enkelit). Nora on mukava ja helposti samaistuttava päähenkilö. Pidin vielä enemmän ensimmäisestä osasta.

Loppu oli outo, jäin suu auki tuijottamaan viimeistä lausetta. Mutta hieno kirja, niinkuin esimmäinen osakin!

Kirja oli mielestäni aivan loistava! Aivan niinkuin ensimmäinen osakin oli. Tämä oli todella mukaanasa tempaava ja lukemista ei millään olisi ikinä jaksanut lopettaa :D sitä vaan luki,luki ja luki.. Odotan innolla sitä kolmatta osaa!

Aivan yhtä hyvä kuin edellinen, vaikka ei yhtä romanttinen, mut tottahan sen on et jos kokoajan Nora ja Patch vaan lepertelis nii siihen aikanaan kyllästyisi, siisn siirappikirjaan. (Tämä mun mielipide) Ja mun mielestä vaik täää nyt joissain kohtia ku ekaa kertaa luki niin vaikutti aika harmilliselta nii, ei tämä sarja olisi mitään ilman riitasointua, kuuluu selvästi juoneen. Rixonista en osannut kyllä yhtään aavistaa että hänestä tulee tuollainen "pahis" ja yhdessä vaiheessa uskoin jo että Patch on kaiken takana. Mutta onneksi ei, Nora ja Patch vaan kuuluvat toisilleen ja tän kirjan loppu, mitäs hittoa??!! Hamuan sen kolmannen osan käsiini mahollisimman pian, jäi niin jännään kohtaan et ku luin sen ja sit käänsin sivuu eikä siel ollutkaan mitään olin ihan ihmeissäni ja eka ajatus oli että ei tää tähän voi loppua. No... kolmatta ootellessa! Ja vielä Scott oli osuva henkilö, mutta Marchien ja Patchin vehtaus, EN TYKKÄÄ! Nyrpistin nenääni aina lukiessani ja vielä Veestä: Oli niin omassa elementissään, että sai aina oikein olan takaa nauraa hänen letkautuksilleen! :) Suosittelen koko sarjaa kaikille romantiikasta, jännityksestä, kauhusta ja yliluonnollisesta tykkääville!!! ;)

Ok, eli mikä V"t&n loppu toi oli??????!!!!!!!!!! Ihan sairaan hyvä kirja, mutta mikä loppu toi nyt oli? Suosittelen kaikille:)

Tämä kirja on todellinen parannus ensimmäisestä osasta! Tässä oli sitä jotakin. Ainoana huonona puolena oli koko Patch touhu ja se että hän vehtasi sen Marcien kanssa(!?) ja käyttäytyi muutenkin Noraa kohtaan hyvin ilkeästi koko ajan, sääliki kävi Noraa. Onneksi kuitenkin loppua kohti asiat hieman parani. Vee oli taas aivan omassa roolissaan ja sai kyllä nauraa hänen jutuilleen oikeen kunnolla. Samoin sille upealle kissatappelulle. Oli kyllä harmi että Vee jälleen kerran kiinnostui siitä nimenomaisesta pahasta tyypistä ja oli harmi että se tyyppi sattui olemaan Rixon. Kirja jäi kyllä niin jännittävään kohtaan että saa kyllä jännityksellä odottaa seuraavaa!

Kirja oli kyllä aivan yhtä loistava mitä ensimmäinenkin. Juoni on edelleen hyvä ja mukaansatempaava ja Patch niin jumalallinen kuin ennenkin.

Ensimmäinen reaktio on, että HÖH! MIKSI SE LOPPUI NÄIN?! Jäi kyllä niin jännään kohtaan, että puren varmaan sormeni kynnettömiksi odotellessani jatko-osaa. Riitasointu jatkaa samaa samalla tasolla ensimmäisen kirjan kanssa. Joskin tässä kirjassa on aika synkeä tunnelma melkein koko ajan Noran ja Patchin suhdekiemuroiden takia. Silti en malttanut päästää kirjaa käsistä ja luin sen melkein yhteen putkeen. Muutama kohta oli aika sekava ja taas sai tietää uusia asioita Noran menneisyydestä. Patch on edelleen niiiin ihana, vaikka tässä kirjassa sen käytös sai välillä suun kiristymään raivosta. (Patchin ja Noran kohtaamiset - kuumaa kamaa!) Noraa kävi sääliksi useaan otteeseen. Tämä kirja herätti monia tunteita; surua, kiukkua ja naurunpyrskähdyksiäkin muutamaan väliin. Kerta kaikkiaan loistava kirja, jonka jälkeen jää janoamaan lisää!!