Emili@ - kirjahylly

Ensimmäinen koskaan itselukemani "kunnollinen" kirja. Luin tämän ollessani kolmannella luokalla ja muistan kuinka paljon siihen tykästyin. Kerronta selkeää ja juoni on mukavan 'täyttävä', mutta kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen. Yritin lukea kahden vuoden kuluttua kirjasarjan toista osaa, mutta en pystynyt nauttimaan siitä kuten tästä tuolloin nuorenpana. Sanoisinkin, että tämä on aivan erinomainen, kevyt, fantasiakirja nuorille. Suosittelen!

Mahtava aloitus mahtavalle sarjalle. Kansikuva voi hämätä; Sarja tosiaan ei ole mikään lastensatu, mikä ilmenee jo heti tästä ensimmäisestä osasta. Sarja itsessään on sellainen, että joko sitä ei ymmärrä sitten alkuunkaan tai vastaavasti siihen rakastuu päätäpahkaa aivan sydänjuuriaan myöten! Joka tapauksessa se on mainiosti kuvitettu, kirjoitettu ja ideoitu, yhtenäinen kokonaisuus. Kannattaa lukea!

Odotin kirjan ilmestymistä kuin kuuta nousevaa, mutta ikäväkseni jouduin hieman pettymään: kaikki aikaisemmat osat nimittäin nostattivat riman aika korkealle... Kirjan juoni tuntui lähinnä junnaavan paikallaan, eikä sen punaisesta langasta oikein tahtonut saada kiinni. Minusta tämä osa kokonaisuudessaan tuntui olevan hieman turha "väliosa" seuraavalle kirjalle, jonka uskon kuitenkin vievän tämän huikean sarjan ihan kunnialla loppuun.. Oli kuitenkin ihanaa jälleen palata Yön talon fantastiseen maailmaan niin pitkän odotuksen jälkeen! Ja kyllä kirjasta löytyi myös hyviä kohtia, joista löytyi samaa potentiaalia kuin edeltäjistään. Kaiken kaikkiaan sarjan ystäville kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Kirjan takakannen kuvauksen luettuani pelästyin niin pahanpäiväisesti, etten pystynyt aivan täysin nauttimaan kirjan keskivaiheen tapahtumista, vaan mahdollinen kamala loppuratkaisu kummitteli mielessäni jatkuvasti. Kuitenkin näin jälkikäteen sanottuna itse tarina ja sen henkilöt saivat upealle tarinalleen, hienolle matkalleen, täydellisen lopetuksen. Tarinan ja sen henkilöiden kehityksen ohella myön kirjailijan itsensä kehitys oli minusta varsin hyvin huomattavissa monissa kohdissa, mikä on aivan mahtava asia. Jään kaipaamaan susirajaa kovasti! Hieno päätös mahtavalle sarjalle, ei voi muuta sanoa!

Olin katsellut, selaillut ja käännellyt kyseistä kirjaa kirjastossa jo monen monta kertaa aikaisemminkin, ennen kuin vihdoista viimein sain vietyä sen ihan kotiin asti. Oikeastaan aina, kun olin mennyt kirjastoon määrätietoisesti mielessäni lainata jokin tietty teos, oli katseeni pysähtynyt ensin ihailemaan tämän sarjan kirjojen lumoavia kansikuvia ja mielenkiintoa herättäviä nimiä ja takakansia. Voin sanoa, että pettymys oli jokseenkin riipaiseva... Ideana kirja oli raikas ja aihepiiriltään omaperäinen, mutta toteutus kokonaisuudeltaan oli jotenkin keskeneräisin oloinen.. Ensinnäkin tuntui menevän kirjaimellisesti ikuisuus siihen, että Nora (Joka muuten ei ole ihan se penaalin terävin kynä) sai tietää totuuden Patchista, ja silti edelleen jäi liian monta kysymysmerkkiä leijumaan ilmaan. Päähenkilöistä Vee tuntui muutenkin olevan ainut johon sai kunnollisen yhteyden, mikä taas on aika turhauttavaa. Myös lopetus itsessään oli hieman kyseenalainen, mutta aihepiiri on edelleen niin virkistävä että lukemista oli jatkettava.

Upeat kannet, omaperäinen aihe... Siihen se sitten oikeastaan jääkin. En voi sanoin kuvailla, kuinka turhauttavaa vastavirtaan kahlausta koko kirjan lukeminen oli. Nora osoittautui lähes täydelliseksi idiootiksi jonka tekemisistä ei toden totta löytynyt sitten järjen hiventäkään, ja teki kyllä monessa kohtaa niin kovasti mieli repiä hiukset ihan kokonaan irti ihan juurian myöten. Koko kirja keskittyi sananmukaisesti siihen, miten Nora yritti parhaansa mukaan pönkittää egoaan saamalla Patchin mustasukkaiseksi vehkeilemällä toisten äijien kanssa, mutta kyllä neidillä meni aika pahasti herne nenään jos Patch itse kehtasi edes sivusilmällä vilkaista toiseen suuntaan kuin mikä Nora The Tuuliviirille sattui juuri sillä hetkellä sopimaan. Voisi kai sanoa aika kuvaavasti, että kun unohti kokonaan kirjasta sen fantasiaosion tuntui kuin olisi lukenut vain jotain perus teinitytön ihastumistuskaista tunnedraamakirjaa, ja minä kun olen niin paljon enemmän sen toiminnan ystävä. KUITENKIN mukaan mahtui muutamia ihan hyviäkin kohtia, mutta ikäväkseni nämä kaikki oli kyllä laskettavissa ihan yhden käden sormilla ja sijoittuivat viimeisten 100 -sivun puolelle. Loppu oli kieltämättä todella mielenkiintoinen ja jaksoi yhä vaan valaa minuun uutta toivoa kyseisen sarjan suhteen; koska totuus on se, että tykkään Patchista ihan tosissaan ja koko enkeliteemasta ylipäätään, enkä halua uskoa, että näin hyvä aihe on vain heitetty hukkaan.