Emili@ - kirjahylly

Upeat kannet, omaperäinen aihe... Siihen se sitten oikeastaan jääkin. En voi sanoin kuvailla, kuinka turhauttavaa vastavirtaan kahlausta koko kirjan lukeminen oli. Nora osoittautui lähes täydelliseksi idiootiksi jonka tekemisistä ei toden totta löytynyt sitten järjen hiventäkään, ja teki kyllä monessa kohtaa niin kovasti mieli repiä hiukset ihan kokonaan irti ihan juurian myöten. Koko kirja keskittyi sananmukaisesti siihen, miten Nora yritti parhaansa mukaan pönkittää egoaan saamalla Patchin mustasukkaiseksi vehkeilemällä toisten äijien kanssa, mutta kyllä neidillä meni aika pahasti herne nenään jos Patch itse kehtasi edes sivusilmällä vilkaista toiseen suuntaan kuin mikä Nora The Tuuliviirille sattui juuri sillä hetkellä sopimaan. Voisi kai sanoa aika kuvaavasti, että kun unohti kokonaan kirjasta sen fantasiaosion tuntui kuin olisi lukenut vain jotain perus teinitytön ihastumistuskaista tunnedraamakirjaa, ja minä kun olen niin paljon enemmän sen toiminnan ystävä. KUITENKIN mukaan mahtui muutamia ihan hyviäkin kohtia, mutta ikäväkseni nämä kaikki oli kyllä laskettavissa ihan yhden käden sormilla ja sijoittuivat viimeisten 100 -sivun puolelle. Loppu oli kieltämättä todella mielenkiintoinen ja jaksoi yhä vaan valaa minuun uutta toivoa kyseisen sarjan suhteen; koska totuus on se, että tykkään Patchista ihan tosissaan ja koko enkeliteemasta ylipäätään, enkä halua uskoa, että näin hyvä aihe on vain heitetty hukkaan.

Olin katsellut, selaillut ja käännellyt kyseistä kirjaa kirjastossa jo monen monta kertaa aikaisemminkin, ennen kuin vihdoista viimein sain vietyä sen ihan kotiin asti. Oikeastaan aina, kun olin mennyt kirjastoon määrätietoisesti mielessäni lainata jokin tietty teos, oli katseeni pysähtynyt ensin ihailemaan tämän sarjan kirjojen lumoavia kansikuvia ja mielenkiintoa herättäviä nimiä ja takakansia. Voin sanoa, että pettymys oli jokseenkin riipaiseva... Ideana kirja oli raikas ja aihepiiriltään omaperäinen, mutta toteutus kokonaisuudeltaan oli jotenkin keskeneräisin oloinen.. Ensinnäkin tuntui menevän kirjaimellisesti ikuisuus siihen, että Nora (Joka muuten ei ole ihan se penaalin terävin kynä) sai tietää totuuden Patchista, ja silti edelleen jäi liian monta kysymysmerkkiä leijumaan ilmaan. Päähenkilöistä Vee tuntui muutenkin olevan ainut johon sai kunnollisen yhteyden, mikä taas on aika turhauttavaa. Myös lopetus itsessään oli hieman kyseenalainen, mutta aihepiiri on edelleen niin virkistävä että lukemista oli jatkettava.