Lirael
Lirael – Clayrien tytär. Alkuteos Lirael – Daughter of the Clayr ilmestynyt 2001. Suomentanut Kaisa Kattelus. Päällyksen kuva ja kartta: HarperCollins Publishers. Sidottu.
Mythopoeic-palkintoehdokas 2005 (koko trilogia, paras nuortenkirja).
Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
14 vuotta täyttävä Lirael ei tunne itseään oikeaksi clayrien tyttäreksi sinisessä lapsentunikassaan. Valkoisiin kaapuihin saavat pukeutua vain ennusnäön lahjalla armoitetut yhteisön jäsenet. Epätoivoinen Lirael harkitsee jo päiviensä päättämistä, kun hän kuulee vahingossa jalosäätyisten vieraiden tuomat hälyttävät uutiset lännestä. Manaaja harjoittaa vapaata taikuuttaan kenenkään estämättä ja herättää henkiin vainajien armeijoita, jotka uhkaavat Vanhan valtakunnan läänejä.
Saatuaan työtä kirjastoapulaisena Lirael ryhtyy omin päin ratkomaan suljettujen ovien salaisuuksia. Lohduttomalla matkallaan – apunaan vain teräväkielinen Kuriton Koira – hänen on pian otettava koko valtakunnan tulevaisuus harteilleen.
Kuningas Sieran pojalla, prinssi Samethilla, on omat huolensa. Häntä ahdistaa velvoite ryhtyä oikeaoppiseksi abhorseniksi ja manaajien karkottajaksi, kuningataräitinsä Sabrielin seuraajaksi. Mutta kohtalo kuljettaa hänen tielleen kauniin nuoren naisen, joka tuntee seitsemän maagisen kellon äänet...
”Lirael on täynnä huimia juonenkäänteitä, leikkisää kekseliäisyyttä ja synkkää taikuutta, jotka taatusti kietovat Nixin lukijat pauloihinsa.” – Locus
Garth Nix
Garth Nix syntyi vuonna 1963 Melbournessa Australiassa. Hän muutti nuorena Canberraan. Sieltä hän päätti lähteä ajelemaan ympäri Englantia romulla Austinilla, takakontti täynnä kirjoja ja mukana tietenkin kirjoituskone. Vaikka Austinista irtosi pyörä, Garth selvisi hengissä, palasi Australiaan ja meni opiskelemaan yliopistoon. Valmistuttuaan yliopistosta Nix työskenteli kirjakaupassa sekä monissa tehtävissä kustannusalalla. Hän toimi myös osa-aikaisena sotilaana reservijoukoissa.
Vanha valtakunta
Sarjalle ei ole virallista suomenkielistä nimeä.
Garth Nix on kirjoittanut kolme laajennusosaa alkuperäiseen trilogiaan. Clariel (2014) kertoo tapahtumista noin kuusisataa vuotta ennen Sabrielia. Goldenhand (2016) taas on jatkoa Abhorsenille ja alkaa puoli vuotta kirjan lopetuksen jälkeen. Tarinan päähenkilönä on Lirael. Viimeisin romaani Terciel and Elinor (2021) on johdanto-osa, joka kertoo Sabrielin vanhempien tarinan.
Uusia Vanha valtakunta -kirjoja ei suomennettu.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
En ole vielä kunnolla perehtynyt teokseen, mutta lukemani perusteella sanon että Sabrielin tarina päättyi aivan liian nopeasti! Olisin halunnut lukea hänestä lisää. Toki hänen jälkeläisistään on kiinnostava lukea ja on ilahduttavaa että hän ja Siera saivat toisensa :) Lirael on hyvä teos, kaiken kaikkiaan, ja on kiinnostavaa seurata hänen ja Samethin suhteen kehitystä. ;)
Tämä kirja on laatua. :) Se on apikoin jopa samantasoinen kuin edeltäjänsä, mutta nyt aihepiiri on hiukan erilainen. Enää ei pelastetan valtakuntaa, vaan etsitään omaa paikkaa muiden joukossa suuressa maailmassa. Lirael on henkilöhahmona ehkä yhtä mielenkiintoinen kuin Sabriel, mutta aika erilainen. Sabrielilla oli päämäärä, Liraelin tie heittelehtii milloin mihinkin. Koira, uusi henkilöhahmo, on aivan ihana.^^ Sabrielin voi lukea itsenäiseksi teokseksi, mutta lirael jää selvästi kesken. Ennemminkin sarjan voisi jakaa 1+2, eli Sabriel itsenäisenä ja Lirael ja Abhorsen kaksiosaisena. Mutta, Sabriel on kuitenkin jälkimmäisissä kirjoissa hyvin ohuehko henkilöhahmo, jos ei ole lukenut hänen kirjaansa. Sameth, nuori prinssi. Hän jää hiukan etäiseksi niiltä osilta, joista tahtoisin tietää enemmän (kuten hänen maagiset lahjansa ja kykynsä) ja suorastaan pursuaa muunlaista asiaa. Hiukan ärsyttävää, mutta se menee ohi. Ja niin, siinä missä Calyreilla oli pienenpieni rooli Sabrielissa, saadaan nyt tutustua heihin ha heidän "kulttuuriinsa" lähemmin. JA se on mielenkiintoista. :) Hyvin mielenkiintoista. Lirael on selvä väliosa, muttei suinkaan tasollisesti muiden alapuolella. Mielnkiintoista tässä on se, että suomessa Liraelia on liikkeellä kaksilla erilaisilla kansilla. :) Toinen on kuten kuvassa näkyy ja toinen on muuten samanlainen, mutta kaikki etukannen teksti puuttuu, siinä on pelkkä kiltamerkki. :) Vau.
Lirael on laatukirja, mutta ei kuitenkaan yllä Sabrielin tasolle. Tärkein syy on varmaankin se, että tarina jää täysin kesken. Lisäksi kirja ei etene niin ripeästi kuin Sabriel, ja manaamista nähdään paljon vähemmän. Päähenkilötkin ärsyttivät välillä, erityisesti Sam. Lirael on trilogian heikoin lenkki, mutta päätösosaa Abhorsen ei olisi olemassa ilman sitä.
