Sabriel

Sabriel... Odotin teoksesta enemmän kuin ehkä olisi pitänyt. Ajattelin, että se olisi kirja minun mieleeni. Jostain kumman syystä sain otettua kirjan juonesta kiinni vasta vähän yli puolen välin, eikä siinä vaiheessa lukemiseen enää keskity kunnolla. Loput kirjasta oli kuin olikin mieleeni, vaikean alun jälkeen. Yksi asia mihin kiinnitin heti huomiota oli Sabrielin sinnikkyys. Kiinnyin häneen todella paljon, minkä vuoksi harmittaa, että en päässyt juoneen mukaan alussa. Myös Mogget oli ihana hahmo ja suurin osa muistakin. Kirja oli kuvattu todella hyvin sain selvän kuvan Vanhasta valtakunnasta. Myös teoksen idea oli kiva ja hyvin toteutettu. En tiedä luenko jatko-osia. Se saa jäädä nähtäväksi. Suosittelen kirjaa, vaikka alussa en päässytkään juoneen mukaan!

Tämä sarja on miun ehdoton suosikkini. Henkilöt, miljööja tarina ovat tässä uskomattoman hyviä ja on koukuttavaa miten kirjan käänteet saavat yllättämään kerta toisensa jälkeen. Mogget

Siis, mä luin tästä ne muut osat ekaks ja oletin, että tää on ihan surkee kirja. Sitten aloin viime viikonloppuna lukea tätä, enkä voinutkaan laskea kirjaa kädestäni ja päädyin lukemaan sen loppuun asti, siinä muutaman tunnin aikana... Aivan MAHTAVA!! Parempi kuin Lirael tai Abhorsen! Suosittelen lämpimästi!!

Kirja on tekstiltään hieman erilainen kuin viimeaikoina lukemani kirjat, tämä voi olla osa syynä, että alku eteni hitaasti. Juonen päästyä vauhtiin, riitti lukijalle mietittävää ja mielenkiintoa jatkaa tarinan lukemista. Loppu oli osin arvattavissa, vaikka osa tapahtumista tuli yllätyksenä. Seuraavaksi lukulistalla on kirjan seuraava osa.

Loppupeleissä tykkäsin tästä kirjasta hurjasti, mutta en voi antaa täyttä viittä tähteä. Se johtuu siitä, että alku oli hieman tylsä, joten kirja jäi pariksi päivää sivuun jonkun "kiinnostavamman" kirjan takia. Kuitenkin kirja alkoi sitten, kun luin sitä ajatuksella, vaikuttaa oikein hyvälle. Kirja on selvästi klassikkoainesta, harmittaa vain että se on jäänyt aika paljon huomiotta :/ Sabriel on loistava henkilöhahmo, kuten myös kaikki muutkin hahmoista. Mogget oli oma, henkilökohtainen suosikkini.

Sabriel yllätti minut myönteisesti: tykkäsin siitä paljon. Se on rakenteeltaan tiivis, eikä alussa tuhlattu sivuja turhaan pohjustukseen. Myöskään lopetusta ei ollut venytetty. Vastakohta fantasiamaailma Vanhan valtakunnan ja 1900-luvun alun Englantia muistuttavan Ancelstierren välillä toi tarinaan lisäväriä. Kiinnostavin asia kuitenkin oli manaaminen, siihen käytettävät kellot ja kuoleman virta. Sabriel on erittäin omaperäistä fantasiaa, vaikka tarinasta löytyykin mm. kuningaskunnan kadonnut viimeinen perillinen. Kirjailijan kielenkäyttö on myös selvästi "tusinafantasiaa" parempaa. Suomennoksesta en löytänyt mitään huomautettavaa. En ole kylläkään lukenut kirjaa alkukielellä. Onko Sabriel sitten aikuisten vai nuorten fantasiaa? Vaikea sanoa: esimerkiksi paikallisessa kirjastossa romaani on aikuistenosastolla mutta kirjakaupassa lastenhyllyssä. Ehkä teoksen voisi sanoa sopivan sekä nuorille että aikuisille samalla tavalla kuin Philip Pullmanin Universumien tomu. Tässäkin meno on välillä aika hurjaa nuorimmille lukijoille.

Kirjan perusjuoni oli hyvä, mutta liian ennalta-arvattava. Tapahtumapaikat olivat hyvin kuvailtu ja ne olivat mielenkiintoisia, mutta jotenkin keskiaikaisen maailman sekoittaminen nykyaikaisiin aseisiin ja autoihin ei oikein toimi. Kuolema oli luotu hieman erilaiseksi kuohuvine virtoineen ja portteineen. Kerronta oli sujuvaa ja piti hyvin mielenkiitoa yllä. Kirjan henkilöt olivat erittäin mielenkiintoisia, tosin hieman kliseisiä. Olisin toivonut hieman enemmän tietoa erityisesti clayreista, sillä itselleni jäi aivan auki mitä tai keitä he ovat. Mogget oli mielestäni toteutettu hyvin ja erilaisesti, en ainakaan muista muissa kirjoissa törmänneeni tällaiseen. Kirjan loppu jäi junnaamaan hieman paikoilleen. Siinä annettiin viitteitä, mitä tulevissa kirjoissa tulee tapahtumaan. Loppu jäi niin avoimeksi, että itse odotan innolla seuraavan osan lukemista. Kirjassa oli joitain epäselviä kohtia, olisin esimerkiksi toivonut lisää selitystä kiltakivistä ja vapaasta taikuudesta.

Olen kuullut Nixiä hehkutettavan aika monellakin suunnalla, mutta minun kohdallani tämä kirja oli pieni pettymys. Kirja oli kuitenkin siinä määrin tyydyttävä, että sain vähän aikaa sitten huomata jatko-osan, Liraelin, eksyneen laukkuuni kirjastoreissun jälkeen. Kirjassa on paljon omaa ja uutta, uudenlaista kokeilua ja leikittelyä, mutta harmi vain, että kirjaa vaivaa olematon tunnelma; harvoin olen yhtä kylmäksi jäänyt kirjan jälkeen. Kokonaisuutena kirja on kyllä onnistunut ja dualistisuuden on annettu jyrätä tavallisen tusinafantasian malliin. Sabriel on kaikin puolin luettava mutta pahaksi onneksi varsin tunnelmaton kirja.

Omanlaatuinen ja jännittävä fantasiakirja jossa on yllättävän vähän kliseitä. Sabriel on päähenkilönä ja hänestä muovautuu se tärkeä henkilö joka hän on trilogian seuraavissa osissa. Vainajat ja Kuolema portteineen on mielenkiintoinen, samoin Vanha Valtakunta ja Rajan toisella puolella oleva Ancelstierre jossa magiaa ei ole tai se ei toimi. Vastavasti tieteen ja teknologian luomukset eivät toimi Vanhassa Valtakunnassa. Ancelstierre ja Vanha Valtakunta muistuttavat vähän Englantia ja Skotlantia. Sabriel on tavallaan esinäytös ja pohjustusta Vanha Valtakunta-sarjan seuraaville osille. Suosittelen kirjaa kaikille hyvää lukuelämystä etsiville. Arvosana: 9-.

Paljon kehuja saanut Sabriel oli minulle melkoinen pettymys. Keskiaikaisessa maailmassa matkataan jälleen kerran miekan kanssa paikasta toiseen, jotta isä (ja maailma) pelastuisi. Uutuutena tarinaan on yhdistetty kauhuleffoista tuttuja, löyhkäävän ällöttäviä "eläviä kuolleita". Ehkä tämä yhdistelmä on fantasiakirjallisuudessa uusi, mutta idea valitettavasti ei. Henkilökuvat ovat ohuita, eikä tarina tue heidän kehittymistään kohti kirjan loppuasetelmia. Tarinassa on onneksi monia kivoja, oivaltavia ja omaperäisiä yksityiskohtia, niiden ansiosta nuo tähdet. Ja olihan se tietysti tervetullutta vaihtelua, että välillä se "yksinäinen orpolapsi" on tyttö.