Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Kaisa Kattelus. Päällyksen kuva ja kartta: HarperCollins Publishers. Sidottu.

Aurealis Award for Excellence in Fantasy Fiction 1995, valittu American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle vuonna 2000. Mythopoeic-palkintoehdokas 2005 (koko trilogia, paras nuortenkirja).

Kuka puolustaa eläviä, kun vainajat nousevat?

Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen. 18-vuotias Sabriel on itsekin opiskellut taikuutta, tosin tyttökoulun kurssit Ancelstierressa ovat vain turvallista harjoittelua. Sitten Sabriel saa viestin: isä on pahassa pulassa. Sabrielin täytyy ylittää Ancelstierren rajamuuri ja palata kotimaahansa, salaperäiseen Vanhaan valtakuntaan.

Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Sabrielin on nyt astuttava isänsä saappaisiin. Aivan kuin tämä ei riittäisi, hänellä on perässään Kerrigor, isänkin kohtaloksi koitunut vihollinen.

Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Mutta Kerrigor on vahva vihollinen, eikä mahtavimmastakaan sotajoukosta ole vastusta pahuudelle, jolla on puolellaan kuolema. Vainajat marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella...

”Sabriel on mahtava, fantasiaa jota lukee kuin se olisi täyttä totta.” – Philip Pullman

Julkaistu
17.3.2004 (WSOY)
Suomentanut
Kaisa Kattelus

Lukijoiden keskustelut

Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.

Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.

Aloita keskustelu
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Vanha valtakunta

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →

Sarjalle ei ole virallista suomenkielistä nimeä.

Lue koko sarjakuvaus

Garth Nix on kirjoittanut kolme laajennusosaa alkuperäiseen trilogiaan. Clariel (2014) kertoo tapahtumista noin kuusisataa vuotta ennen Sabrielia. Goldenhand (2016) taas on jatkoa Abhorsenille ja alkaa puoli vuotta kirjan lopetuksen jälkeen. Tarinan päähenkilönä on Lirael. Viimeisin romaani Terciel and Elinor (2021) on johdanto-osa, joka kertoo Sabrielin vanhempien tarinan.

Uusia Vanha valtakunta -kirjoja ei suomennettu.

Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1072
98
886
715
641
52
413
30
21
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

12 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

7/10

Sabriel...
Odotin teoksesta enemmän kuin ehkä olisi pitänyt. Ajattelin, että se olisi kirja minun mieleeni. Jostain kumman syystä sain otettua kirjan juonesta kiinni vasta vähän yli puolen välin, eikä siinä vaiheessa lukemiseen enää keskity kunnolla. Loput kirjasta oli kuin olikin mieleeni, vaikean alun jälkeen.

Yksi asia mihin kiinnitin heti huomiota oli Sabrielin sinnikkyys. Kiinnyin häneen todella paljon, minkä vuoksi harmittaa, että en päässyt juoneen mukaan alussa. Myös Mogget oli ihana hahmo ja suurin osa muistakin.
Kirja oli kuvattu todella hyvin sain selvän kuvan Vanhasta valtakunnasta.
Myös teoksen idea oli kiva ja hyvin toteutettu.

En tiedä luenko jatko-osia. Se saa jäädä nähtäväksi.
Suosittelen kirjaa, vaikka alussa en päässytkään juoneen mukaan!

7/10

Kirjassa on magiaa ja taikuutta omaan makuuni liikaa, mutta toisena puolena juoni veti paikoin tiiviisti mukaansa ja taisteluja ei oltu siloiteltu turhanpäiten - sankaritarkin sai ”osumia” ja ei ole kaikkivoipa muutenkaan. Kiinnostavaa oli kuolleiden maailma ja sen kauhut sekä Abhorsenin kyky kelloineen lähettää vainaja takaisin Kuolemaan, niin kuin myös hakea Kuolemasta ihminen Elämään. Puhuva kissa Mogget oli lempihahmo (ihme kyllä, koska puhuvat eläimet eivät yleensä viehätä). Helvetin pedon sympatisointi kissahahmoon onnistui kirjailijalta mainiosti. Moggetista on vaikea olla pitämättä.

10/10

Tämä sarja on miun ehdoton suosikkini. Henkilöt, miljööja tarina ovat tässä uskomattoman hyviä ja on koukuttavaa miten kirjan käänteet saavat yllättämään kerta toisensa jälkeen.

Mogget <3

10/10

Siis, mä luin tästä ne muut osat ekaks ja oletin, että tää on ihan surkee kirja. Sitten aloin viime viikonloppuna lukea tätä, enkä voinutkaan laskea kirjaa kädestäni ja päädyin lukemaan sen loppuun asti, siinä muutaman tunnin aikana... Aivan MAHTAVA!! Parempi kuin Lirael tai Abhorsen!
Suosittelen lämpimästi!!

8/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Kerta kaikkiaan sykähdyttävää luettavaa.
Tutustuin kirjaan uskonnon/historian opettajani kautta koulussa tunnilla, jolla piti valita joku hänen kirjoistaan ja lukea sitä sen tunnin ajan ja pakko myöntää, ettei minulla ollut minkään näköisiä ennakko-odotuksia kirjaa kohtaan.

Prologi oli ensimmäisellä lukukerralla äärettömän sekavan tuntuinen, mutta kun pääsin kahlaamaan kirjaa vähän edemmäs uinuva kiinnostukseni heräsi onneksi sen verran, että päätin muutaman päivän kuluttua käydä lainaamassa sen kirjastosta.

Rakastuin kirjaan totaalisesti ja vaikka "kuudesluokkalainen Sabriel" saikin minut aluksi uskomaan, että päähenkilö on noin 13-14v., sain ajatukseni kohtalaisen nopeasti kasattua, eikä tämä väärinkäsitys ehtinyt pilaamaan tunnelmaa.

Kirja herättää paljon kysymyksiä pintaan mm. elämän syvimmästä olemuksesta ja ihmisen oikeasta luonteesta. Kirja oli paljon aikuismaisempaa fantasiaa mihin olen tottunut, mutta pienen paneutumisen jälkeen tämä piirre oli vain plussaa.

En myöskään yleensä ole kovin innostunut minkäänlaisista rakkaustarinoista, mutta minusta Sabrielin ja Sieran välistä suhdetta oli lopunviimeksi ihan hauskaa seurata.
Mogget nousi hahmona kuitenkin ehdottomaksi lemppariksi!

Pidin erityisesti kirjan kysymyksiä nostattavasta puolesta sekä sen tunteikkaista ja voimakkaista lausahduksista kuten "...kuitenkin sen kaiken takana on minun rakkauteni..." "-kuin sata sydämmenlyöntiä..." (jotenkin noin se meni)

tai "Kaikilla ja kaikella on aikansa kuolla.." , Ja lukuisia muita!

8/10

Kirja on tekstiltään hieman erilainen kuin viimeaikoina lukemani kirjat, tämä voi olla osa syynä, että alku eteni hitaasti. Juonen päästyä vauhtiin, riitti lukijalle mietittävää ja mielenkiintoa jatkaa tarinan lukemista. Loppu oli osin arvattavissa, vaikka osa tapahtumista tuli yllätyksenä.

Seuraavaksi lukulistalla on kirjan seuraava osa.

9/10

Loppupeleissä tykkäsin tästä kirjasta hurjasti, mutta en voi antaa täyttä viittä tähteä. Se johtuu siitä, että alku oli hieman tylsä, joten kirja jäi pariksi päivää sivuun jonkun "kiinnostavamman" kirjan takia. Kuitenkin kirja alkoi sitten, kun luin sitä ajatuksella, vaikuttaa oikein hyvälle. Kirja on selvästi klassikkoainesta, harmittaa vain että se on jäänyt aika paljon huomiotta :/

Sabriel on loistava henkilöhahmo, kuten myös kaikki muutkin hahmoista. Mogget oli oma, henkilökohtainen suosikkini.

10/10

Sabriel yllätti minut myönteisesti: tykkäsin siitä paljon. Se on rakenteeltaan tiivis, eikä alussa tuhlattu sivuja turhaan pohjustukseen. Myöskään lopetusta ei ollut venytetty. Vastakohta fantasiamaailma Vanhan valtakunnan ja 1900-luvun alun Englantia muistuttavan Ancelstierren välillä toi tarinaan lisäväriä. Kiinnostavin asia kuitenkin oli manaaminen, siihen käytettävät kellot ja kuoleman virta.

Sabriel on erittäin omaperäistä fantasiaa, vaikka tarinasta löytyykin mm. kuningaskunnan kadonnut viimeinen perillinen. Kirjailijan kielenkäyttö on myös selvästi "tusinafantasiaa" parempaa. Suomennoksesta en löytänyt mitään huomautettavaa. En ole kylläkään lukenut kirjaa alkukielellä.

Onko Sabriel sitten aikuisten vai nuorten fantasiaa? Vaikea sanoa: esimerkiksi paikallisessa kirjastossa romaani on aikuistenosastolla mutta kirjakaupassa lastenhyllyssä. Ehkä teoksen voisi sanoa sopivan sekä nuorille että aikuisille samalla tavalla kuin Philip Pullmanin Universumien tomu. Tässäkin meno on välillä aika hurjaa nuorimmille lukijoille.

6/10

Kirjan perusjuoni oli hyvä, mutta liian ennalta-arvattava. Tapahtumapaikat olivat hyvin kuvailtu ja ne olivat mielenkiintoisia, mutta jotenkin keskiaikaisen maailman sekoittaminen nykyaikaisiin aseisiin ja autoihin ei oikein toimi. Kuolema oli luotu hieman erilaiseksi kuohuvine virtoineen ja portteineen. Kerronta oli sujuvaa ja piti hyvin mielenkiitoa yllä.

Kirjan henkilöt olivat erittäin mielenkiintoisia, tosin hieman kliseisiä. Olisin toivonut hieman enemmän tietoa erityisesti clayreista, sillä itselleni jäi aivan auki mitä tai keitä he ovat. Mogget oli mielestäni toteutettu hyvin ja erilaisesti, en ainakaan muista muissa kirjoissa törmänneeni tällaiseen.

Kirjan loppu jäi junnaamaan hieman paikoilleen. Siinä annettiin viitteitä, mitä tulevissa kirjoissa tulee tapahtumaan. Loppu jäi niin avoimeksi, että itse odotan innolla seuraavan osan lukemista. Kirjassa oli joitain epäselviä kohtia, olisin esimerkiksi toivonut lisää selitystä kiltakivistä ja vapaasta taikuudesta.

4/10

Olen kuullut Nixiä hehkutettavan aika monellakin suunnalla, mutta minun kohdallani tämä kirja oli pieni pettymys. Kirja oli kuitenkin siinä määrin tyydyttävä, että sain vähän aikaa sitten huomata jatko-osan, Liraelin, eksyneen laukkuuni kirjastoreissun jälkeen.

Kirjassa on paljon omaa ja uutta, uudenlaista kokeilua ja leikittelyä, mutta harmi vain, että kirjaa vaivaa olematon tunnelma; harvoin olen yhtä kylmäksi jäänyt kirjan jälkeen. Kokonaisuutena kirja on kyllä onnistunut ja dualistisuuden on annettu jyrätä tavallisen tusinafantasian malliin.

Sabriel on kaikin puolin luettava mutta pahaksi onneksi varsin tunnelmaton kirja.

6/10

Omanlaatuinen ja jännittävä fantasiakirja jossa on yllättävän vähän kliseitä. Sabriel on päähenkilönä ja hänestä muovautuu se tärkeä henkilö joka hän on trilogian seuraavissa osissa. Vainajat ja Kuolema portteineen on mielenkiintoinen, samoin Vanha Valtakunta ja Rajan toisella puolella oleva Ancelstierre jossa magiaa ei ole tai se ei toimi. Vastavasti tieteen ja teknologian luomukset eivät toimi Vanhassa Valtakunnassa. Ancelstierre ja Vanha Valtakunta muistuttavat vähän Englantia ja Skotlantia. Sabriel on tavallaan esinäytös ja pohjustusta Vanha Valtakunta-sarjan seuraaville osille. Suosittelen kirjaa kaikille hyvää lukuelämystä etsiville.
Arvosana: 9-.

4/10

Paljon kehuja saanut Sabriel oli minulle melkoinen pettymys. Keskiaikaisessa maailmassa matkataan jälleen kerran miekan kanssa paikasta toiseen, jotta isä (ja maailma) pelastuisi. Uutuutena tarinaan on yhdistetty kauhuleffoista tuttuja, löyhkäävän ällöttäviä "eläviä kuolleita". Ehkä tämä yhdistelmä on fantasiakirjallisuudessa uusi, mutta idea valitettavasti ei. Henkilökuvat ovat ohuita, eikä tarina tue heidän kehittymistään kohti kirjan loppuasetelmia.

Tarinassa on onneksi monia kivoja, oivaltavia ja omaperäisiä yksityiskohtia, niiden ansiosta nuo tähdet. Ja olihan se tietysti tervetullutta vaihtelua, että välillä se "yksinäinen orpolapsi" on tyttö.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja